En ole kuukausiin saanut naimisissa olevaa miestä mielestäni. Mitä tehdä?

Voi voi, tässä 25 vuoden viimeisiä rippeitä eletään ja lapsista vanhimmat jo lentäneet pesästä. Jos tätä yksilöä, joka kohta vapautuu, kuolaat niin kyllä kylmää. Kyseessä diagnosoitu narsisti, joka ulkomuotonsa puolesta yhä saattaakin vedota, mutta sisus ei vastaa ulkomuotoa.

Vasta nyt alkaa hahmottua itsellekin miten sairaassa kuviossa sitä on tullut elettyä.

Onneksi vapaus odottaa, jos vaan hengissä sinne asti säilyn.

Täällä mä on vielä..... Laita viestiä

t.ElämäsiRakkaus

Itse olen myös ollut viime keväästä ihastunut yhteen mieheen. En olisi aiemmin voinut kuvitellakaan, että näin käy mutta näköjään vain kävi. Tyydyn vain ihailemaan kaukaa ja fantasioimaan hänestä omaksi piristyksekseni koska ollaan molemmat varattuja. Hänellä on ihana katse ja hymy!

Sama juttu sillä erotuksella, että tämä perheellinen mies on pitkäaikainen kaverini ja tunnemme toisemme hyvin. Ei kai tässä mitään voi. Pari vuotta meni ensin kieltäessä ja sitten ahdistuessa ja syyllistyessä omista tunteista ja yrittäessä työntää niitä taka-alalle. Voin sanoa, että siitä ne vain voimistuvat. Vihdoin alan olla vaiheessa, jossa ymmärrän että näin voi käydä, luonto on tässä suhteessa järkeä voimakkaampi, ja sallin itseni tuntea pettymystä ja surua siitä, etten voi olla hänen kanssaan. Oletan, että tunne polttaa itsensä loppuun ajan saatossa.

Mä oon hulluna yhteentyökaveriin, joka on homo.. Asia selvisi mulle liian myöhään ja oon ihan hajalla tästä.

Olin itse samassa tilanteessa.Ei olis tullu mieleenkään edetä millään tapaa.En harrasta varattuja.Enkä juuri eronneita.Viimeistään se poistuu mielestäsi,kun tapaat miehen,joka on sellanen,jonka kanssa on hyvä olla <3

Oletko saanut mielestäsi vapaita miehiä vai onko tillanne se että et ole saanut ollenkaan? Noin niin kuin omasta Mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Pettäjälo*ttojen kokoontumisajot näköjään taas käynnissä.

En mä petä ketään kun en itse parisuhteessa ole. Jos sun mies lähtee mun mukaan, niin se on sun miehen vika. Se ei rakastanut sua tarpeeksi. Mut sinkkuna mä saan panna ketä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse samassa tilanteessa.Ei olis tullu mieleenkään edetä millään tapaa.En harrasta varattuja.Enkä juuri eronneita.Viimeistään se poistuu mielestäsi,kun tapaat miehen,joka on sellanen,jonka kanssa on hyvä olla <3

Tapasitko itse sitten miehen, jonka kanssa kemiat kohtasi vielä paremmin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut mielestäsi vapaita miehiä vai onko tillanne se että et ole saanut ollenkaan? Noin niin kuin omasta Mielestäsi?

Häh? Ei ole miestä minulla. Tuon ihmisen kanssa nyt kohtasi kemiat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut mielestäsi vapaita miehiä vai onko tillanne se että et ole saanut ollenkaan? Noin niin kuin omasta Mielestäsi?

Häh? Ei ole miestä minulla. Tuon ihmisen kanssa nyt kohtasi kemiat.

Ap

Ja kerran yritin olla suhteessa miehen kanssa joka oli vapaa, mutta ei ollut mitään kipinää eikä sitä koskaan syntynytkään. En ajattele että minua erityisesti kiinnostaisi varatut. Vaan sellaiset joiden kanssa on jokin kipinä.

Ap

😶

Keksi itsellesi jokin harrastus tai muu intohimo, mutta jätä varattu mies rauhaan!

Vierailija kirjoitti:

Sä olet sinkku, kokeile kepillä jäätä. Jos se liitto on hyvä ja rakastava niin siihen ei kukaan pääse väliin. Jos ei ole, niin sitten sitä ei ollut tarkoitettu kestämään.

Väliin pääsee aina kun tunkee. Itse asiassa kaikenlainen viestittely ja muu lyö kiilaa vaimon väliin ja miehen syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko syntyy.

Voi väittää itselleen että heikkoa tekoa kun ei kestänyt. Mikä luottamus kestää epäluottamuksen?

Kivun kantaa petetty, ei hätää, itsellä ei ole mitään menetettävää. Siis jos pystyy ajattelemaan että omaa itsekunnioitusta ei lähtiessäkään ole ollut niin paljon, että pysyisi erossa varattujen liiton sotkemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi nyt kun muistan oikein, ovat lapset sen ikäisiä että ovat jo omillaan tai lähes, jos sillä on merkitystä.

Ap

Ja höpö höpö

Tää on jonkun piloille passatun +-40v märkäpäiväuni. Tulisi nuori nainen ja veisi mukanaan, aaaah!

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin.... Miten ihmeessä en pääse ihmisestä yli.

Hyvin pääsee yli jos se ihminen on makuuasennossa.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi nyt kun muistan oikein, ovat lapset sen ikäisiä että ovat jo omillaan tai lähes, jos sillä on merkitystä.

Ap

Miksi ihmeessä mies sinuun vaihtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet sinkku, kokeile kepillä jäätä. Jos se liitto on hyvä ja rakastava niin siihen ei kukaan pääse väliin. Jos ei ole, niin sitten sitä ei ollut tarkoitettu kestämään.

Väliin pääsee aina kun tunkee. Itse asiassa kaikenlainen viestittely ja muu lyö kiilaa vaimon väliin ja miehen syyllisyys ja kiinnijäämisen pelko syntyy.

Voi väittää itselleen että heikkoa tekoa kun ei kestänyt. Mikä luottamus kestää epäluottamuksen?

Kivun kantaa petetty, ei hätää, itsellä ei ole mitään menetettävää. Siis jos pystyy ajattelemaan että omaa itsekunnioitusta ei lähtiessäkään ole ollut niin paljon, että pysyisi erossa varattujen liiton sotkemisesta.

Miten itsekunnioitus liittyy tähän? Oma lapsuuteni olisi voinut olla emotionaalisesti parempi eli voihan se olla mahdollista että itsekunnioitukseni on jotenkin keskimääräistä heikompi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paitsi nyt kun muistan oikein, ovat lapset sen ikäisiä että ovat jo omillaan tai lähes, jos sillä on merkitystä.

Ap

Miksi ihmeessä mies sinuun vaihtaisi?

Kerro miksi? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin itse samassa tilanteessa.Ei olis tullu mieleenkään edetä millään tapaa.En harrasta varattuja.Enkä juuri eronneita.Viimeistään se poistuu mielestäsi,kun tapaat miehen,joka on sellanen,jonka kanssa on hyvä olla <3

Tapasitko itse sitten miehen, jonka kanssa kemiat kohtasi vielä paremmin?

Ap

Kyllä <3.Kemiat,elämäntavat,kiinnostuksen  kohteet ja mies on ollu myös pidempään yksin.Läheisyys ja suutelu on tän miehen kanssa taivaallista :).