Mikä on sun elämäsi tarkoitus?
Kommentit (41)
Tarkoituksettomuus. Ja palstailu, mutta käytännössähän ne on yksi ja sama asia.
Terveisin Naispelko26
Hyvä kysymys. Tuottaa iloa läheisille ihmisille ja kaikille joiden kanssa olen tekemisissä. Löytää omat intohimoni kohteet ja nauttia niistä. Olla hyvä isä lapsille ja hyvä puoliso vaimolle. Löytää sisäinen rauha ja tasapaino. Oppia iloitsemaan jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi.
Elämä on prosessi jossa yksilöillä ei ole minkäänlaista merkitystä.
Enää on vain yksi. Velkojen maksu = kosto.
Selvitä aina yksi päivä kerrallaan eteenpäin niin kauan kuin kuolen. Siinä samalla yrittää tehdä edes jotain järkevää, kohdella muita hyvin sekä muutenkin elää sellaista elämää missä niitä asioita mitkä itselle tärkeitä. Oikeastaan kirjoitin joskus tänne ketjuun, jossa pohdittiin ettei omassa elämässä ole mitään järkeä pitkän viestin joten olen parempi perustelemaan sitä asiaa. Pelottaa vähän, kun olen vasta aika nuori ja tässä olisi sitten vielä pitkä aika ( ehkä) sinniteltävänä. Ei kannata silti välittää täsä viestistä sillä usein aika surkeat ajatukset muutenkin. Toivon, ettei tämä viestin julkaiseminen tuo mitään karman lakia elämääni, että nyt kun tästä kirjoitit niin kohtalosi käy toteen.
Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Toivoisin tulevani muistetuksi reiluna ihmisenä jolla hyvää sanottavaa lähimmäisistään.
Elämällä sinänsä ei sen kummempaa tarkoitusta ole.
Me ihmiset, joilla on älyllistä toimintaa korvien välissä, "annostelu" vaihtelee, voimme pyrkiä tekemään elämästämme merkityksellisen. Mitä ikinä se sitten itse kunkin kohdalla loppupeleissä tarkoittaakaan...
Toimia vertailukohteena menestyjille.
Tuottaa mahdollisimman paljon hyvää energiaa tähän maailmaan. Energia kiertää loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Toimia vertailukohteena menestyjille.
Hah, täähän se ois.
Nautinnolliset asiat. Kalja, grillieväät, metallimusiikki, nopeat autot & moottoripyörät, ja ennen kaikkea seura joka arvostaa näitä samoja asioita. :)
Vertailukohtana olemisesta: Amadeus-elokuvasta muuan tarkkailija pisti merkille, että keisarin hovisäveltäjä Salieri vertailee koko ajan itseään Amadeukseen eli Mozartiin tuntien aina vain pahenevaa riittämättömyyttä, joka muuttuu sairaalloiseksi kateudeksi. Miksi Salieri ei vain keskittynyt omiin sävellyksiinsä ja aikaansaannoksiinsa? Muodollisesti hän oli myös ylivertaisessa asemassa Mozartiin nähden. Olihan sekin saavutus.
Me ihmiset olemme tässä mielessä jänniä olentoja...
Mä oon miettinyt pitkään samaa kysymystä, kunnes tajusin sen olevan niinkin kliseinen kuin rakkaus ja kehittyminen. Kehittyä ihmisenä, oppia virheistä, olla katkeroitumatta koitoksista, nauttia ja saada kokemuksia elämästä ja kuolla niin ettei jäisi kaduttamaan teot tai tekemättömyys kuolinvuoteella. Tehdä jotain elämässä mikä olisi pysyvää ja tekisi maailmasta edes hitusen paremman paikan, ei sen tarvitse olla suuri teko, riittää että jokainen antaisi oman panoksensa siitä mihin pystyy, esim. vaikkapa kodittomalle eläimelle kodin jne. kaikilla ei ole mahdollisuutta suuriin tekoihin, mutta niillä pienilläkin on iso merkitys kokonaiskuvassa.
Joku sanoi ettei yksilöllä ole merkitystä, mutta onhan se yksi lenkki elämän pitkässä ketjussa, eli lisääntyminen on elämän tarkoitus, mutta kannattaa muistaa, ettei elämä ole täydellinen.
Ei ole tarkoitusta, mutta jonkinlainen elämän ja nautinnon halu ja välillä, jopa tuottaa iloa toisille. Eipä se sitten olekkaan väliä, jos välillä vain olla öllöttää.
Oman sisäisen rauhan löytäminen ja taloudellisen vakauden saavuttaminen. Mies ei vaan tienaa tarpeeksi, niin eihän tästä tule mitään.
Elämäni tarkoitus selviää aikanaan. Vielä ei ole sen aika.