Epätodellinen olo
Mikähän on kun elämä ei tunnu omalta. Katson tätä ikäänkuin ulkopuolisen silmin. Mulla on lapset, rakkaat, mutta en suunnitellut lapsia koskaan tekeväni. Kuin eläisin jonkun toisen elämää, tunteetkin on jotenkin kaukaisia ollut jo ainakin jokusen viikon, ehkä jo kuukausia.
Onko tämä joku vitamiinivaje vai lapsuudestani johtuva kyvyttömyys nauttia elämästä kun kokoajan odotan katastrofia tapahtuvaksi?
Onko kellään ollut vastaavaa?
Nimim. sekoanko?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Et sitten osaa olla kiitollinen siitä mitä sulla on?
Olen todellakin erittäin kiitollinen tästä mitä mulla on ja kiitänkin siitä joka päivä. En vaan ehkä jotenkin osaa tai uskalla nauttia siitä. Mikäân ei voisi olla paremmin, enkä haluaisi mitään muuttaa. Siksi tää olotila onkin hyvin hämmentävä.
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö
Sitä vähän pelkäänkin. Mutta miksi ja mitähän sille voi tehdä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö
Tuskin. Derealisaatiolta tuo kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dissosiaatiohäiriö
Tuskin. Derealisaatiolta tuo kuulostaa.
Oho, kiitos. En ole tällaisesta ikinä kuullutkaan. Tutustuin ja kerrottiin, että voi liittyä migreeniin. Sitä mulla onkin ollut kroonisena sitten kuopuksen syntymän. Täytyy tarkemmin perehtyä asiaan!
Et sitten osaa olla kiitollinen siitä mitä sulla on?