Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja tapauksia sattunut itsellekin. Kuulin kerran yöllä kun ovi kävi, mies tuli kotiin kilautti avaimet pöydälle ja kolisteli eteisessä.
Häntä ei kuulunut sänkyyn, menin katsomaan eikä hän ollut tullut kotiin.Menin sänkyyn takaisin ja 5min myöhemmin täsmälleen samat äänet ja nyt hän tuli oikeasti.
Äitini kuoli, kun odotin toista lastani. Kun toin vauvan kotiin 2v isosisko osoitti häntä ja sanoi tuo on sinun äiti.
sikiön elämä alkaa aika varhaisessa vaiheessa, uskotko että henki vaihtuisi kesken kaiken toiseksi siellä vatsassa? Nämä ovat tietysti herkkiä asioita ja lasten jutut jänniä.
Sielu siirtyy vauvaan syntymän hetkellä.
Mistä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AIVAN VARMA että Mökkitie ei ole alunperin Arttu Wiskarin vaan Anssi Kelan biisi. Kuuntelin kyseistä biisiä omasta mp3-soittimestani jo vuosia ennen Wiskarin versiota. Loistavia artisteja molemmat, hyviä kumpikin versio.
Miten tää nyt sitten oikeasti on? Kun kuulin Mökkitie-kappaleen Wiskarilta ekan kerran, aattelin, että "Vai on hän tehnyt tästä oman versionsa, onkohan ollut Vain elämää -ohjelmassa". Alkuperäistä esittäjää en muistanut enkä muista vieläkään, mutta Anssi Kelan biisiksi voisin kuvitella.
Mulle on käynyt sama kahden eri biisin kanssa. Olen varma, että J. Karjalainen on levyttänyt kahdesti erään laulunsa (se, missä lähestytään maailman kalleinta kaupunkia), tai joku on tehnyt hyvin samanlaisen aiemmin.
Toinen oli joku Britney Spears/Christina Aguilera, The one way ticket to a madman's situation. Ainakin kertosäe on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistään mitään. Mut mun ja kumppanin tarina on erittäin outo. Ihan kuin käsikirjoitus.
Ollaan lapsesta asti törmäilty toisiimme. Suomessa ja ulkomailla. Ei olla ikinä tutustuttu tai edes sanottu sanaakaan toisillemme silloin..
Lopulta törmätään sattumusten summan seurauksena ja tuntuu että ollaan tunnettu toisemme ikuisesti. Suhde etenee ja aletaan puhua historiasta ja kokoajan törmätään outouksiin. Me oltiin perheen kanssa Kanarialla 95, niin mekin. Mihin aikaan vuodesta tammikuun 4-11.. alan kaivaa omia valokuvia kanaria tammikuu 4-11pv. Ja vaikka kukaan ei usko niin tota osastoa on paljon. Ollaan oltu kesät tyyliin mökki naapureita. Ollaan oltu samas rakennuksessa töissä. Muistan jopa nähneeni hänet eräällä uimarannalla kun ollaan oltu 12v. Ja hän on kerran käynyt siellä vanhempiensa kanssa ohi ajaessa.
Mäkin tutustuin äsken ihmiseen, jonka kanssa ollaan oltu monta kertaa samassa paikassa yhtä aikaa. Ei vain olla nähty toistamme.
Nuorena menin uudenvuoden opiskelijajuhliin, tai ainakin ne pidettiin sellaisessa tilassa. Paikalla oli eräs henkilö, jonka kanssa sen aikainen mieheni oli muinoin hengannut. Aikaa oli kulunut useita vuosia. Ei se vielä mitään, mutta sinne ilmestyi myös nainen, jonka kanssa mies oli ollut samaan aikaan kihloissa. Tunnistin hänet vanhojen kuvien perusteella.
Heidän suhteessa ollessaan mies oli löytänyt autiotalon raunioista vanhat henkilöpaperit. Tyttöystävän äiti tunnisti niiden omistajan. He olivat olleet läheisellä maatilalla nuorina piikomassa.
Keväällä 1984 sattui outo juttu. Olin lähdössä koulusta kotiin ja fillarini luo käveltyäni en löytänyt pyörän avainta. Palasin luokkaan, jos se olisi sinne jäänyt. Kun avasin pulpetin kantta, näin itseni seisomassa pyöräni luona. Luokkahuoneesta kun oli suora näkymä pihan sivuun, jossa fillareita pidettiin. Olin vaan, että häh. Aivan selvästi näin itseni seisomassa pyöräni luona ja hänkin näytti etsivän avaintaan. Sitten hän lähti pyörän luota kohti koulun ulko-ovea. Poistuin luokasta ja menin ulos, mutta kaksoisolentoani ei tullut vastaan. Menin pyöräni luo ja nyt avain olikin taskussani. Avasin pyöräni lukon ja lähdin kotiin. Ihmettelin, että mitä tämä nyt oikein oli?
Onko menneisyyden hetket yhä olemassa jossain?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tää matrixia, vai sitä että 20v sitten nähty uni vaikutti mun käyttäytymiseen / tai loi valemuistoja.
Näin siis juniorina unta että seison hirveässä kasvottomassa ihmisimassassa. Näen massan yli Vaalean kihara hiuksisen eksoottisen näköisen naisen. Tämä nainen kävelee massan läpi mun ohitseni. Viimeisen 10m todella intensiivinen katsekontakti päällä.
Unessa nainen jää vaivaamaan. Uni etenee siihen että olen kaupassa ja nainen tulee uudelleen vastaan. Rohkaisen itseni ja menen juttelemaan. Rakkautta ensisilmäyksellä. Muistan edelleen miten heräsin ja miten todelliselta kaikki tuntui..
17v tosta unesta olen kentällä jossa on hillitön ihmismassa. Unessa näkemäni nainen kävelee ohitse. Intensiivisen tuijotuksen kautta. Päivää myöhemmin tämä sama nainen kävelee mua kaupassa vastaan. Menen juttelemaan ja siitä alkoi elämäni omituisen suhde.
Rainbow'n Street of dreams kertoo Joe Lynn Turnerin enneunesta, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin perjantaina kaupasta itselleni pipon. Niitä oli myynnissä mustia, tumman sinisiä ja vihreitä. Minä ostin sinisen. Pakkasin sen reppuuni muiden ostosten kanssa. Kotona otin ostokset pois repusta. Tumman sininen pipo olikin musta. Mitä ihmettä oli tapahtunut? Ostin ja laitoin reppuun sinisen pipon ja puolen tunnin päästä se olikin musta? Repussa ei ollut mitään muuta pipoa.
Yhdelle tutulle on tapahtunut vastaavia juttuja. Uskon sen johtuvan siitä, että kaupassa on erilainen valaistus kuin jossain muualla, ja hänen näköaistissaan on jokin pieni poikkeavuus, joka saa hänet näkemään joitakin värejä tietyssä valaistuksessa väärin.
On joskus käynyt niinkin, että minulle on julkisella paikalla sanottu "Hei sinä nainen siellä, jolla on harmaat housut ja tummansininen paita ja vihreä liivi". Liivini oli kyllä vihreä, mutta housut olivat beiget ja paita
Loisteputkien valo muuttaa sävyjä. Opettaja kertoi fysiikan tunnilla, miten löysi kaupasta kauniin punaisen huivin. Luonnonvalossa se olikin niin kauhean sävyinen, ettei sitä voinut käyttää.
Myös lihatiskeissä käytetään valaistusta, joka syventää punaista väriä ja saa tuotteet näyttämään herkullisemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Ja on ollut monta kertaa, se on aivan tavallinen ilmiö.
Eikö tuo oo kuitenki vähä eri asia, jos aattelee vaikka aloituksen ensimmäistä esimerkkiä. Siinä se sama juttu vaikuttais oikeasti tapahtuvan kahdesti, eli ennemminkin todellisuus lagittaa, kuin että olis vaan se voimakas kokemus siitä että sama on tapahtunut aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keväällä 1984 sattui outo juttu. Olin lähdössä koulusta kotiin ja fillarini luo käveltyäni en löytänyt pyörän avainta. Palasin luokkaan, jos se olisi sinne jäänyt. Kun avasin pulpetin kantta, näin itseni seisomassa pyöräni luona. Luokkahuoneesta kun oli suora näkymä pihan sivuun, jossa fillareita pidettiin. Olin vaan, että häh. Aivan selvästi näin itseni seisomassa pyöräni luona ja hänkin näytti etsivän avaintaan. Sitten hän lähti pyörän luota kohti koulun ulko-ovea. Poistuin luokasta ja menin ulos, mutta kaksoisolentoani ei tullut vastaan. Menin pyöräni luo ja nyt avain olikin taskussani. Avasin pyöräni lukon ja lähdin kotiin. Ihmettelin, että mitä tämä nyt oikein oli?
Onko menneisyyden hetket yhä olemassa jossain?
Huh, nousi ihokarvat pystyyn! Todella mielenkiintoista, varmaan melko kohahduttava kokemus. Doppelgänger-ilmiöstä ois hyvin mielenkiintoista kuulla enemmänkin kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?
Ei se ollut mikään alieni vaan Jumala. Hän on luova tyyppi ja halusi tehdä hyvän ja toimivan systeemin, jonka kruununa olisi ihmiskunta, jonka kanssa hän voisi joutessaan interaktioida. Harmi vaan, että Hän halusi vähän jännitystä peliin ja teki satunnaisgeneraattorin, joka mahdollisti luomusten muuttumisen pahaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin äsken bussia torilla. Pysäkin tuntumassa pyöri kiinalaismies. Auto jota odotin, on ainoa vuoro tähän suuntaan.
Sama kiinalainen nousi juuri autoon pysäkiltä muutaman kilometrin päästä. Millä hän siirtyi sinne, kun bussia ei tullut aiemmin? En nähnyt kenenkään ottavan häntä kyytiinsä.
Muistan kerran henkilön, jolla oli eräs huomiota herättävä piirre ulkoisesti, ylittävän kadun vähän erikoisella tavalla. Siksi asia jäi mieleen. Ei mennyt kauaa kun sama (?) henkilö teki täysin saman asian samalla tavalla uudestaan, mutta siinä huomiota herättävässä piirteessä oli yksi asia muuttunut. Kyllä jäin raapimaan päätäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kerran meinasi hakea töitä. Se oli outo hetki. Kuin suoraan Twilight Zone -sarjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvisglitch. Toissakesänä oltiin Norjassa, kokkaamassa tienvarren levähdyspaikalla. Olin kaatamassa pastan keitinvesiä pois, kun huomasin, että asfaltilla oli yksinäinen pieni kullanvärinen halpiskorvarengas, pudonnut joltakulta. Otin sen ylös, katselin aikani, pistin taskuuni, jatkoin puuhailua, syötiin, tiskasin.
Kaadoin tiskivedet suunnilleen samaan kohtaan nurmikon reunaan kuin edellisetkin, ja samalla huomasin, että asfaltilla oli yksinäinen pieni kullanvärinen halpiskorvarengas. Se ensimmäinen samanlainen oli edelleen mun taskussa. Oli melko outo tunne ja kaikki pienet käsikarvat pystyssä. Otin tämänkin korviksen talteen, taas, ja pidin paria pitkään, kunnes hukkasin ensin toisen ja sitten toisenkin. En yhtään epäile, etteikö joku löytäisi niitä, yksi kerrallaan.
En kyllä ymmärrä, mitä erityisen kummallista tässä oli? Joltakulta oli pudonnut kaksi kor
Ymmärrä nyt, että nämä vxmmaiset elävät litteällä Maalla, jossa punaiset ja harmaat autot joukkovainoavat heitä, ja avaruuspoliitikot syövät vauvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa kvanttifysiikkaa ja varsinkin lomittunisesta. Se selittää hyvin paljon näitä kokemuksia.
Eikä selitä, imbesilli. Et ymmärrä todennäköisyysaaltojen romahtamisesta mitään. Katsele lisää pallinsa silponeiden veljesten elokuvia, niin hyvä tulee. Eikö olekin huvittavaa, että matrix tarkoittaa kaikenlisäksi kohtua latinaksi?
Vierailija kirjoitti:
Jaoin busseissa eräitä juttuja ja jäin pois bussista, bussi jatkoi matkaansa. Kyseisen linjan vuoroväli oli 10 minuuttia. Odottelin seuraavaa bussia 4 minuuttia ja nyt pysäkille tulikin etuajassa saman linjan bussi.
Bussiin noustuani huomasin, että kyseessä oli SAMA bussi, josta olin noussut useita minuutteja sitten pois! Sama kuski, joka katsoi minua vähän oudosti ja samat matkustajat, joilla oli jo kädessään jakamani lippulappuset!
Miltäköhän heistä näytti, teleporttasin oudosti seuraavalle pysäkille jäätyäni edellisellä pysäkillä pois, vai kukaan ei huomannut mitään erikoista tapahtuneen matrixin bugin takia?
Huoh, esimerkiksi Turun Uittamolla bussi tekee ympyrän eli kiertää saman reitin kahdesti, joten kertomatta tarkemmin reittejä yms en jaksa uskoa näitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Keväällä 1984 sattui outo juttu. Olin lähdössä koulusta kotiin ja fillarini luo käveltyäni en löytänyt pyörän avainta. Palasin luokkaan, jos se olisi sinne jäänyt. Kun avasin pulpetin kantta, näin itseni seisomassa pyöräni luona. Luokkahuoneesta kun oli suora näkymä pihan sivuun, jossa fillareita pidettiin. Olin vaan, että häh. Aivan selvästi näin itseni seisomassa pyöräni luona ja hänkin näytti etsivän avaintaan. Sitten hän lähti pyörän luota kohti koulun ulko-ovea. Poistuin luokasta ja menin ulos, mutta kaksoisolentoani ei tullut vastaan. Menin pyöräni luo ja nyt avain olikin taskussani. Avasin pyöräni lukon ja lähdin kotiin. Ihmettelin, että mitä tämä nyt oikein oli?
Onko menneisyyden hetket yhä olemassa jossain?
Menneisyytä ei enää ole kuin mielessä, eikä tulevaisuus ole tullut. On vain tietoa menneistä tapahtumista sekä muistikuvia ja mielikuvia menneisyydestä. Tulevaisuudesta suunnitelmia ja odotuksia, Mutta kaikki tämä tapahtuu vain tässä hetkessä.
Olin pienessä kauppakeskuksessa hoitamassa normaaleja ostoksia, ja kassajonossa edessäni jonotti nelihenkinen perhe, nainen ja mies, kaksi arviolta teini-ikäistä poikaa. Jäi mieleen kun kassa jostain syystä jumitti ja jonottaminen kesti. Tässähän ei sinänsä mitään ihmeellistä tai huomiota herättävää.
Se miksi tähän ketjuun kirjoitan, niin minun siis piti vielä käydä toisessa marketissa, koska yhtä tiettyä tarvitsemaani tuotetta ei tässä ensimmäisessä kaupassa syystä tai toisesta ollut saatavilla. Kuinka ollakaan, kun kävelin toisessa kaupassa niin tämä sama perhe tuli jälleen sielläkin vastaan. Se ero vaan että perheen äidillä oli tällä kertaa aivan erilainen vaatetus päällä. Hänellä oli kukkakuvioinen ja jopa juhlavahko, lyhyehkö leninki tai mekko päällä, kintut loistivat paljaina ja jalassa korolliset sandaalit. Sellainen kesäinen juhlavaatetus. Muu perhe oli täysin samoissa siisteissä arkivaatteissa kuin aiemminkin. Voin vannoa että joitakin minuutteja aiemmin kun näin naisen edellisen kerran, myös hänellä oli ihan normaalit farkut ja joku pitkähihainen neule päällä eikä mikään korkokenkiä todellakaan! Ja siis mitään vaatekauppaa ei tässä kyseisessä kauppakeskittymässä ollut, mistä hän maagisesti 5-10 minuutissa olisi käynyt uudet vaatteet ostamassa ja vaihtamassa. Tai kassia mukana, mihin "vanhat" vaatteet olisi laitettu.
Ei ollut mikään keskikesä eikä muutenkaan tuohon miljööseen sopinut tuollainen äkillinen muodonmuutos. Jos olivat vaikka juhliin menossa ja vaatteet piti kesken kauppareissun (?) vaihtaa, miksi muut eivät tehneet samaa? Jäi myös mysteeriksi se mihin mustaan aukkoon ne toiset vaatteet oikein katosivat. Normaalisti en kiinnitä edes ventovieraisiin kovasti huomiota, mutta tuota kyllä hetken kelailin että tapahtuiko muistissa joku hetkellinen oikosulku.
Täällä oli kokemuksia oudoista/epätodellisista tuntemuksista Koronassa. Itse sairastin mitä ilmeisimmin Koronan vajaa 3v sitten (ei rokotusta). Kuume ei noussut missään vaiheessa korkeaksi (38c korkeimmillaan), mutta olin ihan ihme houre/painajais-tilassa. Kun nukuin, olinkin puoliksi hereillä en saanut nukuttua kun sängyn vieressä kaivuri kaivoi hautakuoppaa minulle.
parin päivän sairastelun jälkeen aistini ensin sekosivat täysin. Koin aivan järjetöntä janoa mikä ei sammunut millään vesimäärällä, kaikki maistui etikalle ja sen jälkeen täydellinen haju -ja makuaistin menetys pariksi viikoksi. Ei ollut flunssaa tai mitään. Hajuaisti palasi normaaliksi varmaan 1,5 v kuluttua. Siihen asti haistoin asioita vääristyneesti.
joku kuvaili hyvin koronaa synteettinen tauti. Siltä se tuntui. Ei mitään tekemistä flunssan tai influenssan kanssa. Ei raju tauti mutta hyvin hyvin epämiellyttävä ja noh, synteettinen.
Lukekaa kvanttifysiikkaa ja varsinkin lomittunisesta. Se selittää hyvin paljon näitä kokemuksia.