Lue keskustelun säännöt.
Miksi pieni lapseni tappelee kaikessa vastaan?
21.10.2019 |
Lapsi on vasta 2 kk sitten täyttänyt vuoden eli aivan pieni vielä. Olen hänen kanssaan kotona ja koko ajan paikalla häntä varten. Leikimme paljon yhdessä, on paljon sylissä (niin paljon kuin vain haluaa olla), teemme kotitöitä yhdessä, luen hänelle paljon. Ulkoilemme joka päivä. Eli saa paljon huomiota ja syliä. Mutta hän tappelee käytännössä kaikessa vastaan ihan kuin huomion puutteessa. Uloslähdöissä, vaipanvaihdoissa, syömisissä, aivan kaikessa. Itkee, raivoaa, heittelee tavaroita, yrittää purra minua, puree itseään, puree syöttötuolia tai pinnasänkyä koska ei halua olla niissä vaikka pitäisi syödä tai mennä nukkumaan illalla. Syöminen on sitä että vain heittelee ruokaa ja juominen sitä että ottaa suun täyteen maitoa ja purskauttaa sen kaaressa lattialle. Joka päivä. En pysty enempää häntä huomioimaan, koska koko ajan jo olen häntä varten paikalla. Alan olla tähän aika väsynyt, että tappelee aivan kaikessa vastaan (paitsi yhdessä leikkimisessä). Mitä teen?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat asian esille neuvolassa. Tuo ei ole tervettä käytöstä.
Ei neuvola asiasta huolestunut. Ap
No ei varmaan huolestunut, eihän se heidän murheeksi jää tuo käytös...
...Sun sen sijaan kannattaisi olla... :-/
Jo tuosta aloituksestasi paljastuu ongelman ydin, lapsesta on tullut ikäänkuin "riippuvainen" noista teidän leikkihetkistä.
Googlaapa 'ODD' (Oppositional Defiant Disorder), löydät varmasti kuvailemiesi tilanteiden lisäksi monta muutakin vertaistarinaa.
Tähän pätee valitettavasti vanha totuus: "Kovapäiset lapset vaatii kovapäistä kasvatusta"
Pari käytännön esimerkkiä:
1) Lapsi sylkee ruoan/juoman ulos --> Ruoat ja juomat pois saatavilta, ja seuraavan kerran tarjolle vasta seuraavalla aterialla --> mikäli toistuu, taas pois, ja seuraavalla aterialla ei edes tarjota --> mikäli toistuu, seuraavalla kahdella aterialla ei edes tarjota... jne. jne.
(tätä kun jatkaa tarpeeksi pitkään, yhä kasvava nälkä pitää huolen siitä että alkaa ruokailuhetki onnistua)
2) Lapsi käyttäytyy huonosti --> välitön eristäminen, esim. tyhjään huoneeseen lukkojen taakse, aikaa pidennetään jokaisen raivarin jälkeen, kunnes alkaa jäähy purra
Kantava ajatus on siis se että vanhempi auktoriteettina ei missään nimessä eikä missään muodossa "palkitse" lapsen epäsuotuisaa käytöstä, vaan nimenomaan johdonmukaisesti rankaisee.
Tuntuu ehkä hurjalta, mutta näihin ODD-tapauksiin ei nämä "modernit" , hyssyttelyyn
ja lapsen kanssa kaveeraamiseen perustuvat kasvatusmetodit toimi.
Ja toki nepsypulmia voi myös olla mutten 1-vuotiaan kohdalla niitä vielä lähtisi miettimään.
Ja jos ei puhu niin sekin tekee turhautumista. Meillä ei puhunut myöskään tuolloin ja oli selvästi myös turhautunut. Nyt 2-vuotiaana puhuu aika hyvin ja varmaan siksikin tuollainen on jäänyt pois.