Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhanaikaista haluta naimisiin ennen sitoutumista suhteeseen?
15.10.2019 |
Eli, onko auttamatta vanhanaikainen ajatusmalli, jos ajattelee että ei halua sitoutua suhteeseen tai lupailla yhteistä elämää ennen naimisiinmenoa?
Olen ollut useissa avoliitoissa ennen nykyistä suhdetta. Aiemmin en ole halunnut naimisiin, mutta viimeisimmän seurustelusuhteen päättyessä totesin että kotileikit saavat riittää, en jaksa enää "ihan vain seurustella" ja asua yhdessä, seuraava suhde johon sitoudun on avioliitto.
No, nyt sitten seurustelen ja en yhtään tiedä miten suhtautua kun mies puhuu yhteenasumisesta ja ikuisesta rakkaudesta yms. Kuulostaisi todella röyhkeältä paukauttaa että en tahdo edes puhua näistä ennen kosintaa, pelkään kuulostavani ongenonkijalta (mies minua huomattavasti varakkaampi ja hänellä omaisuutta, itse omistan suurinpiirtein vaatteet päälläni).
Kuinka kertoa että en halua sitoutua enää ilman naimisiinmenoa ja onko tässä nyt mitään järkeä ylipäätään?
Kommentit (13)
Tääääh? Mitä helevettiä? Naimisiin meno ja sitoutuminen eri asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on vanhanaikaista, mutta ei se siitä väärää tee. Toimi kuten itse tunnet olevan oikein ja arvojesi mukaista juuri sinulle.
Siis sitoudut suhteeseen vasta vihittäessä? Kannattaa tehdä toiselle sitten hyvin selväksi. Olen nähnyt pari suhdetta, joissa toinen on kulttuurista, jossa vasta naimisissa ollaan "oikeasti" yhdessä. Tosi ikäviä tilanteita, kun toinen pitää vuoden seurustelua tai yhdessä asumista sitoutumisena, toinen ei.
Jos ei mies sitoudu sinuun, älä sinäkään sitoudu häneen. Pidä varasi, ei myönnytyksiä.
Seksin rajoittaminen on tehokas katalyytti.
Vierailija kirjoitti:
Siis sitoudut suhteeseen vasta vihittäessä? Kannattaa tehdä toiselle sitten hyvin selväksi. Olen nähnyt pari suhdetta, joissa toinen on kulttuurista, jossa vasta naimisissa ollaan "oikeasti" yhdessä. Tosi ikäviä tilanteita, kun toinen pitää vuoden seurustelua tai yhdessä asumista sitoutumisena, toinen ei.
Tarkoitat pohjalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis tosissasi sitä mieltä, että sun aikaisemmat parisuhteet ovat olleet vain leikkisuhteita, koska ei olla oltu naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitoudut suhteeseen vasta vihittäessä? Kannattaa tehdä toiselle sitten hyvin selväksi. Olen nähnyt pari suhdetta, joissa toinen on kulttuurista, jossa vasta naimisissa ollaan "oikeasti" yhdessä. Tosi ikäviä tilanteita, kun toinen pitää vuoden seurustelua tai yhdessä asumista sitoutumisena, toinen ei.
Tarkoitat pohjalaisia.
Nää on ollu tosi etelästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro suoraan, että haluat avioliittoon ennen kuin muutatte saman katon alle.
Avioliittohan on juuri se sitoutuminen suhteeseen. Seurustelun aikana kihlaus on perinteisesti ollut lupaus siitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sanot miehelle ettet kiinnostunut hänen rahoistaan, avioehto selviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tottakai avioehto tulisi, en todellakaan halua mitään miehen omaisuudesta eron sattuessa.
Vaikeaa tästä nyt jotenkin tekee sen, että en haluaisi "ruinata" naimisiinmenoa, se pitäisi saada jotenkin järkevästi perusteltua mutta kun eihän tässä ole mitään järkeä
Mitä väliä onko se vanhanaikaista? En ymmärrä tätä jaottelua ja ajattelua että joku on vanhanaikaista joten sitä ei saisi tehdä.
Jokainen saa itse päättää ehdot suhteeseen tai mihin tahansa ryhtyykään. Ei siinä ole mitään röyhkeää vaatia sitä mitä suhteelta haluaa. Nyt vähän itsekunnioitusta ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ollut asunut kenenkään miehen kanssa, ennen kuin löysin tulevan aviomieheni. Hänen aiemmat avoliittonsa olivat olleet niin huonoja kokemuksia, että hän sanoi seurustelun alussa, ettei aio koskaan mennä naimisiin. Minä kerroin hänelle, että minulle naimisiinmeno olisi tärkeä asia jo ihan käytännön syidenkin takia. Hän kosi minua muutaman kuukauden päästä. Kysyin häneltä, kosiko hän minua vain sen tähden, että se oli tärkeä asia minulle, mutta hän sanoi että siksi, kun se vaan tuntui oikealta. Mentiin sitten myöhemmin naimisiin ja nyt on jo 10 yhteistä vuotta takana, että ihan oikein tämä meni... Avioehtoa ei tehty, kun kummallakaan ei ollut varallisuutta, eikä sitä ollut tiedossakaan, kun ei olla rikkaista suvuista eikä isopalkkaisissa töissä. Häitä vietettiin tilausravintolassa pienellä porukalla, ei prinsessapukua, kun minä en halunnut sellaista.
Suosittelen sinulle, että kerrot miehelle, mitä ajattelet tästä asiasta. Älä vaadi heti mitään vastausta tai mielipidettä ja anna miehen miettiä asiaa rauhassa. Tutkimusten mukaan avoliitot kariutuvat helpommin, kun avioliitot, mutta käsittääkseni syynä on ne parit, jotka ikään kuin ajauvat yhteen ja jäävät joksikin aikaa asumaan yhdessä tottumuksesta tai ihan vaan käytännön syistä ilman että olisi tunnetta suuresta rakkaudesta. Avoliittokin voi toki yhtä lailla perustua syvään rakkauteen ja sitoutumiseen.
Itsekin olen kaikki tai ei mitään nainen. Leikit sikseen. Sitä joko ollaan tai sitten ei olla. Avioliitto on lupaus koko elämän kestävästä yhdessäolosta. Tämä on myös lapsien hankinnalle ainoa järkevä ja turvallinen yhdessäolon muoto.
Sanot, että haluat naimisiin. :)