Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatko vielä keski-iässä sielunkumppanuutta
19.10.2019 |
vai oletko jo luovuttanut ja todennut elämäsi olleen täysin turha ja merkityksetön?
Kommentit (33)
En. Olen jo ikäloppu (56v) akka. Minulle on sanottu, että ikäiseni joutaisi jo romukoppaan ja kukaan ei huoli vanhoja akkoja. Olemme kuulemma turhia olioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassu aloitus, kun siinä esitetään kaipaaminen ja luovuttaminen jotenkin vaihtoehdoiksi. Minä olen luovuttanut, mutta kaipaus ei silti ole loppunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Väärä ketju, häivy. Olen ap, en pidä tyylistäsi.
Häivy itse, minäkään en pidä sinusta tai tyylistäsi sekopää. Ahaa, eli taka-ajatuksena olikin varattujen miesten viettely ja bongailu. Tyypillistä huårausta vanhoilta lehmiltä. Yksin jäät ja ihan syystä. Sille nauran paskaisesti!
Kunpa olisinkin jäänyt.
Kyllä se vielä järjestyy ellei ole jo järjestynyt. Helposti kun lukee tekstejäsi.
Pysy sinä vaan Vaasassa kiusaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Väärä ketju, häivy. Olen ap, en pidä tyylistäsi.
Häivy itse, minäkään en pidä sinusta tai tyylistäsi sekopää. Ahaa, eli taka-ajatuksena olikin varattujen miesten viettely ja bongailu. Tyypillistä huårausta vanhoilta lehmiltä. Yksin jäät ja ihan syystä. Sille nauran paskaisesti!
Kunpa olisinkin jäänyt.
Kyllä se vielä järjestyy ellei ole jo järjestynyt. Helposti kun lukee tekstejäsi.
Pysy sinä vaan Vaasassa kiusaamassa.
Se ei ole mahdollista. Kaikki kiusaaminen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen jo ikäloppu (56v) akka. Minulle on sanottu, että ikäiseni joutaisi jo romukoppaan ja kukaan ei huoli vanhoja akkoja. Olemme kuulemma turhia olioita.
Oliko Vaasalainen setämies? Minulle sanottiin myös, vuosia, kierrellen, kaarrellen, alistaen ja kiusaten. Ja olen 46.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen väsynyt kaikkeen, ja ehdottomasti kaipaisin ihmistä, joka haluaisi _olla_ kanssani ilman säätöä. Pitkiä aamu-unia, kahveja, päiväunia, kävelyitä. Keskusteluja, kirjoja. Lounaita. Ja että se riittäisi. Että minä riittäisin. Ettei elämä olisi aina yrittämistä/pyrkimistä/kokemuksia. Ei jaksa. Sen lisäksi olen kurkkuani myöten täynnä ”vaihtelunhaluisia” persoonia ja draamaa.
Kuvasit juuri sen sielunkumppanini, jota minulla ei ole kaikkea tuota kanssani tekemässä.
Olen melkein viisikymppinen, joten luultavasti keski-ikäinen. Toki kaipaan sielunkumppanuutta. Keski-iässä sitä tuleekin krantummaksi eikä viitsi lähteä mihin tahansa shittiin mukaan. Joten olen mieluummin yksin kunnes se sielunkumppani löytyy - jos löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti, mutta en parisuhteeseen, vaan myös saman sukupuolen edustaja tai itseä 40 vuotta vanhempi ihminen kävisi.
Luulin ketjun aiheeksi ystävyyttä. Ja kaikki kirjoittaa jotain parisuhdejuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin ketjun aiheeksi ystävyyttä. Ja kaikki kirjoittaa jotain parisuhdejuttua.
Jokaiselle se on subjektiivista. Minä olen (ollut) bi-seksuaali, mutta nykyisin seksi itsessään ei ole mitenkään tärkeää. Sen sijaan läheisyys olisi. Olen tuon ”päiväunia, kirjoja, kahviloita” kommentin kirjoittaja. Sukupuolella eikä iällä ole merkitystä, mutta harvempi haluaa ”ystävän” kanssa jakaa öitään/uniaan? Nukkua sylikkäin? Tai jakaa elämäänsä, enkä tarkoita tarunoimalla omasta elämästään, vaan jakamalla ja elämällä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ketjun aiheeksi ystävyyttä. Ja kaikki kirjoittaa jotain parisuhdejuttua.
Jokaiselle se on subjektiivista. Minä olen (ollut) bi-seksuaali, mutta nykyisin seksi itsessään ei ole mitenkään tärkeää. Sen sijaan läheisyys olisi. Olen tuon ”päiväunia, kirjoja, kahviloita” kommentin kirjoittaja. Sukupuolella eikä iällä ole merkitystä, mutta harvempi haluaa ”ystävän” kanssa jakaa öitään/uniaan? Nukkua sylikkäin? Tai jakaa elämäänsä, enkä tarkoita tarunoimalla omasta elämästään, vaan jakamalla ja elämällä sitä.
No juuri tuollaista minäkin, melko samalla tavalla. Ystävän, todellisen sellaisen, sisaruksen korvikkeen aikuisella iällä. Haaveeksi on jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta olen valmis tarjoamaan sellaista bilberoa vastaan
Kyllä se vielä järjestyy ellei ole jo järjestynyt. Helposti kun lukee tekstejäsi.