Muita yksinhuoltajia joita ärsyttää säälittely ja ihmettely
Oletteko huomanneet, että esimerkiksi elokuvissa yksinhuoltajat ovat aina joko pyhimyksiä tai kamalia akankuvatuksia ja lapset ovat aina säälittäviä uhreja. Samaa asennetta saa ihan tavallisenkin elämän puolella. Ihmettelyä, säälittelyä, kummallista "rohkaisua" ja lohduttelua. Haluaisin että minut ja lapset otettaisiin ihan normaaleina ihmisinä. Elämäni on aivan tavallista ja monella tavalla helpompaakin kuin ydinperheessä ja lapsetkin ovat aivan normaaleja.
Kommentit (4)
Täytyy rehellisesti sanoa, että tavallisessa elämässä en ole osakseni saanut koskaan sääliä tai ihmettelyä. Yksi tuttunu jäädytti eron jälkeen muhun välit, koska yksinhuoltajat ovat huonoja, mutta muuten olen ollut ihan yksi muiden joukossa, kuten lapsenikin. Ihan tavallisia, normaaleja. Pari läheistä ystävää on kyllä sanonut joskus vuosien saatossa, että nostavat mulle hattua, eivät MUKA itse jaksaisi/pystyisi samaan. Mutta eihän sitä voi tietää, kun ei ole pakko hoitaa yksin kaikkea.
No mutta onhan se surullista.