Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko palanneet vanhaan työpaikkaan/kaupunkiin takaisin? Minua pelottaa kamalasti, että vapauteni viedään ja teen väärän ratkaisun. Pitkä teksti mutta olisin erittäin kiitollinen tuesta.
16.10.2019 |
Tilanne on sellainen, että muutin nuorempana ja osaamattomana kotikaupungistani töiden perässä pääkaupunkiseudulle.
En voinut kotikaupungissa hyvin, siellä oli hyvin huonot olosuhteet sekä väärä kaveripiiri. Oli onni päästä pois ja työelämään.
Minusta tuli suorittaja ja oikeastaan elämäni täydensi kokonaan työ. Olin työvuksissa ja uuvuin ennen pitkää, minusta oikeastaan imettiin kaikki mehut enkä osannut kieltäytyä mistään. Tässä vaiheessa oli pakko nöyrtyä ja katsoa peiliin, opettelin asettamaan rajat.
Olin kasvanut henkisesti hyvin paljon muutaman vuoden aikana kun yksin jouduin pärjäämään pääkaupunkiseudulla ja rakentamaan elämäni kokoon, etsimään itseäni jne. Se oli raskasta mutta omalla tavallaan tärkein ja mullistavin kasvun vaihe elämässäni.
Kuitenkin kun uuvuin pahasti, irtisanoin itseni ja lähdin etsimään omaa paikkaani uudestaan, lähdin etsinään sitä mitä minä elämältä oikeasti tahdon. Työnteko vain riitti hetkeksi.
Halusin panostaa hyvinvointiin ja miettiä opiskelua, säästämistä yms. Kaikkea mikä parantaisi elämänlaatuani.
Muutin taas toiseen kaupunkiin, pois pääkaupunkiseudulta vaikkakin lähelle.
Tässä vaiheessa en halunnut tehdä töitä paitsi vain sen verran että rahat riittävät elämiseen, ei mitää vakituista työsuhdetta. Ei mitään kahleita, ei mitään kaaosta, ei häiriötekijöitä, ei paineita. Vain minä ja parempi elämä.
Tätä kesti joitakin kuukausia.
Laihduin reippaasti, aloin lukemaan paljon kiinnostavia aiheita, liikuin, jätin päihteet, aloin säästämään ja päätin että teen vasta kesällä paljon töitä ja aloitan kunnon säästöt. Sitten kun kesätyöt alkoivat pääkaupunkiseudulla firmasta josta itseni irtisanoin(aloitin vain rahan vuoksi, sillä palkka oli hyvä ja töitä erittäin paljon kesäksi.
Tunsin olevani oma itseni, oli päämääriä ja selkeä kuva seuraavista kuukausista.
En suorittanut oikeastaan, halusin vain voida paremmin enkä ottanut paineita töissä.
Elin ja mietin mihin kaikkeen minusta vielä on ja mitkä asiat aidosti kiinnostavat. Säästin useita tuhansia jo keskikesään mennessä ja aikomukset syksyn lomailuun sekä irtiottoon tuntuivat loistavan vapauttavalta.
Minulla oli sillä hetkellä ihana koti poissa pääkaupunkiseudulta ja rauhallisella alueella sekä edullinen vuokra, minulla oli rahaa tarpeeksi, tunsin itseni vahvaksi ja terveeksi. Tunsin olevani kiinnostava ja valmis hauskanpitoon sekä myöskin ajattelemaan järjellä pyrkimyksiäni tulevaisuudessa vaikka en ihan tiennyt miten jatkaisin. En ottanut paineita. Elämä tuntui upealta mahdollisuudelta.
Tunsin eläväni ja olevani nyt oikeilla suunnilla.
Sellaista ei ollut ennen ollut.
Jatkuu..
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nuori, päälle parikymppinen niin jää stadiin. Tylsistyisit siellä pikkupitäjässä ja erokin todennäköisesti tulisi jossain kohtaa.
Älä nyt tee hätiköityä päätöstä ainakaan, vaan mieti rauhassa mitä haluat.
Entä jos et valitsisi mitään noista vaihtoehdoista, vaan muuttaisit jonnekin ihan muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde vaikkapa vuodeksi ulkomaille, töihin siellä tai jos varat riittää matkustelemaan ympäri maailmaa. Tuommoinen kunnon irtautuminen tämän hetkisestä elämästä auttaa varmasti selvittämään paremmin mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et valitsisi mitään noista vaihtoehdoista, vaan muuttaisit jonnekin ihan muualle?
Ap on paennut jo monta kertaa, en kyllä suosittele sitä taas tekemään. Toisaalta mun mielestä ap miettii ihan liian tarkasti kaikkia elämänsä käänteitä, eikä pysyn päätöksissään. Joten rotia ap, pidä kiinni suunnitelmistasi tai lopeta ylimiettiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
En ainakaan kyllä lähde mihinkään muualle huitelemaan näistä kolmesta.
Tämä kaupunki missä nyt asun niin viihdyn hienosti. Rakastan tätä paikkaa ja rauhaa. Tästä on tullut hyviä muistoja, siksi koska pääsin toipumaan kunnolla ja laatimaan hyviä asioita eteenpäin. Lisäksi myös asuntoni on todella kiva ja kohtuu vuokra. Toisin kun taas mitä Helsingissä tulee olemaan ehkä. Mutta saan kai joitakin vaihtoehtoja joista valkata, työnantaja sen sitten nimiinsä ottaisi ja maksan vuokraa mutta en takuita.
Töitä olisi helvetisti suoraan sanoen. Onhan Helsingissä mahdollisuuksia muutenkin kehittyä omalla ajallaan mutta koska uuvuin viimeksi niin se tuolla takaraivossa kummittelee.
En haluaisi palata ainakaan tekemään samoja virheitä, se tuntuisi ajan haaskaukselta.
Miehestäkään en ole varma aina joten se on aika köyhä kortti sinällään vaikkakin mahdollisuus, aika sen näyttää.
En tiedä. Suhteet tässä vähän sekoittaa mielenrauhaa. Mikä on oikein ja mikä väärin.
Ap
Muutto on todella suuri elämänmuutos, eikä sitä kovin hätäisesti kannata vain miehen takia tehdä. Katsele parisuhdetta rauhassa. Uupumisen riski tässä Helsingin-työssä on suuri, mikäli et tässä välissä ole oppinut uusia tapoja hallita stressiä ja kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne. Ei noita päätöksiä pysty tekemään muut.
Sinulla on ollut aiemmin uupumusta. Se kannattaa huomioida. Saisitko helposti töitä kotikaupungista? Itse valitsisin miehen tuossa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne. Ei noita päätöksiä pysty tekemään muut.
Sinulla on ollut aiemmin uupumusta. Se kannattaa huomioida. Saisitko helposti töitä kotikaupungista? Itse valitsisin miehen tuossa vaiheessa.
Tällä alalla saan töitä melkein mistä kaupungista varmaan vaan kun näytän cv:n.
Oli aika värikäs ja uraajuurtava juokseminen yhdessä vaiheessa. Paljon tuli tehtyä ja opittua. Minulla tuli kyllä suhteita tässäkin kaupungissa silloin kun muutin ja tein töitä sen verran kun jaksoin ja oli pakko.
Pääsisin varmasti vieläkin töihin ja he ovat kyselleet perääni mutta tie on vienyt Helsinkiin paremman palkan ja minulle sopivan työn merkeissä. Työ on haasteellista jota tarvitsenkin enkä usko uupuvani ainakaan yhtä pahasti enää tai ainakin tunnistan merkit tarpeeksi ajoissa.
Silloin tein ihan liikaa, tiedän että se meni oman tyhmyyden puolelle koska tein useassa eri paikassa viikottain. Kiire vain imaisi minut.
Ehkä tämä välietappi teki hyvää rajojen puolesta ja täytyy taas rohkastua yrittämään sitä mitä osaan mutta maltillisemmin.
Kyllä se Helsinki on varmaan kaikista todennäköisin ja järkevin talouden ja kehityksen puolesta. Kunhan vain muistan pitää pääni ja kohtuuden innostuksenkin myötä. Tiedän nyt kuinka tärkeää kokonaisuus on.
Miehestäkin välitän todella paljon ja toivoisin suhteemme toimivan mutta vielä on paljon epävarmuutta ja sen kanssa varsinkaan ei auta tehdä hätiköityjä päätöksiä ja onneksi ei vielä tarvitsekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kyllä voinut vähän tiivistää tuota tekstiä. Pitkä juttu, mutta tuon pohjalta on silti vaikea muodostaa mielipidettä asiasta. Varmaan se heijastaa juuri sitä, että et itsekään tiedä mitä ajattelet asiasta ja pohtiminen on vasta alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, siinäpä ap:n elämänkertaa. Helpottaako, kun sait sylkeä kaikki tänne, muiden luettavaksi.
Etkö aattellu, että joku saattaisi tunnistaa sinut tekstistäsi?
Mikset mene vuodattamaan huoliasi terapeutille.
Tuntuu että olet lahjakas ja sitoudut työhösi. Hyvä juttu. Mutta sinun on opittava myös asettemaan rajat itsellesi. Miten pitkälle työ saa viedä sinua? Miten kohtelet itse itseäni jos asiat kriisiytyvät?
Muista myös, että raha on sittenkin tärkein vaihdon väline. Säästä itsellesi sitä. Se luo turvallisuutta tiettyyn rajaan.
Mikä on ammatillinen tavoitteesi vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä? Mitä muita tavoitteita sinulla on? Miten aiot päästä niihin?
Mieti vielä missä ja milloin sinulla on paras olo? Mene sitä kohti. Ota joku toinen älyllinen haaste itsellesi. Ala iltaopiskella vaikkapa arkeologiaa, matematiikkaa, sukellusta, uintia. Hyppää tuntemattomaan. Joka tapauksessa sinussa itsessäsi on voimaa ja ratkaisun eväät. Keskeistä on kehittää tapaa jolla "matkustat" elämän tiellä. Uskalla myös tuoda tunteitasi esiin, myös itkua ja raivoa. Kun v ituttaa sano se. Kun naurattaa, naura.
Uupumuksessasi päätekijänä vaikuttaisi olevan, että et osaa asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni. On hyvä että teit tilanteeseen muutoksia ja onnistuit siinä. En pidä pahana että yrität nyt uudestaan tehdä sitä työtä, joka aiemmin uuvutti sinut. Luultavasti et ole vielä näin lyhyessä ajassa oppinut pitämään rajojasi, koska se on oikeasti vaikea asia oppia ja sitä pitää harjoitella ympäristössä, joka haastaa sinua. Eli tuo työ on oiva harjoitusalusta siihen.
Mielipiteeni on, että älä aloita vakavaa parisuhdetta ennen kuin olet oppinut tosi hyväksi tuossa omista rajoista kiinni pitämisessä. Äläkä varsinkaan muuta miehen perässä minnekään, äläkä nyt ainakaan sellaiseen ympäristöön, joka ei sovi sinulle. Se olisi ihan vihonviimeinen teko! Tulet silloin todella riippuvaiseksi miehestä, mikä ei ole koskaan hyvä juttu suhteen kannalta, mutta varsinkaan ei silloin, jos sinulla on jo valmiiksi vähän rajattomuutta ja siihen liittyviä heikkoja kohtia. Kerrot, että et ole tuosta suhteesta varma muutenkaan, joten älä muuta.
Voit ehdottaa miehelle että jatkatte suhdetta jonkin aikaa kaukosuhteena (vaikka pari vuotta). Näet miten hän asian ottaa ja kestääkö rakkaus. Käytä tuo aika jämäkkyyden opetteluun töissäsi, ja sen varmistamiseen että elät itsesi näköistä elämää jatkossakin (töistä huolimatta). Sitten jos kaikki on mennyt hyvin, voitte yhdessä suunnitella asioita uudelleen tuon parin vuoden kuluttua. Osaat silloin jo paremmin sanoa, olisiko vanhalle paikkakunnalle muuttamisessa yhtään mitään järkeä kannaltasi, ja mies on ehtinyt miettiä, pystyisikö hän muuttamaan sinun perässäsi pk-seudulle.
Itse tein sen virheen, että aloitin vakavan suhteen liian aikaisin, kun toipuminen erosta (pitkä suhde) oli vielä kesken. En itse tajunnut sen olevan kesken, vaan olin mielestäni käsitellyt eron ja antanut toipumiselle aikaa, mutta silti kävi vähän kurjasti. En pystynyt pitämään kiinni rajoistani. Menetin miehen takia jonkin verran rahaa ja tärkeitä uramahdollisuuksia. Hän olisi halunnut minusta aina vain enemmän, ja jatkuvasti enemmän kuin pystyin antamaan. Lopulta aloin voida suhteessa todella huonosti. Mies ei pystynyt tukemaan eikä joustamaan, koska hänellä oli niin paljon menneisyyden mörköjä itsellään käsittelemättä. Yhteiset unelmamme alkoivat näyttää yhtä vaikeammin saavutettavilta. Lopulta onnistuin eroamaan miehestä viimeisillä voimillani, ja nyt parantelen itseltäni vaikea-asteista masennusta. Toivon, ettei enää kovin kauan mene että pääsen taas elämäni ja urani rakentamiseen kiinni.
Tee sinä fiksummin kuin minä tein!
Suosittelen että pysy paikkakunnalla jossa voit henkisesti hyvin. Älä mene isompaan jos ei tunnu hyvältä. Jos mies on todella kiinnostunut sinusta, keksitte tavan nähdä /kommunikoida ja miten suhde toimii. Yleensä jos muuttaa miesten perässä jonnekin ja sitten jos tulee ongelmia, kestää taas aikansa että pääsee sieltä pois. Epävarma mies ei ole kovin luotettava sillä hetkellä, että sen varaan rakentaisi elämää, aidosti kiinnostuneen kyllä huomaa. Toki teet miten haluat
Alue: Aihe vapaa
No. Kesätyöt tosiaan firmassa menikin oikein hyvin ja jaksoin tehdä tiettyyn pisteeseen saakka.
Kesken kauden kuitenkin tapasin miehen alkuperäisessä kotikaupungissa käytyäni viihteellä.
Rakastuminen tuli kalliiksi matkustelujen ja liiallisten vapaapäivien vuoksi. Käytin säästöni melko tappiin saakka syksyyn mennessä. En jaksa selittää tätä pitkästi.
Joten oli pakko jatkaa töitä pääkaupunkiseudulla firmassa josta aikoinaan irtisanouduin ja missä olin kesän.
Ajattelin että jatkan hetken vain kun pyysivät ja sitten katson töitä sieltä missä asun oikeasti sekä palaan kevään suunnitelmiin, tosin lähes ilman säästöjä.
Kaikki on nyt todella sekaisin. En osaa päästää irti työstä kun sitä on niin paljon nyt tarjolla, minun pitäisi muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle. He haluavat minut ja palkka on hyvä sekä kehittymismahdollisuudet äärettömät.
Tai sitten muutan miehen luo alkuperäiseen kotikaupunkiini kun hänen asunto valmistuu ja aloittaisin siellä puhtaalta pöydältä sekä etsisin töitä.
Mahdollisuuksia on paljon. Tunteet tässä ovat pelissä vahvasti, ei niinkään järki paitsi taloudelliselta kannalta katsottuna.
Voisin palata taaksepäin, tuntuu että elämä oikein kiskoo sinne. Mutta mitä jos menetän kaiken sen onnen ja kaikki minkä olen rakentanut sortuu vääriin päätöksiin.
En tiedä mitä tahdon. Pelkään menettäväni itseni kun kuuntelen mitä muut tahtovat.
Tämän ei tosiaankaan pitänyt mennä näin. Minun piti jatkaa itsenäistä vapaata elämää mutta tapahtumasarja olikin minuun vaikuttavampi kun ajattelin.
Haluaisinko...
Miehen ja kenties perheen, paremman talouden ja kaupunkiin josta en edes pidä ollenkaan. En kestäisi olla siellä varmaan.
En usko että se toteutuu vaikka tunteeni ovat vahvat mutta sellainen ratkaisu tuntuisi väärältä. En olisi vapaa vaan peloissani kaikesta epävarmuudesta.
Toinen vaihtoehto, että voisin muuttaa pääkaupunkiseudulle ja edetä taas uralla. Todennäköisesti uupuisin. Minua autettaisiin heti asumisjärjestelyissä, rahaa jäisi käteen hyvin ja työpaikka olisi varma vuosiksi todennäköisesti. Tuntisin itseni sielläkin kahlituksi valtavassa ihnismeressä ja kiireessä. Olin siellä myös yksinäinen vaikka en oikeastaan yksin ollut. En vain jostain syystä pystynyt keskittymään omaan elämääni ja arvoihin. Elämä oli oikeastaan työtä ja suorittamista. Olisinko kuitenkin valmis palaamaan? Teksinkö asioita nyt paremmin itseäni kohtaan ja keskittyisin myös muuhun.
Jos sitten pääsisin alkuperäiseen suunnitelmaan että pysyn tässä välietapissa, voisin vielä miettiä mitä tahdon, olla rauhassa, miettiä kiinnostuksenkohteita, eri ammattia, panostaa hyvinvointiin, ehkä tehdä vähän töitä ja elän niukasti. Nauttia ihanasta asunnosta ja tunnen siellä oloni melko kotoisaksi. Siellä asuu myös tärkeä perheenjäsen samalla paikkakunnalla.
Olisin melko vapaa.
En tiedä mitä teen. Olen aivan sekaisin. Mahdollisuuksia on älyttömästi ja minkä päätöksen ikinä teenkin niin joku suuttuu minulle ja joudun sulkemaan ovia perässäni.
Anteeksi pitkä teksti. Pakko avautua vaikka ehkei kukaan voi minua auttaa mutta jos jotain ajatuksia saisin kasaan.
Ap