Mistä löytää sisältöä elämään nelikymppisenä?

Ei kai muillakaan ihmisillä, minkään ikäisillä, mitään muuta erikoista sisältöä ole kuin puoliso, lapset, ystävät, harrastukset ja työ, sehän on täydellisen hyvää elämää jos vielä on päässyt matkustelemaankin, on aikaa lukea kirjoja jne.

Olet erittäin onnekas kun sinulla on työ (tulee rahaa) ja lapset, eikä sinulla ole mitään pahaa sairautta kuten syöpää eikä muutakaan traagista ole tapahtunut. Luottotiedotkin taitaa olla kunnossa. 

Miksi juuri sinun pitäisi kuolla pois jolla on käytännössä lähes täydellinen elämä, ei puutu kuin puoliso. Suomessa on ainakin kaksi-kolme miljoonaa ihmistä joilla menee paljon huonommin kuin sinulla, pitäisikö heidänkin vain kuolla pois?

Ja miten niin olet naiivi?  Kuinka lapsellinen voit olla jos hoidat aikuisten työt, lapsesi ja olet matkustellutkin? Ethän sinä lapsi ole.

Osaatko tanssia? Sopisiko sinulle?

Jos tykkäät musiikista tai tanssimisesta, mene ihmeessä tanssimaan ! Siellä tapaa tosi mukavia ihmisiä ja saa samalla kivaa liikuntaa. Ja jos et osaa tanssia, mene tanssikursseille, niitä löytyy joka lähtöön ja ovat tosi suosittuja. Ja jos osaat laulaa, mene kuoroon, se on aivan mahtava harrastus ja myös haasteellinen. Tai opettele soittamaan jotain soitinta, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa soitto/laulu harrastusta, musiikki on harrastus joka antaa todella paljon ! 

Sulla ap on asiat liiat hyvin ! Siksi on aikaa murehtia ja vatkata ihan turhia juttuja. Elä ja ole onnellinen. Olet terve nuori ihminen, sullahan on mahkuja tehä ihan mitä vaan !! 

Kansalaisopiston arkuntekokursilla tapaat mieleistäsi seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai muillakaan ihmisillä, minkään ikäisillä, mitään muuta erikoista sisältöä ole kuin puoliso, lapset, ystävät, harrastukset ja työ, sehän on täydellisen hyvää elämää jos vielä on päässyt matkustelemaankin, on aikaa lukea kirjoja jne.

Olet erittäin onnekas kun sinulla on työ (tulee rahaa) ja lapset, eikä sinulla ole mitään pahaa sairautta kuten syöpää eikä muutakaan traagista ole tapahtunut. Luottotiedotkin taitaa olla kunnossa. 

Miksi juuri sinun pitäisi kuolla pois jolla on käytännössä lähes täydellinen elämä, ei puutu kuin puoliso. Suomessa on ainakin kaksi-kolme miljoonaa ihmistä joilla menee paljon huonommin kuin sinulla, pitäisikö heidänkin vain kuolla pois?

Ja miten niin olet naiivi?  Kuinka lapsellinen voit olla jos hoidat aikuisten työt, lapsesi ja olet matkustellutkin? Ethän sinä lapsi ole.

Noh siis minulla ei ole puolisoa tai mitään toivoakaan puolison saamisesta (syyt: ikä, lapset, en ole instabeibe, vaan aika keskiverto ulkoisesti). En myöskään usko löytäväni mistään kavereita tai saavani ystäviä enää. Elämäni alkaa olla aika pahasti förbi, enkä jaksaisi enää yrittää, kun tiedän, ettei mitään parempaa enää koskaan tule.

Jotenkin tuntuu siltä, että enää en voisi monessakaan asiassa (esim. harrastukset) kehittyä paremmaksi, vaan ne olisi pitänyt aloittaa paljon nuorempana ja satsata niihin täysillä). Tämä elämäni on vain tällaista turhaa jatkoaikaa. Käytännössä ei ole ketään, kenen kanssa jutellakaan oikein (ja aikaeron ym. vuoksi ne chat-kaverini ovat linjoilla vain osan aikaa hereilläoloajastani).

Kuulostat aika nörtiltä.

Ala harrastamaan jotain lauta tai korttipeleilyä tai jotain keräilyharrastusya tai vastaavaa.

Sieltä voi löytyä joku miespuolinen ujo kohtalotoverikin, koka pitäisi sinua varmasti kiinnostavana ja mielenkiintoisena.

Ei muuta kun johonkin foorumeille kyselemään missä harrastajat kokoontuvat.

Ruikun ruikun ja vali vali, voi luoja miten ankea voi ihminen olla. Hanki elämä ja lopeta tuo ruikutus !! 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika nörtiltä.

Ala harrastamaan jotain lauta tai korttipeleilyä tai jotain keräilyharrastusya tai vastaavaa.

Sieltä voi löytyä joku miespuolinen ujo kohtalotoverikin, koka pitäisi sinua varmasti kiinnostavana ja mielenkiintoisena.

Ei muuta kun johonkin foorumeille kyselemään missä harrastajat kokoontuvat.

Olen melko nörtähtävä kyllä, mutta niin ujo, etten uskalla olla missään nettiyhteisöissä omalla nimimerkilläni ja naamallani aktiivinen. Mutta hyvä idea tuo oli kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ruikun ruikun ja vali vali, voi luoja miten ankea voi ihminen olla. Hanki elämä ja lopeta tuo ruikutus !! 

Kyselin juuri ideoita sen elämän hankkimiseen tässä. Kun siis mieli on vähän maassa ja toivo hukassa.

Lääkäriin kyselemään tuosta masennuksestasi ja terapiaan.

Et niin tolkuttoman ujo voi olla jos lapsiakin on.

Ja keräilyharrastuksessa voi tehdä kaiken aika pitkälti netissä.

Ja nettipalstoille ei ole pakko omalla nimellä rekisteröityä ja tapahtumiin voi mennä, vaikkei kenellekään omalla nimellä lupaisi mennäkään.

Viittaan siis tuohon aiempaan mainintaan keräily ja peliharrastuksista.

Onhan sitten vielä maalaus ym.

Niistäkin saa sisältöä elämään ja niihin löytyy kursseja.

Mulla sama kuin aloittajalla, miinus lapset ja työ ja fyysinen terveys.

En tiedä mihin suuntaan lähtis, mitä tuhannennen kerran yrittäis itselleen keksiä.

Ostin erilaisen pakastepizzan tänään, siinäpä sitä sitten.

Ei näistä tämmöisistä tilanteista ymmärrä kuin toinen samassa ollit.

Ei mulla sulle aloittaja ole oikein mitään ideoita tarjota, tarvitsen niitä itsekin.

Oon aatellut ottaa kodittoman koiran, sellaisen elämän murjoman joka ei muille kelpaa. Sit meitä on kaks. Kai me sitten yhdessä onnumme auringonlaskuun.

Olet varmasti lievästi masentunut. Et ole vanha. Et silloinkaan, kun lapsesi kasvavat aikuisiksi.

Tosiaan jokin liikunnallisen harrastus voisi piristää ja tuoda samanhenkisiä ystäviä. Heidän kanssaan voisi vaikka matkustaa, käydä ulkona jne.

Jos haluat käydä vielä ulkomailla, etsi kartasta paikka vaikkapa sokkona. Tai mieti joku täydellisen päinvastainen, kun yleensä.

Annoin jo pari vinkkiä ja lisää tulee.

Valokuvaus, akvaario tai oikein kotieläin.

Lapsille harrastus ja ssihen mukaan.

Ja tuo ettei tavallinen hoikanpuoleinen ujo kellekään kelpaa on ihan pötyä. Itselles ei taida kelvata kuin huippulfa. Nyt täytyy rimaa laskea kun olet selvästi toisella kierroksella.

Tutustu itseesi ja hyväksy itsesi. Vaikutat ihan fiksulta, vaikka masennus on jo nurkan takana. Älä mieti sitä, mieti jotain muuta.

T:M40

Miten voit toivoa kuolevasi pois, jos sinulla on kaksi sinusta riippuvaista lasta? Olet selvästi masentunut ja tarvitset siihen apua. Ensimmäisenä siis lääkärille.

Vaikka työsi on kuinka vaativaa, niin tuskin paiskit töitä viikonloput läpeensä, olethan ehtinyt matkustaa ja chattailla kavereittesi kanssakin. Tuossa siis jälleen kerran masennus puhuu. Et viitsi/jaksa/pysty muuttamaan elämääsi, vaikka siihen mahdollisuuksia varmasti on. Todennäköisesti et oikeasti edes halua muuttaa sitä, masennus vain saa sinut kuvittelemaan, että elämä olisi parempaa, jos olisi mies/ystäviä/mielekäs työ. Jos sinulla olisi ne, valittaisit täällä niistäkin, koska olet sairas, etkä näkisi niissä mitään mielekkyyttä.

Suosittelen siis käymään lääkärillä ja olemaan tekemättä mitään liian radikaalia muutosta mutta tekemään pieniä asioita, jotka aiheuttavat hyvää mieltä. Käy esimerkiksi kampaajalla. Rohkaistu puhumaan naapurille. Kokeile jotakin jumppaa tai muuta ryhmäliikuntaa. Hanki hyvä kirja, mene kahvilaan juomaan jotain hyvää kahvia ja nauti siitä, ettei tarvitse juosta mihinkään, ei tarvitse tuijotella aikatauluja eikä suorittaa, ei edes pitää seuraa kenellekään. Olen itse oppinut nauttimaan siitä, ettei kukaan tarvitse minua, kun lapsiperhearjessa on koko ajan vähän kiinni niissä lapsissa.

Minulla siis ongelma lähes päinvastainen. En millään jaksaisi pakollisia sosiaalisia kontakteja, joita lasten mukana tulee (harrastusillat, myyjäiset ja tempaukset, leirikoulu, vanhempainillat jne). Olen kuitenkin huomannut, että omalla tavallaan myös ne ovat osa elämääni enkä oikeasti niistä todella kärsi vaan se masennus siellä taustalla tekee ne vain merkityksettömiksi. On oikeasti hyvä käydä vähän väliä siellä omalla epämukavuusalueellakin, kunhan muistaa aina kiitellä itseään siitä, sujui se sitten miten tahansa.

Ole siis itsellesi armollisempi. Ehkä kukaan muu ei tekisi työtäsi niin hyvin kuin sinä. Kukaan ei ainakaan voi korvata sinua lapsillesi.

Tässäpä nähdään, että eivät ne lapset tuo automaattisesti sisältöä elämään, vaikka tällä palstalla sitä kovasti yritetään väittää.

Jos ap olisi sanonut olevansa lapseton, niin hänelle olisi ehdotettu lasten tekemistä tyhjyyden poistamiseksi.

Ahdistaa jo nuo miesten alfaulinat. Olen itse nelikymppinen, ihan tavallisen näköinen, omillaan toimeentuleva tasapainoinen nainen ja haluaisin ikäiseni, ihan tavallisen perusmiehen, vaan kun näille ei oman ikäiset kelpaa vaan itketään mielummin 10-15 vuotta nuorempien instabeibejen perään. Ja en todellakaan puhu mistään lihaksikkaista kirurgilentäjistä, vaan ihan tavan peruspateista joilla nyt on elämä jotakuinkin mallillaan. Tässä ikäluokassa saman ikäisille naisille on tarjolla katkeroituneita, ilkeitä ja ongelmaisia (alkoholiongelma ym) miehiä. En halua sellaista saman katon alle etten katkeroidu itsekin, yksinään elämä on kuitenkin ihan perushyvää vaikka kumppania toivoisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa jo nuo miesten alfaulinat. Olen itse nelikymppinen, ihan tavallisen näköinen, omillaan toimeentuleva tasapainoinen nainen ja haluaisin ikäiseni, ihan tavallisen perusmiehen, vaan kun näille ei oman ikäiset kelpaa vaan itketään mielummin 10-15 vuotta nuorempien instabeibejen perään. Ja en todellakaan puhu mistään lihaksikkaista kirurgilentäjistä, vaan ihan tavan peruspateista joilla nyt on elämä jotakuinkin mallillaan. Tässä ikäluokassa saman ikäisille naisille on tarjolla katkeroituneita, ilkeitä ja ongelmaisia (alkoholiongelma ym) miehiä. En halua sellaista saman katon alle etten katkeroidu itsekin, yksinään elämä on kuitenkin ihan perushyvää vaikka kumppania toivoisikin. 

En minäkään havittele mitään ns. alfaurosta (en havitellut sellaisia nuorempanakaan, sillä ajattelin, etten itsekään ansaitsisi sellaista). Mutta siis haluaisin löytää sellaisen, joka on henkisesti tasapainoinen, naisiin myönteisesti suhtautuva ja omillaan toimeentuleva ja jolla olisi melko samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksenkohteet. Kyllä sillä ulkoisella olemuksella jotain väliä toki on sen kiinnostuksen syntymisessä, muttei tarvitse olla perinteisellä tavalla komea tai kovin pitkäkään. Mies, joka olisi suunnilleen omaa "tasoani", olisi täysin ok minulle.

T. Ap