Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys vanhemmille seksuaalisuudesta!
17.10.2019 |
Voisitteko vastata asiallisesti tähän? Olen 16-vuotias homopoika, ja mietin ns. "Kaapista tuloa".
Onko teidän mielestä tärkeää, että lapsenne ilmoittaa reilusti etukäteen, että valitsee seurustelukumppanikseen samaa sukupuolta olevan henkilön, vai riittääkö, että vain sanoo, vaikka että, "minulla on poikaystävä, voiko tulla syömään lauantaina" tms? Tuntuu jotenkin järjettömältä että on pakko tiedottaa etukäteen, että minä sitten tulen valitsemaan kumppanikseni samaa sukupuolta olevan henkilön, ja että tyttöystävää ei ole luvassa.
Toivoisin vastausta aiheeseen myönteisesti/neutraalisti suhtautuneelta henkilöltä!
PS uskiksille: kyllä, tiedän jo että tulen palamaan ikuisesti helvetissä, joten ei tarvitse sitä kertoa!
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Näin valitset sopivan oliiviöljyn
Mikä tämä oliiviöljyjuttu oikein on? Olen törmännyt tuohon kommenttiin ennekin! Vositko lopettaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: suosittelisin sinua ensin juttelemaan terkkarin/psykologin kanssa, ja miettimään sopiva strategia kertoa! Tietenkin, jos tiedät vanhempiesi ottavan asian hyvin, tämä ehkä turhaa, mutta jos olet epävarma, niin olisi hyvä olla luotettava aikuinen tukena!
Tsemppiä!
Kerro vaan etukäteen, heillä on enemmän aikaa yrittää eheyttää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti itse tunnet vanhempasi parhaiten, ja osaat aavistaa miten he asiaan reagoivat. Joka tapaukessa kerro etukäteen, äläkä tuo poikaystävää ykskaks käsi kädessä heidän silmien eteen. Vaikka he olisivatkin suvaitsevaisia, tämä asia voi olla sen verran yllättävä, että vaatii pureskelua. Mulle ainakin siskoni kaapista tulo oli järkytys, vaikka olisi pitänyt aavistaa, niin olin niin häkeltynyt, että pääsi itku.
Juurikin näin. Ongelmana se, että uskon yhden heistä ottavan sen aika rennosti, ja toisen ei niinkään rennosti. Pelkään vaan, että tämä rennosti asian ottava möläyttää asian sen vähemmän rennosti ottavalle...
Ap
Onko tuo joku ongelma? Eikö perinteisesti perheissä ole tehty niin, että lapsi kertoo jostain vaikeaksi kokemastaan asiasta sille ymmärtäväisemmälle vanhemmalle ja tuo vanhempi sitten kertoo toiselle, ottaa vastaan mahdollisen tunneryöpyn siltä toiselta vanhemmalta, pehmittelee ja perustelee. Näin ollen kun asia otetaan sen ei-niin-ymmärtäväisen vanhemman kanssa puheeksi, hän on jo pehmennyt ajatukselle, eikä reagoi niin voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti itse tunnet vanhempasi parhaiten, ja osaat aavistaa miten he asiaan reagoivat. Joka tapaukessa kerro etukäteen, äläkä tuo poikaystävää ykskaks käsi kädessä heidän silmien eteen. Vaikka he olisivatkin suvaitsevaisia, tämä asia voi olla sen verran yllättävä, että vaatii pureskelua. Mulle ainakin siskoni kaapista tulo oli järkytys, vaikka olisi pitänyt aavistaa, niin olin niin häkeltynyt, että pääsi itku.
Juurikin näin. Ongelmana se, että uskon yhden heistä ottavan sen aika rennosti, ja toisen ei niinkään rennosti. Pelkään vaan, että tämä rennosti asian ottava möläyttää asian sen vähemmän rennosti ottavalle...
ApOnko tuo joku ongelma? Eikö perinteisesti perheissä ole tehty niin, että lapsi kertoo jostain vaikeaksi kokemastaan asiasta sille ymmärtäväisemmälle vanhemmalle ja tuo vanhempi sitten kertoo toiselle, ottaa vastaan mahdollisen tunneryöpyn siltä toiselta vanhemmalta, pehmittelee ja perustelee. Näin ollen kun asia otetaan sen ei-niin-ymmärtäväisen vanhemman kanssa puheeksi, hän on jo pehmennyt ajatukselle, eikä reagoi niin voimakkaasti.
Totta tuokin! Pelkään vaan, että möläyttää sen kömpelösti, ja tilanteesta tulee kaaos!
Ap
Pääasia että lapseni on onnellinen ja kokee tulevansa kotiväen hyväksymäksi vaikkei ehkä koko maailma olekaan valmis hyväksymään. Lapseni seurustelukumppani on tervetullut kotiini eikä lapsen tarvitse erikseen selitellä kumpaa sukupuolta kumppani on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin itse äidilleni 16-vuotiaana, että olen lesbo. Hän ei ole aivan täysin tottunut ajatukseen vieläkään. Olen nyt 40 :D
Isäni on selvästi aavisti asian, ehkä jo ennen kuin minä itse. Hänelle asia ei ole ongelma. Vanhempani ovat eronneet.
Emme tosiaan tunne vanhempiasi. Asiat menevät usein lopulta parhain päin, mutta joskus reaktiot ovat voimakkaampia kuin osaa aavistaakaan. Jos haluat pelata aivan varman päälle, voit odottaa, kunnes asut omillasi. Silloin kaikilla on enemmän tilaa omille reaktioilleen.
Mitään velvollisuutta sinulla ei ole kertoa lainkaan. Et ole yhteiskunnalle mitään ilmoitusta velkaa. On itsekunkin oma häpeä, jos tekee kaikista ympärillään automaattisesti hetero-oletuksen.
Olen itse elänyt aina varsin avoimesti ja kokemukseni ovat pääosin hyviä. En siis kehota salaamaankaan, tarkoitan vain, ettei asiasta tarvitse tuntea syyllisyyttä :)
Olen itse miettinyt välillä, olisiko minulla ollut helpompaa, jos olisin jättänyt sanomatta äidille silloin 16-vuotiaana ja jättänyt hänet omien päätelmiensä varaan. Ehkä niin. Toisaalta olen ylpeä, että olin nuorena niin rohkea. Luotin äitiini, ja se oli valitettavasti osittain virhearvio. Asia on minulle vieläkin kipeä. Tuntuu pahalta, että se, mitä olen, on ollut vuosikymmeniä läheiselleni ongelma ja murheen aihe.
Yleensä sanotaan, että seksuaalisuus ei näy ulospäin, joten mistä sen voi etukäteen aavistaa?
Mä tunnen lapseni niin hyvin, kun olen vauvasta asti hoitanut, että uskon tietäväni etukäteen.
Olen aika varma, että poikani on joko bi tai homo, ihan tavasta, jolla hän on katsonut vähäpukeisia miehiä.
Olen siksi sanonut hänelle jo etukäteen, että mulle on ihan sama, että kummista hän tykkää, pääasia, että on onnellinen. Eikä hän ole siihen vastannut mitään. Varmaan, jos olisi umpihetero, olisi edes pukahtanut jotain, että älä nyt viitsi.
En sano, että olisit välttämättä väärässä, mutta juuri tämä asenne aiheutti paljon hankaluuksia äitini ja minun välille. Hän uskoi tietävänsä minua paremmin, että olen hetero, ja on sanonutkin sen moneen kertaan. Minusta ei monenkaan mielestä ”näy lesbous päällepäin”, mikä ei muuten ole mitenkään harvinaista.
Anna lapsellesi tilaa. Hän tietää itse kuitenkin parhaiten, vaikka sinä miten haluatkin uskoa muuta.
50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuvatko perheet mistään muustakaan, jos seksuaalinen suuntautuminen on niin vähäpätöinen asia, että siitä ei tarvitsisi tai haluaisi puhua?
Onko pakko puhua? Pitääkö selittää? Pitääkö etukäteen kertoa?
No ei varmaan ole pakko ja pidä, mutta luulisi että tuo on sen verran tärkeä asia ihmisen elämässä, että siitä haluaa kertoa ja puhua.
Eivät kaikki perheet tai vanhemmat elä heteronormstiivisessa kuplassa. Suuri osa nykynuorten vanhemmista ei ota heteroutta itsestäänselvyytenä. Kun ajattelee kuinka suuri osa nuorten vanhemmista on terveydenhuolto- tai opetusalalla, jossa korotetaan, että ei pidä tehdä hetero-oletuksia, niin luulisi tuon ajatuksen tulevan kotiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Puhuvatko perheet mistään muustakaan, jos seksuaalinen suuntautuminen on niin vähäpätöinen asia, että siitä ei tarvitsisi tai haluaisi puhua?
Onko pakko puhua? Pitääkö selittää? Pitääkö etukäteen kertoa?
No ei varmaan ole pakko ja pidä, mutta luulisi että tuo on sen verran tärkeä asia ihmisen elämässä, että siitä haluaa kertoa ja puhua.Eivät kaikki perheet tai vanhemmat elä heteronormstiivisessa kuplassa. Suuri osa nykynuorten vanhemmista ei ota heteroutta itsestäänselvyytenä. Kun ajattelee kuinka suuri osa nuorten vanhemmista on terveydenhuolto- tai opetusalalla, jossa korotetaan, että ei pidä tehdä hetero-oletuksia, niin luulisi tuon ajatuksen tulevan kotiinkin.
No kerropa kuinka monta perhettä tunnet, joissa vanhemmat kysyvät lapseltaan, että haluaisitko isona pojan vai tytön kanssa naimisiin? Vai eikö sulla ole väliä? Rehellinen vastaus kuin tulisi ainoastaan ennen kuin koulut alkaa, joissa valitettavasti jo ensimmäisillä luokilla homotetaan toisiaan...
En ymmärrä logiikkaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuvatko perheet mistään muustakaan, jos seksuaalinen suuntautuminen on niin vähäpätöinen asia, että siitä ei tarvitsisi tai haluaisi puhua?
Onko pakko puhua? Pitääkö selittää? Pitääkö etukäteen kertoa?
No ei varmaan ole pakko ja pidä, mutta luulisi että tuo on sen verran tärkeä asia ihmisen elämässä, että siitä haluaa kertoa ja puhua.Eivät kaikki perheet tai vanhemmat elä heteronormstiivisessa kuplassa. Suuri osa nykynuorten vanhemmista ei ota heteroutta itsestäänselvyytenä. Kun ajattelee kuinka suuri osa nuorten vanhemmista on terveydenhuolto- tai opetusalalla, jossa korotetaan, että ei pidä tehdä hetero-oletuksia, niin luulisi tuon ajatuksen tulevan kotiinkin.
No kerropa kuinka monta perhettä tunnet, joissa vanhemmat kysyvät lapseltaan, että haluaisitko isona pojan vai tytön kanssa naimisiin? Vai eikö sulla ole väliä? Rehellinen vastaus kuin tulisi ainoastaan ennen kuin koulut alkaa, joissa valitettavasti jo ensimmäisillä luokilla homotetaan toisiaan...
En ymmärrä logiikkaasi.
Samaa mieltä. Mikä ihmeen teoria tuo on, että kaikki ovat valistettuja seksuaalisuuden moninaisuudesta?!? Elää jossakin rinnakkaistodellisuudessa...
Mulla on 18-v bityttö. Suuntauksella ei ole merkitystä, äitinä toiveeni on, että lapsestani tulisi onnellinen, ja että hänkin saisi kokea läpi elämän kantavan, rakastavan ihmissuhteen. Toivoisin, että lapseni luottaisi aina minuun sen verran, että uskaltaisi kertoa millaisesta kumppanista haaveilee ja jos hän olisi sellaisen löytänyt, saisin tutustua tähän. Tuntisin oloni epäonnistuneeksi, mikäli en olisi luottamuksen arvoinen noin isossa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuvatko perheet mistään muustakaan, jos seksuaalinen suuntautuminen on niin vähäpätöinen asia, että siitä ei tarvitsisi tai haluaisi puhua?
Onko pakko puhua? Pitääkö selittää? Pitääkö etukäteen kertoa?
No ei varmaan ole pakko ja pidä, mutta luulisi että tuo on sen verran tärkeä asia ihmisen elämässä, että siitä haluaa kertoa ja puhua.Eivät kaikki perheet tai vanhemmat elä heteronormstiivisessa kuplassa. Suuri osa nykynuorten vanhemmista ei ota heteroutta itsestäänselvyytenä. Kun ajattelee kuinka suuri osa nuorten vanhemmista on terveydenhuolto- tai opetusalalla, jossa korotetaan, että ei pidä tehdä hetero-oletuksia, niin luulisi tuon ajatuksen tulevan kotiinkin.
No kerropa kuinka monta perhettä tunnet, joissa vanhemmat kysyvät lapseltaan, että haluaisitko isona pojan vai tytön kanssa naimisiin? Vai eikö sulla ole väliä? Rehellinen vastaus kuin tulisi ainoastaan ennen kuin koulut alkaa, joissa valitettavasti jo ensimmäisillä luokilla homotetaan toisiaan...
En ymmärrä logiikkaasi.
Suunnilleen kaikki tuttavapiirin perheet, joissa vanhemmat alle 50-vuotiaita. Ei minun kavereistani kukaan "ole varma" että juuri omat lapset olisivat heteroita. Paitsi että en ainakaan itse ensisijaisesti puhu naimisiinmenosta, seurustelusta ehkä tai kiinnostuksesta.
Ainakin omassa työpaikassani, eli lukiossa, on homottelua paljon vähemmän kuin peruskoulussa (opiskelijakyselyiden perusteella). Näkyviä homoja sen sijaan on paljon. Mä taas en ymmärrä millä logiikalla se kouluhomottelu estäisi asiasta puhumisen omien vanhempiensa kanssa? Kyllä mun poikaa on haukuttu homoksi, neidiksi, hikeksi, nörtiksi, oudoksi ja moneksi muuksi, mutta näistä on kuitenkin puhuttu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän Ulla mahtoi miettiä, kun huomas ettå Seppo on bi? 🤔
Ovat eronneet, joten huonosti meni!
T. Sergei Kuula
No sehän riippuu vanhemmista. Varmaan joillekin tuo voi vielä olla iso juttu, riippuu varmaan aika lailla siitä kuuluisasta kuplastakin.
Itsellä ei ole hetero-oletuksia, joten meille ei ollut juttu eikä mikään, toiko tytär tytön vai pojan näytille. Molemmat on käyneet, ihan vain etunimeltä etukäteen kerrottuina. Kunhan on onnellinen niin tehköön mitä tykkää. Fiksu tyttö se on.
Mulle ainakin on ihan yksi lysti kenen kanssa lapseni seurustelee, kunhan on asiallinen tyyppi ja kohtelee lastani hyvin ja lapsi itse on onnellinen.
Itselleni ei myöskään olisi niin väliä, ilmoittaako mieltymyksensä etukäteen vai kertooko vain tuovansa jonkun. Sukupuolta enemmän minua ruuanlaittajana kiinnostaa mahdollinen ruoka-aineallergia tai erikoisruokavalio.
Toki jos lapsi haluaa etukäteen testata suhtautumiseni ns ”tulemalla kaapista”, se on aivan ok. Tosin meillä on miehen kanssa niin paljon homoystäviä että lapsille tuskin on millään lailla epäselvää meidän suhtautuminen asiaan.
Toki vanhempana toivoisi, että välit ovat niin hyvät, että asiasta voisi puhua hyvissä ajoin, mutta mitään velvollisuutta teillä nuorilla ei siihen mielestäni olisi. Siihen nojaten riittäisi sanoa, että poikaystävä tulee kylään. Jotkut vanhemmat saattavat tarvita sulatteluaikaa, joten ihan viime tipassa en tuotakaan sinuna kertoisi. Kaikkea hyvää teille. :)
Alue: Aihe vapaa
Kuopukseni kertoi suuntautumisestaan jo 13-vuotiaana ja alkoi itkeä, kun meistä muista se oli ok.
Nyt on 16, mutta ei ole vielä ketään tapaillut eikä näytille tuonut.