Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyys nousuun arvostamalla YH-äitejä
20.10.2019 |
YH-äiti koetaan negatiivisena leimana. Heidät nähdään huonona kumppanivaihtoehtona, parhaat päivänsä nähneinä naisina, joilla on huollettavanaan toisen miehen lapset.
Miksi näin ajatellaan? Syyt ovat samat kuin syntyvyyden laskuun. Nämä naiset pitäisi nähdä ihanina hedelmällisyyden ruumillistumina, jotka ymmärtävät luonnollisen biologisen roolinsa lasten kasvattajana ja nauttivat siitä. Tällainen nainen nimenomaan ansaitsee parhaan mahdollisen miehen rinnalleen.
Rupasahtanut ulkonäkö? Juuri tämän pinnallisuuden vuoksi syntyvyys laskee. Eiväthän naiset enää uskalla hankkia lapsia, kun pelkäävät ulkonäkönsä rupsahtavan ja näin markkina-arvonsa heikentyvän. Miesten pitäisi nyt vähän ajatella mikä siinä naisessa olikaan tärkeintä. Ja sehän on halukkuus lasten synnyttämiseen, ei ulkonäkö. Olisiko hyvä, jos kaikki naiset laittaisivat ulkonäön lasten edelle?
Toisen miehen lapset? Ei, ne ovat SUOMEN KANSAN lapsia, joista meillä kaikilla on velvollisuus huolehtia. Invidualistinen kulttuuri laskee syntyvyyttä. Jos me halutaan Suomeen enemmän lapsia, meidän täytyy myös huolehtia niistä lapsista.
YH-äidit ansaitsevat hyvän isäpuolen lapsilleen ja todennäköisesti myös hankkivat lisää lapsia uuden miehensä kanssa. Nyt miehet näyttäkää naisille, millaisia naisia näin vauvakadon aikaan todella arvostetaan. Miehillä on nyt suuri vastuu kannattavana.
Kommentit (16)
Ei se isäpuolen leimakaan mikään imarteleva ole. "Olet sitten päässyt elättäjäksi muiden lapsille?" ja muuta vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onhan myös yksinhuoltajana toimivia miehiäkin. - Ja en usko, että kovinkaan moni nainen, joka saisi valita kahden miehen väliltä haluaisiko hän kummpanikseen, hänet jolla on "jo" lapsia vai lapsettoman miehen, niin veikkaampa, ettei moni pitäisi yksinomaisesti miehen arvoa lisäävänä jos miehellä olisi jo lapsia. - Voin olla väärässäkin.
Itse miehenä voisin hyvin ryhtyä parisuhteeseen yksinhuoltajana (/lähivanhempana) olevan naisen kanssa. Mutta pitäisin häntä kumppaniehdokkaana enemmän ja vähemmän haastavampana kuin lapsetonta kumppaniehdokasta; koska pidän luontevana, että minun tulisi tulla juttuun myös hänen jälkikasvunsa kanssa.
Olen niin nuori, että pidän ilmeisenä, että mahd. kumppanini lapset olisivat vielä verraten nuoria, niin etteivät ainakaan lähi aikoina tulisi itsekseen toimeen. Tai ainakin minun tulisi tajuta, että lapsi (tai lapset) ovat mahd. kumppanilleni erinomaisen tärkeitä.
Eli siten huomioida laps(i)en olemassa olo, mitä ikinä sitten keksisin ehdottaa enemmän tai vähemmän spontaanisi tai ennalta suunnitellen että tekisimme (tai olsiimme tekemättä) Ja/ tai vastaavasti, mitä hän saattaisi ehdottaa itse..
Sellaista naista en haluaisi kumppanikseni, joka kertoisi, että hänellä on kyllä jälkikasvua mutta ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. - Tai ainakin suhtautuisin häneen hieman - varauksellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan myös yksinhuoltajana toimivia miehiäkin. - Ja en usko, että kovinkaan moni nainen, joka saisi valita kahden miehen väliltä haluaisiko hän kummpanikseen, hänet jolla on "jo" lapsia vai lapsettoman miehen, niin veikkaampa, ettei moni pitäisi yksinomaisesti miehen arvoa lisäävänä jos miehellä olisi jo lapsia. - Voin olla väärässäkin.
Itse miehenä voisin hyvin ryhtyä parisuhteeseen yksinhuoltajana (/lähivanhempana) olevan naisen kanssa. Mutta pitäisin häntä kumppaniehdokkaana enemmän ja vähemmän haastavampana kuin lapsetonta kumppaniehdokasta; koska pidän luontevana, että minun tulisi tulla juttuun myös hänen jälkikasvunsa kanssa.
Olen niin nuori, että pidän ilmeisenä, että mahd. kumppanini lapset olisivat vielä verraten nuoria, niin etteivät ainakaan lähi aikoina tulisi itsekseen toimeen. Tai ainakin minun tulisi tajuta, että lapsi (tai lapset) ovat mahd. kumppanilleni erinomaisen tärkeitä.
Eli siten huomioida laps(i)en olemassa olo, mitä ikinä sitten keksisin ehdottaa enemmän tai vähemmän spontaanisi tai ennalta suunnitellen että tekisimme (tai olsiimme tekemättä) Ja/ tai vastaavasti, mitä hän saattaisi ehdottaa itse..
Sellaista naista en haluaisi kumppanikseni, joka kertoisi, että hänellä on kyllä jälkikasvua mutta ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. - Tai ainakin suhtautuisin häneen hieman - varauksellisesti.
Minulla on yksi lapsi, olen melko nuori ja hedelmätön (sekundäärinen lapsettomuus siis). Yh-mies ja bonuslapsi voisi olla kiva. Kertoo miehestä hyvää, jos hän on empaattinen ja omistautuva huoltaja lapselle. Jos voisin saada omia lapsi, "ylimääräinen" voisi silti olla kivampi - ei tarvisi kantaa niin paljon vastuuta kuin omasta.
Miehet pitää pakottaa pitämään rupsahtaneista naisista ja vielä elättämään toisen miehen lapset?
Jos ihmiset oikeasti kantaisivat vastuun teoistaan, ei tarvitsisi itkeä kunnioituksen perään. Toisaalta lopettakaa typerttksien tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan myös yksinhuoltajana toimivia miehiäkin. - Ja en usko, että kovinkaan moni nainen, joka saisi valita kahden miehen väliltä haluaisiko hän kummpanikseen, hänet jolla on "jo" lapsia vai lapsettoman miehen, niin veikkaampa, ettei moni pitäisi yksinomaisesti miehen arvoa lisäävänä jos miehellä olisi jo lapsia. - Voin olla väärässäkin.
Itse miehenä voisin hyvin ryhtyä parisuhteeseen yksinhuoltajana (/lähivanhempana) olevan naisen kanssa. Mutta pitäisin häntä kumppaniehdokkaana enemmän ja vähemmän haastavampana kuin lapsetonta kumppaniehdokasta; koska pidän luontevana, että minun tulisi tulla juttuun myös hänen jälkikasvunsa kanssa.
Olen niin nuori, että pidän ilmeisenä, että mahd. kumppanini lapset olisivat vielä verraten nuoria, niin etteivät ainakaan lähi aikoina tulisi itsekseen toimeen. Tai ainakin minun tulisi tajuta, että lapsi (tai lapset) ovat mahd. kumppanilleni erinomaisen tärkeitä.
Eli siten huomioida laps(i)en olemassa olo, mitä ikinä sitten keksisin ehdottaa enemmän tai vähemmän spontaanisi tai ennalta suunnitellen että tekisimme (tai olsiimme tekemättä) Ja/ tai vastaavasti, mitä hän saattaisi ehdottaa itse..
Sellaista naista en haluaisi kumppanikseni, joka kertoisi, että hänellä on kyllä jälkikasvua mutta ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. - Tai ainakin suhtautuisin häneen hieman - varauksellisesti.
Minulla on yksi lapsi, olen melko nuori ja hedelmätön (sekundäärinen lapsettomuus siis). Yh-mies ja bonuslapsi voisi olla kiva. Kertoo miehestä hyvää, jos hän on empaattinen ja omistautuva huoltaja lapselle. Jos voisin saada omia lapsi, "ylimääräinen" voisi silti olla kivampi - ei tarvisi kantaa niin paljon vastuuta kuin omasta.
Hmm. Jäin mietimään, että olisikohan Ap:n avaus muodostunut kokonaan toisenlaiseksi mielessäni, jos hän olisi kirjoittanut yksinhuoltaja vanhemmista ja yksinhuoltajien arvosamisesta. - Totta kai yksinhuoltajana toimivat naiset lasten äidit ansaitsevat arvostusta. Mutta en pidä ajauksesta, edelleenkään, että yksinhuoltajuus haluttaisin pitää, jotenkin sukupuolittuneena tyyliin; yksinhuoltaja nainen = normijuttu yksinhuoltaja mies = ihailtu poikkeusyksilö.
Vierailija kirjoitti:
Miehet pitää pakottaa pitämään rupsahtaneista naisista ja vielä elättämään toisen miehen lapset?
Kannattaa olla rikas jos on tärkeää, että nainen pysyy nuorekkaana hoitojen avulla. Miksi yh-nainen käyttäisi vähän ylimääräisen ajan ja rahan ulkonäköönsä, jos mies on tavallinen köyhä resupekka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet pitää pakottaa pitämään rupsahtaneista naisista ja vielä elättämään toisen miehen lapset?
Jos seurustelee yh:n kanssa niin tarkoittaako se, että pitää 0lapset elättää?
Ei vain yh-äitien arvostusta lisää vaan vanhemmuutta kohtaan yleisesti lisää arvostusta. Onhan niitä ydinperheotä sekä yh-isejäkin jotka eivät uhriudu asemastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi oikein arvostaa kovin paljoa rouvani takavuosien tuttua, jolla on kolmelle miehelle neljä lasta. Lisäksi ko heitukka tavoitteli hyvän omaisuuden kerännyttä duunikaveriani (vannoutunut ikisinkku) ja toki varoittelin kollegaa "pahimmasta mahdollisimmasta harpyijasta".
Eli, näitä hyväksikäyttäjiä arvostamalla lisää kakaroita, todnäk pystyvät tarjoamaan ehyen lapsuuden yms...
"YH-äidit ansaitsevat hyvän isäpuolen lapsilleen ja todennäköisesti myös hankkivat lisää lapsia uuden miehensä kanssa. Nyt miehet näyttäkää naisille, millaisia naisia näin vauvakadon aikaan todella arvostetaan. Miehillä on nyt suuri vastuu kannattavana."
Eikö näitä vastuu asioita kannattaisi miettiä jo ennen kuin harjoittaa "lapsen tekemistä"?
Totta kai olisi kiva, jos yksinhuoltajat onnistuisivat löytämään itselleen kivan kumppanin ja lapsilleen hyvän isä tai äiti -puolen. Mutta lienee naivia olettaa, että monikaan lapseton sinkku on riemuissaan, jos hän joutuu kovastikin omaksuakaseen roolin jossa hänen tulisi olla lapselle esimerkkinä vastuunsa kantvasta ja kaikin avoin esimerkillisesä aikuisesta. - Ei minulla ainakiaan ole erityisiä haluja lähteä kilpailemaan paremmuudesa laps(i)en biologisen vanhemman kanssa. Tai ainakaan maksamaan niitä kuluja, joka oikeasi kuuluisiva lapsen biologiselle vanhemmalle. Eikä ainakaan jouua kuuntelemaan, että kuinka tästä syysä olen vain isekä p...a, joka ei ymmärrä lapsettomana sinkkuna laps(i)en parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-vanhempia voisi tosiaan arvostaa enemmän, mutta miksi syntyvyys pitäisi saada nousuun?
Mä olen mielummin yksin kuin otan yh:n.
Olkoon kuinka julmaa, mutta omaa elämääni saan elää kuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"YH-äidit ansaitsevat hyvän isäpuolen lapsilleen ja todennäköisesti myös hankkivat lisää lapsia uuden miehensä kanssa. Nyt miehet näyttäkää naisille, millaisia naisia näin vauvakadon aikaan todella arvostetaan. Miehillä on nyt suuri vastuu kannattavana."
Eikö näitä vastuu asioita kannattaisi miettiä jo ennen kuin harjoittaa "lapsen tekemistä"?
Totta kai olisi kiva, jos yksinhuoltajat onnistuisivat löytämään itselleen kivan kumppanin ja lapsilleen hyvän isä tai äiti -puolen. Mutta lienee naivia olettaa, että monikaan lapseton sinkku on riemuissaan, jos hän joutuu kovastikin omaksuakaseen roolin jossa hänen tulisi olla lapselle esimerkkinä vastuunsa kantvasta ja kaikin avoin esimerkillisesä aikuisesta. - Ei minulla ainakiaan ole erityisiä haluja lähteä kilpailemaan paremmuudesa laps(i)en biologisen vanhemman kanssa. Tai ainakaan maksamaan niitä kuluja, joka oikeasi kuuluisiva lapsen biologiselle vanhemmalle. Eikä ainakaan jouua kuuntelemaan, että kuinka tästä syysä olen vain isekä p...a, joka ei ymmärrä lapsettomana sinkkuna laps(i)en parasta.
No ei tarvitse olla kaikin tavoin esimerkillinen aikuinen. Tavallinen aikuinen riittää. Tietty jos elämäntapa on jatkuva ryyppääminen tms. mutta tiesitkö että jotkut lasten vanhemmatkin esim. käy festareilla. Myöskään en ymmärrä tuota ajattelutapaa, että "joutuu elättämään". Entäs lapsen oikea isä, entäs äidin tulot? Olen pari kertaa seurustellut yh - aikanani ja en ole todellakaan odottanut, että toiset alkaa maksella leffalippuja ja vaatteita lapselle. Tietenkin jos oltais yhteen muutettu, niin pitäisi olla sen kokoinen kämppä että lapsikin sinne mahtuu, ja syötäisiin samasta pöydästä.
Monet lapsettomat paritkin haluaa molemmat pitää omat rahat. Miksi yh:n kanssa on tämä kauhea riski joutua vieraan lapsen elättäjäksi?
Ei sillä, tietenkin voit olla seurustelematta kenen kanssa haluat.
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan myös yksinhuoltajana toimivia miehiäkin. - Ja en usko, että kovinkaan moni nainen, joka saisi valita kahden miehen väliltä haluaisiko hän kummpanikseen, hänet jolla on "jo" lapsia vai lapsettoman miehen, niin veikkaampa, ettei moni pitäisi yksinomaisesti miehen arvoa lisäävänä jos miehellä olisi jo lapsia. - Voin olla väärässäkin.
Itse miehenä voisin hyvin ryhtyä parisuhteeseen yksinhuoltajana (/lähivanhempana) olevan naisen kanssa. Mutta pitäisin häntä kumppaniehdokkaana enemmän ja vähemmän haastavampana kuin lapsetonta kumppaniehdokasta; koska pidän luontevana, että minun tulisi tulla juttuun myös hänen jälkikasvunsa kanssa.
Olen niin nuori, että pidän ilmeisenä, että mahd. kumppanini lapset olisivat vielä verraten nuoria, niin etteivät ainakaan lähi aikoina tulisi itsekseen toimeen. Tai ainakin minun tulisi tajuta, että lapsi (tai lapset) ovat mahd. kumppanilleni erinomaisen tärkeitä.
Eli siten huomioida laps(i)en olemassa olo, mitä ikinä sitten keksisin ehdottaa enemmän tai vähemmän spontaanisi tai ennalta suunnitellen että tekisimme (tai olsiimme tekemättä) Ja/ tai vastaavasti, mitä hän saattaisi ehdottaa itse..
Sellaista naista en haluaisi kumppanikseni, joka kertoisi, että hänellä on kyllä jälkikasvua mutta ei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. - Tai ainakin suhtautuisin häneen hieman - varauksellisesti.
Voisiko joku alapeukutanu perustella kantaansa? - Lukiko teisä edes kaikki lainaamaani eksiä loppuun asti?
T. Eri
Ihana kirjoitus. Ei yksinhuoltajuus ole helppoa. Sitä on yksin kokoajan.