Lue keskustelun säännöt.
Miksi pieni lapseni tappelee kaikessa vastaan?
21.10.2019 |
Lapsi on vasta 2 kk sitten täyttänyt vuoden eli aivan pieni vielä. Olen hänen kanssaan kotona ja koko ajan paikalla häntä varten. Leikimme paljon yhdessä, on paljon sylissä (niin paljon kuin vain haluaa olla), teemme kotitöitä yhdessä, luen hänelle paljon. Ulkoilemme joka päivä. Eli saa paljon huomiota ja syliä. Mutta hän tappelee käytännössä kaikessa vastaan ihan kuin huomion puutteessa. Uloslähdöissä, vaipanvaihdoissa, syömisissä, aivan kaikessa. Itkee, raivoaa, heittelee tavaroita, yrittää purra minua, puree itseään, puree syöttötuolia tai pinnasänkyä koska ei halua olla niissä vaikka pitäisi syödä tai mennä nukkumaan illalla. Syöminen on sitä että vain heittelee ruokaa ja juominen sitä että ottaa suun täyteen maitoa ja purskauttaa sen kaaressa lattialle. Joka päivä. En pysty enempää häntä huomioimaan, koska koko ajan jo olen häntä varten paikalla. Alan olla tähän aika väsynyt, että tappelee aivan kaikessa vastaan (paitsi yhdessä leikkimisessä). Mitä teen?
Kommentit (23)
Otat asian esille neuvolassa. Tuo ei ole tervettä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä neuvolassa on sanonuttu asiasta?
Että joillain on sellainen temperamentti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Otat asian esille neuvolassa. Tuo ei ole tervettä käytöstä.
Ei neuvola asiasta huolestunut. Ap
Huomioitko lasta liikaakin?
Oletko opettanut hänet siihen, että kaikki tehdään hänen ehdoillaan?
Lapsen olisi hyvä oppia turhautumista jo pienestä pitäen, eikä niin, että kaikki tehdään lapsentahtisesti ja maailma pyörii lapsen ympärillä.
Ala tehdä asiat omilla ehdoillasi. Sinä viet, lapsi vikisee, eikä toisin päin. Hae tarvittaessa apua vaikka perheneuvolasta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat asian esille neuvolassa. Tuo ei ole tervettä käytöstä.
Ei neuvola asiasta huolestunut. Ap
Älä anna periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika on liikaa huomiossakin.
Missä isä?
Ja tosiaan myös nuo nepsy-kirjon ongelmat olisi hyvä sulkea pois. Vie lapsi vaikka yksityiselle lastenneurologille.
En halua pelotella, mutta joskus autismikirjon häiriöissä näkee tuollaista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Huomioitko lasta liikaakin?
Oletko opettanut hänet siihen, että kaikki tehdään hänen ehdoillaan?
Lapsen olisi hyvä oppia turhautumista jo pienestä pitäen, eikä niin, että kaikki tehdään lapsentahtisesti ja maailma pyörii lapsen ympärillä.
Ala tehdä asiat omilla ehdoillasi. Sinä viet, lapsi vikisee, eikä toisin päin. Hae tarvittaessa apua vaikka perheneuvolasta.
En osaa sanoa huomioinko liikaa. Minua on neuvottu toimimaan lapsentahtisesti ja vastaamaan lapsen tarpeisiin. Niin olen tehnyt. Ap
Ihmisten geenit ovat heikentyneet muutamien sukupolvien aikana kun luonnonvalinta puuttuu ja päinvastoin vielä väkisin huononnetaan perimää hedelmöityshoidoilla. Näitä ongelmalapsia tulee aina vaan enemmän ja kun niitä ei enää nyky-yhteiskunnassa jätetä susien syötäväksi, ne lisääntyvät keskenään ja tuhoavat ihmisrodun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ja tosiaan myös nuo nepsy-kirjon ongelmat olisi hyvä sulkea pois. Vie lapsi vaikka yksityiselle lastenneurologille.
En halua pelotella, mutta joskus autismikirjon häiriöissä näkee tuollaista.
Lapsi on vasta vuoden. Ei tuon ikäisiä edes tutkita.
Vierailija kirjoitti:
Liika on liikaa huomiossakin.
Missä isä?
Aina töissä. Työaika on 11-19 + tunnin matkat suuntaansa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista lapsistani keskimmäinen oli pienenä äärimmäisen hankala kaikissa siirtymätilanteissa. Ennakointi ja hyvissä ajoin sanoittaminen helpotti jonkun verran, samoin se, ettei annettu periksi vaan homma vietiin aina loppuun rauhallisesti vaikka lapsi kuinka rimpuili.
Osaako lapsesi puhua? Hän vaikuttaa lyhyen tekstin perusteella ehkä jotenkin turhautuneelta (pureminen). Voi olla että haluaisi ilmaista itseään paremmin muttei osaa. Entä voisiko kyseessä olla joku muu epämukavuuden tunne? Allergia tms.
Tuo ruualla leikkiminen viittaa siihen, että ei ole nälkä. Älä ainakaan anna turhia välipaloja tai taivu hölmöihin vaatimuksiin, kuten, että antaisit mehua, kun sylkee maidon pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta vuoden. Ei tuon ikäisiä edes tutkita.
Ei neuvolassa mitään tutkitakaan, eikä neuvolan lääkäreillä yleensä edes ole mitään lapsiin liittyvää osaamista.
Yksityisellä onnistuu. Ei tietenkään tarkemmat testit vielä tuon ikäisillä, mutta kyllä sitä tilannetta voi joku kokenut pediatri tai lastenneurologi vilkaista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Omista lapsistani keskimmäinen oli pienenä äärimmäisen hankala kaikissa siirtymätilanteissa. Ennakointi ja hyvissä ajoin sanoittaminen helpotti jonkun verran, samoin se, ettei annettu periksi vaan homma vietiin aina loppuun rauhallisesti vaikka lapsi kuinka rimpuili.
Osaako lapsesi puhua? Hän vaikuttaa lyhyen tekstin perusteella ehkä jotenkin turhautuneelta (pureminen). Voi olla että haluaisi ilmaista itseään paremmin muttei osaa. Entä voisiko kyseessä olla joku muu epämukavuuden tunne? Allergia tms.
Ei osaa puhua vielä. Minustakin hän vaikuttaa turhautuneelta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo ruualla leikkiminen viittaa siihen, että ei ole nälkä. Älä ainakaan anna turhia välipaloja tai taivu hölmöihin vaatimuksiin, kuten, että antaisit mehua, kun sylkee maidon pois.
Meillä on viisi ateriaa päivässä eikämuita välipaloja. Enkä vaihda koskaan maitoa mehuun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Otat asian esille neuvolassa. Tuo ei ole tervettä käytöstä.
Kuule kyllä on terveen 1-vuotiaan käytöstä.
Sulla on ap temperamentinen lapsi niin kuin neuvolassa todettiin.
Toistoja toistoja ja toistoja ja kärsivällisyyttä.
Kasvattaminen on hidasta puurtamista ja edistys tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta.
Meillä oli syömistilanteet samanlaisia ja olin jo ihan helisemässä.
Nyt poika reilu 2-vuotias eikä tuollaista käytöstä enää ole. En edes tajunnut että on tapahtunut muutos! Nyt vasta jäin miettimään että hei, meillähän oli myös tuollaista!
Mulla poika 1v 10kk ja samoja tappeluita pukemisen kanssa ja juostaan karkuun. Mäpäs teen etten juokse perään ja sit tullaakin takas ja saa pukea. Siirtymät ennakoin et puhun, et kohta mennään ulos, meehän etsimään kenkiä. Ja söimisestä en ota stressiä, syö minkä syö, meillä tarkat syömisajat ja ruoka pois jos alkaa leikkimään. N. 3h välein syödään. Opettanut pienestä pitäen, et äiti ei oo aina näkyvillä, voin käydä 50m päässä viemässä roskia tai hakemassa postia, ei poika siitä rikki mene. Rauhassa saa vessassa kans käydä kun poika tekee omia juttuja sen ajan.
Luulisin että tuo hiukan helpottaa sitten kun lapsi alkaa puhua. Siihen saakka pitää vain koettaa kestää ja pitää oma mieli tyynenä. Juttele paljon siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. ”Kohta haetaan ulkovaatteet ja ryhdytään pukemaan.” ”No niin, otetaan nyt haalari esille kun kohta puetaan ja lähdetään puistoon.” ”Nyt laitetaan jalat haalarin lahkeisiin. Osaatko laittaa itse?” Jne.
Aika yleensä auttaa tällaiseen.
Oma lapseni oli aivan mahdoton kaikissa siirtymissä, mutta kolmen ikävuoden tienoilla rauhoittui paljon. Harrastuksen aloittaminen yllättäen sopi hänelle, koska hän osoittautui hyvin aktiiviseksi ja puuhakkaaksi ihmiseksi, joka tarvitsee paljon tekemistä.
Mitä neuvolassa on sanonuttu asiasta?