Mitä neuvoja elämään antaisitte parikymppiselle nuorelle naiselle?

Pidä sunnutai lepopäivänä. 

Ensiksikin sunnuntain ei välttämättä tarvitse olla sunnuntai :) ja lepopäivänä tarkoittaa, että viikossa on yksi päivä, jolloin ei tehdä kuin pakolliset työt.

Eli neuvon ajatuksena on, että kun lepäät niin lepäät.  Eli launatain töitä ei siirretä lepopäivälle ja jos jotain jäi tekemättä, niin jatketaan maanantaina tai seuraavana lauantaina.

Kanna oma osasi vastuista ja se riittää.

Opi nauttimaan arjesta ja muista unelmoida :)

Kommentit 21 ja 22 on täyden kympin ohjeita. Ihan samoja olisin itsekin tullut kirjoittamaan.

Lapset kannattaa tehdä nuorena.

Pidä aina omaa rahaa, ei yhteistiliä tms.

Pidä aina säästöjä vähintään 2000€

Älä juo viinaa. Äläkä koske muihinkaan huumeisiin.

Kokeile setämiehiä ennen kuin olet täti, tuolloin setämiehet kulkevat parikymppinen tsirpula kainalossa.

Ole kranttu miestä valitessa, älä pidä kiirettä äläkä tyydy.

Usko fiiliksiäsi, jos mies tuntuu epämääräiseltä, jätä se, älä odota tilanteen huononemista.

Hanki hyvä ammatti ja vietä sellainen nuoruus, ettei vanhana tarvitse katua elämätöntä elämää.

Kerro läheisillesi, miten kaipaat heidän tukeaan ja apuaan. Kerro se kaikki, mitä tänne meille kirjoitit. 

Tärkein elämänoppi on muistaa sanoa, miten toista rakastaa vaikka se olisi kuinka vaikeaa. 

Rakkaudesta kertominen on aina riski, voi tulla torjutuksi, mutta ainakin olet tehnyt parhaasi ja voit jatkaa elämääsi tietoisena siitä miten sinä ainakin yritit.

Kirjoita, soita, mutta tee se. 

Jos et siihen pysty selvitä itsellesi miksi et pysty. Syyksi ei käy se, miten he eivät viitsi ottaa yhteyttä. Sinun osuutesi siitä kaikesta on 50%. Mitä voit sillä 50%lla vaikuttaa ja tehdä?

Täällä ollaan huolissaan painosta, nuorelle miehelle ei sanottaisi noin. Kannustaisin pitämään huolta omasta terveydestä, liikkumaan (noihin sisältyy myös terveellinen painonhallinta, kaikkien ei tarvitse olla laihoja), ei tarvitse miellyttää kaikkia, se ei ole edes mahdollista. Itseensä pitäisi uskoa ja siihen, että on yhtä arvokas kuin muutkin ihmiset. Miehen varaan ei kannata ripustautua, oma ammatti pitää olla.

Nuorena voi tuntua raha, materia, ura yms. tärkeiltä mutta elämässä lopulta arvokasta ja merkittävää on oma ja läheisten hyvinvointi, yhdessä vietetty aika ja pienet yksinkertaiset asiat.

Usein kehotetaan elämään täysillä, mutta älä kanna liikaa murhetta ettei elämästä saa kaikkea irti, ei siitä ikinä saakaan. Kyllä sitä on onnellinen vaikkei sitä tiedostaisikaan.

Tietysti jos havaitset tyytymättömyyttä elämästäsi, niin asioille on aina tehtävissä jotain. Ei tarvitse jatkaa onnettomana. Jos on valmis pakertamaan, tulee tulosta.

Suhteista, toinen ihminen ei muutu eikä voi auttaa muuttumaan. Ihmisen motivaatio omaan elämäänsä lähtee ihmisestä itsestään. Viime kädessä elämäähän eletään itselleen eikä muille. Ota arvoisesi kumppani. Suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, ei mihinkään pakkoloukkuun.

Liiku ja ulkoile säännöllisesti.

Hoida hampaasi huolellisesti.

Jos miehesi lyö sinua, lähde. Älä usko anteeksipyyntöjä äläkä jää suhteeseen. Toinen kerta tulee varmasti, ja kolmas...

Tee asioita mitä tuohon ikään kuuluu, käy festareilla, lähde reppureissaamaan , tehkää ystävien kanssa reissuja, treenaa, opiskele. Kun olet nelikymppinen kaikki tuo ei enää onnistu eikä ole energiaakaan.

Hae elämänohjeet hyvistä kirjoista.

Ei roskapalstoilta.

Se että saa tehdä työtä josta tykkää ja josta saa mielestään riittävän korvauksen on lottovoitto. Tuo "riittävän korvauksen" sisältää sen että osaa käyttää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Annan neuvoksi sen, että ei kannata kysellä toisilta neuvoja. Se on loputon suo ja saat niin monta erilaista vastausta kuin on vastaajaakin. Menet vain entistä enemmän ymmälle.

Olen osittain samaa mieltä, mutta muokkaisin tätä seuraavasti: Kysy neuvoja pulmatilanteessa mutta ole valikoiva siinä, keneltä niitä kysyt ja mitä niistä päätät noudattaa. Joskus on parempi jutella coachin, työpaikkaohjaajan tai vaikka opettajan kanssa kuin turvautua omaan lähipiiriin. Ei-pyydettyjä neuvoja kenenkään ei ole velvollisuus ottaa vastaan ja aina niitä ei edes anneta vastapuolen parasta ajatellen. Et uskoisi, kuinka moni ehdottelee tahallaan toiselle esim. epäsopivia hiusmalleja ja pukeutumisvärejä.