Äidit, saitteko mitä 'tilasitte'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.

En odottanut mitään. Se vain oli kauhea kokemus kokonaisuudessaan, ja tajusin hukanneeni siihen vuosia, jotka olisin halunnut käyttää muuten. Ei hyviä muistoja, ei juuri mitään hyvää. Vasta aikuisena olen nauttinut lasteni seurasta aidosti. Minulle geenieni narsistinen jatkaminen ei olisi ollut tärkeää, jos olisin miettinyt asiaa tarpeeksi pitkään.

No ihan tiedoksi vaan että suvunjatkaminen on kyllä luonnollinen tarve ihmisessä eikä mikään narsistinen ilmiö. Tosi vieraantunutta tekstiä.

Ei millään tapaa tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain oikein fiksut lapset, nyt korkeakoulutetut. Sen sijaan koko vauva-aika, pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli täyttä helvettiä. Sitähän ei saisi sanoa, että lapsien kanssa ei ole mukavaa, mutta kun ei ole. Pikkulapsiarki on kuvottavaa, väsyttävää ja meidän yhteiskunnassamme teennäistä. Pieni lapsi on kuin narsisti. Jos sellaista tykkää huvikseen koulia, niin sitten hyvä niin.

En koskaan tekisi enää lapsivalintaa jos se olisi ajankohtaista. En kadu lapsiani, mutta minun elämässäni koko rumba oli virhearvio. Kateellinen nyyajalle ja järkevälle lapsettomuusvalinnalle.

Eikö sinulla ole rakkautta lapsiisi? Itsekin olen kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat jo aikuisia ja elämässään menestyneitä. Koen heistä edelleenkin valtavaa iloa ja lapsenlapset tuovat syvällistä merkitystä elämälleni. Kyllä niiden rinnalla omat ”saavutukset” ja muut pätemiset kalpenee. Miten ihmeessä yhä muistelet pikkulapsiarkea? Oletko katkera? Mistä? Olen kyllä vilpittömästi ihmeissäni. Itse riennän hoitelemaan lapsenlapsiani, mummin kultamurusia, sydän rakkautta tulvillaan. Elämässä ei ole parempaa.

Ai että "Omat "saavutukset" ja muut pätemiset"?

Ihmeen vähättelevästi ja pilkallisesti suhtaudut elämään ja omaan itseesi. Jos kaikki oman elämäsi tekeminen on ollut sinulle "pätemistä", niin kannattaisi ehkä tehdä vähän itsetutkiskelua?

Millä tavalla se lastesi elämä on arvokkaampaa kuin sinun? Sitten kun he saavat lapsia, niin täytyykö heidänkin "menestys", kuten sitä nimität, alkaa kuitata turhana pätemisenä?

Minä näen jokaisen ihmisen arvokkaana. Sinulla ilmeisesti arvo lentää vessanpönttöön siinä vaiheessa kun maailmaan pukkaa uutta lasta.