Kaipaatko vielä keski-iässä sielunkumppanuutta
vai oletko jo luovuttanut ja todennut elämäsi olleen täysin turha ja merkityksetön?
Kommentit (33)
Kaipaan ehdottomasti. Tuskin kovin moni ihminen todellista sielunkumppania kuitenkaan löytää, ja elämän voi kokea mielekkäänä ilmankin.
Täysin turha inkarnaatio oli. Aioliitto/parisuhde pelkkää lisääntymistä/perhettä varten, jonka nykytietämyksellä olisin ehdottomasti jättänyt käymättä läpi.
Mutta kaipuu, se on aina.
En ole uskonut sielunkumppanuuteen enää vuosiin.
Onneksi sen ei tarvitse olla elämän tarkoitus.
Ehdottomasti. Tässä kohtaa elää todeksi ainoaa merkitsevää faktaa: ilman (todellista) rakkautta et sinä _ mitään_ ole.
Kaipaan todellista rakkautta. Exän kanssa olimme yhdessä yli 20 vuotta. Olin rakastunut. Ex ilmeisesti ei niin kovin ollut. Oltiin molempien ensimmäiset. Ex kyllästyi nopeasti ja suhde nitkutteli eteenpäin lähinnä minun joustavuuden vuoksi, kunnes en enää jaksanut pelleillä ja lopetin avioliiton.
Minulla on toinen suhde nyt. Mies vannoo rakkautta, mutta teot sanoo toista. Surullinen olo on, sillä rakastan häntä, mutta olen jo joutunut luopumaan ajatuksesta, että tämä olisi jotain suurta. Omat tunteet on vähän latistuneet monien ohareiden vuoksi. Ei nähdäkään joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
En ole uskonut sielunkumppanuuteen enää vuosiin.
Onneksi sen ei tarvitse olla elämän tarkoitus.
En minäkääm halua uskoa, mutta tunnen sen. Sehän se pahinta on. Sitä ei voi paeta (koska on totuus).
En sielunkumppanuutta mutta sellaista ihmistä jonka kanssa olisi helppo ja kiva olla ja jolle kelpaisin sellaisena kuin olen. Yli 20 vuotta olin parisuhteessa se antava ja joustava osapuoli, sellaiseen en enää jaksa lähteä.
Minä olen väsynyt kaikkeen, ja ehdottomasti kaipaisin ihmistä, joka haluaisi _olla_ kanssani ilman säätöä. Pitkiä aamu-unia, kahveja, päiväunia, kävelyitä. Keskusteluja, kirjoja. Lounaita. Ja että se riittäisi. Että minä riittäisin. Ettei elämä olisi aina yrittämistä/pyrkimistä/kokemuksia. Ei jaksa. Sen lisäksi olen kurkkuani myöten täynnä ”vaihtelunhaluisia” persoonia ja draamaa.
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Kyllä varmaan kaipaisin ellei sellainen jo rinnalla olisi.
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Vierailija kirjoitti:
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Väärä ketju, häivy. Olen ap, en pidä tyylistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Väärä ketju, häivy. Olen ap, en pidä tyylistäsi.
Häivy itse, minäkään en pidä sinusta tai tyylistäsi sekopää. Ahaa, eli taka-ajatuksena olikin varattujen miesten viettely ja bongailu. Tyypillistä huårausta vanhoilta lehmiltä. Yksin jäät ja ihan syystä. Sille nauran paskaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N48 kirjoitti:
Tapasin alkuvuodesta sielunkumppanini. Jo tavatessa molemmat tiesimme, että meidän välillä on joku erityinen yhteys. Aivan kuin olisimme lukeneet toistemme ajatuksia ja kaikki oli jotenkin niin selvää ja tuttua meidän välillä, että se oli melkein pelottavaa.
Mutta kuten arvata saattaa niin hän on varattu ja hänen vaimonsa on kieltänyt meidän yhteydenpidon. Mikä sinänsä ymmärrettävää. Uskon, että jos niin on tarkoitettu, me tapaamme vielä uudelleen. Jos emme tässä niin ehkä sitten seuraavassa elämässä.
Ja kyllä jäin kaipaamaan. Toista samanlaista tuskin tulee.
Aivan varmasti. Toinen osapuoli ajatteli, että mikähän sekopää horoskoopisti tuokin on ja pyrkii välttelemään viimeiseen asti. Mitä et tietenkään ymmärrä. Ps. Mies voi erota milloin tahansa, siihen ei tarvita vaimon lupaa. Eikä sekään kerro sinulle mitään?
Väärä ketju, häivy. Olen ap, en pidä tyylistäsi.
Häivy itse, minäkään en pidä sinusta tai tyylistäsi sekopää. Ahaa, eli taka-ajatuksena olikin varattujen miesten viettely ja bongailu. Tyypillistä huårausta vanhoilta lehmiltä. Yksin jäät ja ihan syystä. Sille nauran paskaisesti!
Kunpa olisinkin jäänyt.
Kaipaa.
Mutta toiveet toteutuvat vain osittain.
Olen onnellinen: minulla on kaksi sielunkumppania.
En tiedä onko semmoisia olemassa. Mutta keski-iässä löysin miehen, jonka kanssa on parempi olla kuin kenenkään kanssa aiemmin. Olemme samanlaisia, mutta myös erilaisia, ja meillä menee aivan loistavasti. Haluan olla hänen kanssaan loppuun asti, ei epäilystäkään. Koskaan ennen en ole tuntenut näin. Johtunee molempien elämänkokemuksesta ja omasta kasvustani ihmisenä. Voi kun oliskin ollut näin viisas nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen väsynyt kaikkeen, ja ehdottomasti kaipaisin ihmistä, joka haluaisi _olla_ kanssani ilman säätöä. Pitkiä aamu-unia, kahveja, päiväunia, kävelyitä. Keskusteluja, kirjoja. Lounaita. Ja että se riittäisi. Että minä riittäisin. Ettei elämä olisi aina yrittämistä/pyrkimistä/kokemuksia. Ei jaksa. Sen lisäksi olen kurkkuani myöten täynnä ”vaihtelunhaluisia” persoonia ja draamaa.
Kyllä, toimiva perusarki on parasta. Vaikka keskusteltaisiin vain seuraavan päivän ruuasta. Kun menee hyvin, siitä saa eniten henkistä tyydytystä.
Minulla on sama vanha sielunkumppani ollut jo yli 25 vuotta ja tunne vain syvenee.