Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit, saitteko mitä 'tilasitte'
21.10.2019 |
Siis tämähän on suuri tabu eikä omasta lapsestaan saisi puhua mitään negatiivista mutta minä olen kieltämättä halunnut kiltimmän ja joustavamman lapsen. Aina ollut kädenvääntöä hänen kanssaan ja yöunet jääneet vähäisemmäksi.
Kaikenkaikkiaan ollut ihan hyviä vaiheita mutta puoliksi myös niitä huonoja joiden yhteydessä ollut pettymyksen tunteet. Rakastan lastani kyllä ja toimiamme yhdessä kaikenlaista mutta en uskonut vanhemmuuden olevan näin haastavaa. Mitä mieltä te muut äidit olette?
Kommentit (22)
Sain oikein fiksut lapset, nyt korkeakoulutetut. Sen sijaan koko vauva-aika, pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli täyttä helvettiä. Sitähän ei saisi sanoa, että lapsien kanssa ei ole mukavaa, mutta kun ei ole. Pikkulapsiarki on kuvottavaa, väsyttävää ja meidän yhteiskunnassamme teennäistä. Pieni lapsi on kuin narsisti. Jos sellaista tykkää huvikseen koulia, niin sitten hyvä niin.
En koskaan tekisi enää lapsivalintaa jos se olisi ajankohtaista. En kadu lapsiani, mutta minun elämässäni koko rumba oli virhearvio. Kateellinen nyyajalle ja järkevälle lapsettomuusvalinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin enemmän huolissani, jos lapsi olisi aina kiltti ja joustava.
Uhmaikä kuuluu normaaliin kehitykseen ja se, että sanotaan vanhemmille vastaan.
Poikani on kiltti ja oikea herrasmies, mutta välillä iskee sellainen kiukku, että tanner tömisee ja kaikki on huonoa. Ja sitten taas rauhoitutaan ja halataan.
Kellepä sitä maailmassa kiukuttelisi, jos ei omalle äidille.
Lapsi nyt on lapsi, ja saa olla ihan omanlaisensa ja oma itsensä. Ei lapsi ole minun jatke, jonka pitäisi "toimia" just aina niinkuin minä haluan/sanon/tahdon. Se on elävä ihminen, oma persoonansa, omanlaisensa. Ja sen kasvua pitää tukea omana itsenään.
No, vanhemmuus/lapsiperheellisyys itsessään, ei ollut mitä oletin ja toivoin. Mutta niinkuin jo sanoin, ei se lapsen vika ole...
Sain kaksi huipputyyppiä. T:Onnellinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Sain oikein fiksut lapset, nyt korkeakoulutetut. Sen sijaan koko vauva-aika, pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli täyttä helvettiä. Sitähän ei saisi sanoa, että lapsien kanssa ei ole mukavaa, mutta kun ei ole. Pikkulapsiarki on kuvottavaa, väsyttävää ja meidän yhteiskunnassamme teennäistä. Pieni lapsi on kuin narsisti. Jos sellaista tykkää huvikseen koulia, niin sitten hyvä niin.
En koskaan tekisi enää lapsivalintaa jos se olisi ajankohtaista. En kadu lapsiani, mutta minun elämässäni koko rumba oli virhearvio. Kateellinen nyyajalle ja järkevälle lapsettomuusvalinnalle.
Tämähän on nykyään se "ainoa sallittu" mielipide. Siis valitella, miten lapsiarki on kamalaa jne.
Vaan kun missään kertoo rakastavansa tätä lapsiarkea ja vanhemmuutta, niin johan ropisee alapeukkuja ja satelee piikittelyjä "taisi sinulla sitten olla tylsä elämä ennen lapsia!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen lapseni suhteen, mutta en kestä miehen lasta, joka asuu meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat ihanat. Älykkäät, kauniit, kätevät. En minä heiltä mitään odottanut tai odota, mutta aina he yllättävät ja ilahduttavat.
Ap, ihmettelen kysymystäsi. Onko lapsi sinulle pelkkä egosi jatke? Sisustusesine?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ja paljon enemmän. Hyvällä tavalla! Miehestäkin kuoriutui hyvä samaan suuntaan kulkija ja vastuunkantaja. Yhdessä sumplitaan asiat eteenpäin. Enpä olisi itsestäni enkä hänestä uskonut kun mietin suhteemme alkuaikaa.
Äitinen83 kirjoitti:
Olen onnellinen lapseni suhteen, mutta en kestä miehen lasta, joka asuu meillä.
Miehesi tuntee samoin sun lasta kohtaan, Trollinen 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.
En odottanut mitään. Se vain oli kauhea kokemus kokonaisuudessaan, ja tajusin hukanneeni siihen vuosia, jotka olisin halunnut käyttää muuten. Ei hyviä muistoja, ei juuri mitään hyvää. Vasta aikuisena olen nauttinut lasteni seurasta aidosti. Minulle geenieni narsistinen jatkaminen ei olisi ollut tärkeää, jos olisin miettinyt asiaa tarpeeksi pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani, jos lapsi olisi aina kiltti ja joustava.
Uhmaikä kuuluu normaaliin kehitykseen ja se, että sanotaan vanhemmille vastaan.Poikani on kiltti ja oikea herrasmies, mutta välillä iskee sellainen kiukku, että tanner tömisee ja kaikki on huonoa. Ja sitten taas rauhoitutaan ja halataan.
Kellepä sitä maailmassa kiukuttelisi, jos ei omalle äidille.
Oiskin ihanaa kun olisi näin mustavalkoista kuin oppikirjoissa! Näin oli lähtökohtaisesti myös meillä ensimmäisen kanssa mutta toinen olikin sitten hieman..noh..erilainen.
Ymmärrän että et voi tätä tajuta kun teillä on ollut noin helppo lapsi. Mutta toivottavasti ymmärrät että kaikki eivät valitettavasti tuollaista helppoa pikkulapsiaikaa pääse kokemaan kuin sinulla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.
No, mä en edes noita kiukuttelua tms. miettinyt vastatessani. Niitä kun on jokaisessa lapsiperheessä jollain tavalla. Mietin kokonaisuutta. Miten ollaan tässä tilanteessa nyt ja mitä tapahtunut vuosien varrella. Sekä ilon että surun hetkiä, miten niistä on selvitty jne. Millaiset suhteen on lapsiin jne.
Vastaaja nro 10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin enemmän huolissani, jos lapsi olisi aina kiltti ja joustava.
Uhmaikä kuuluu normaaliin kehitykseen ja se, että sanotaan vanhemmille vastaan.Poikani on kiltti ja oikea herrasmies, mutta välillä iskee sellainen kiukku, että tanner tömisee ja kaikki on huonoa. Ja sitten taas rauhoitutaan ja halataan.
Kellepä sitä maailmassa kiukuttelisi, jos ei omalle äidille.
Oiskin ihanaa kun olisi näin mustavalkoista kuin oppikirjoissa! Näin oli lähtökohtaisesti myös meillä ensimmäisen kanssa mutta toinen olikin sitten hieman..noh..erilainen.
Ymmärrän että et voi tätä tajuta kun teillä on ollut noin helppo lapsi. Mutta toivottavasti ymmärrät että kaikki eivät valitettavasti tuollaista helppoa pikkulapsiaikaa pääse kokemaan kuin sinulla on ollut.
Kasvatuksellakin on oma osuutensa. Lapsessa täytyy myös osata nähdä ne hyvät puolet ja vahvistaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.
En odottanut mitään. Se vain oli kauhea kokemus kokonaisuudessaan, ja tajusin hukanneeni siihen vuosia, jotka olisin halunnut käyttää muuten. Ei hyviä muistoja, ei juuri mitään hyvää. Vasta aikuisena olen nauttinut lasteni seurasta aidosti. Minulle geenieni narsistinen jatkaminen ei olisi ollut tärkeää, jos olisin miettinyt asiaa tarpeeksi pitkään.
Pakko kysyä, miksi niitä lapsia on sitten hankittu useampia, jos lapsiperhe - elämä kerran oli niin kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
Sain oikein fiksut lapset, nyt korkeakoulutetut. Sen sijaan koko vauva-aika, pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli täyttä helvettiä. Sitähän ei saisi sanoa, että lapsien kanssa ei ole mukavaa, mutta kun ei ole. Pikkulapsiarki on kuvottavaa, väsyttävää ja meidän yhteiskunnassamme teennäistä. Pieni lapsi on kuin narsisti. Jos sellaista tykkää huvikseen koulia, niin sitten hyvä niin.
En koskaan tekisi enää lapsivalintaa jos se olisi ajankohtaista. En kadu lapsiani, mutta minun elämässäni koko rumba oli virhearvio. Kateellinen nyyajalle ja järkevälle lapsettomuusvalinnalle.
Eikö sinulla ole rakkautta lapsiisi? Itsekin olen kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat jo aikuisia ja elämässään menestyneitä. Koen heistä edelleenkin valtavaa iloa ja lapsenlapset tuovat syvällistä merkitystä elämälleni. Kyllä niiden rinnalla omat ”saavutukset” ja muut pätemiset kalpenee. Miten ihmeessä yhä muistelet pikkulapsiarkea? Oletko katkera? Mistä? Olen kyllä vilpittömästi ihmeissäni. Itse riennän hoitelemaan lapsenlapsiani, mummin kultamurusia, sydän rakkautta tulvillaan. Elämässä ei ole parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä te oikein sitten oletitte/odotitte lapsiarjelta..? Ajattelitteko sitten, että lapset toimis aina kuten aikuinen haluaa ja toivoo? Tai siis aina lukiessani näitä ketjuja ihmettelen sitä, kun niin moni sanoo pettyneensä aika itsestään selviin asioihin, kuten siihen että vauva ei nuku tai taapero kiukuttelee.
En odottanut mitään. Se vain oli kauhea kokemus kokonaisuudessaan, ja tajusin hukanneeni siihen vuosia, jotka olisin halunnut käyttää muuten. Ei hyviä muistoja, ei juuri mitään hyvää. Vasta aikuisena olen nauttinut lasteni seurasta aidosti. Minulle geenieni narsistinen jatkaminen ei olisi ollut tärkeää, jos olisin miettinyt asiaa tarpeeksi pitkään.
No ihan tiedoksi vaan että suvunjatkaminen on kyllä luonnollinen tarve ihmisessä eikä mikään narsistinen ilmiö. Tosi vieraantunutta tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain oikein fiksut lapset, nyt korkeakoulutetut. Sen sijaan koko vauva-aika, pikkulapsiaika ja perhe-elämä oli täyttä helvettiä. Sitähän ei saisi sanoa, että lapsien kanssa ei ole mukavaa, mutta kun ei ole. Pikkulapsiarki on kuvottavaa, väsyttävää ja meidän yhteiskunnassamme teennäistä. Pieni lapsi on kuin narsisti. Jos sellaista tykkää huvikseen koulia, niin sitten hyvä niin.
En koskaan tekisi enää lapsivalintaa jos se olisi ajankohtaista. En kadu lapsiani, mutta minun elämässäni koko rumba oli virhearvio. Kateellinen nyyajalle ja järkevälle lapsettomuusvalinnalle.
Eikö sinulla ole rakkautta lapsiisi? Itsekin olen kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat jo aikuisia ja elämässään menestyneitä. Koen heistä edelleenkin valtavaa iloa ja lapsenlapset tuovat syvällistä merkitystä elämälleni. Kyllä niiden rinnalla omat ”saavutukset” ja muut pätemiset kalpenee. Miten ihmeessä yhä muistelet pikkulapsiarkea? Oletko katkera? Mistä? Olen kyllä vilpittömästi ihmeissäni. Itse riennän hoitelemaan lapsenlapsiani, mummin kultamurusia, sydän rakkautta tulvillaan. Elämässä ei ole parempaa.
Kyllä, pidän kovasti aikuisista lapsistani, ja varmasti ”rakastinkin” heitä pieninä. Valhetelisin kuitenkin, jos väittäisin pikkulapsiarjen olleen kivaa/mukavaa/ihanaa - se oli kauheaa. Ei tuhlattujen vuosien väärti.
Minulla on elämässä rakkaita ihmisiä, eikä rakkauteni ole narsistisesti sidottu verenperintöön. En myöskään toivo lapsenlapsia, koska en erityisemmin pidä pikkulapsista ylipäätään. Hoidan niitä kyllä hetkittäin jos sellaisia ilmestyy.
Oma kapasiteettini ja osallisuuteni yhteiskuntaan olisi ollut sata kertaa järkevämpää kohdentaa vaikkapa hyväntekeväisyysprojekteissa kuin lapsiarjessa. Useampi olisi voittanut - mukaan lukien minut.
Alue: Aihe vapaa
Lapsien (3kpl) osalta sain aikalailla mitä olin toivonut, jokaisella on tietysti omat kotkotuksensa mutta sehän vain tekee heistä omanlaisensa persoonat. On huvittavaa huomata oma tai puolison rasittava piirre omassa lapsestaan.
puolison osalta sitten ei ole mennyt niin kuin olin ajattellut etukäteen. Miehestä ei kuoritunitkaan niin reipas ja joustava vanhempi kuin olisi voinut odottaa. Mutta arki pyörii kivasti ja tämä on juuri sitä mitä tilasin.