Olen 15...
Hei! Mä olen vasta juuri täyttänyt 15 vuotta. Niin ja en enää ole neitsyt. Tämähän on aika yksityistä, mutta missä iässä olette menettäneet neitsyytenne? Minä olin 14v. Poikaystävä mulla on ollut jo 13v.
Harrastimme joku aika sitten bileissä poika ystävän kanssa sexiä. Totta kai ilman kondomeja.......
Eilen aamulla tein raskaustestin ja tottakai! se näytti punasta.. ja tänään sit kävin lääkärillä ja se varmisti asian et oon raskaana. Aavisteli et oisin rv. 6-7. Poikaystävällenikin kerroin.. joo ja hän ei ollut siitä moksiskaan. En vaan tiedä oikeen.. tää on tosi vaikeeta.. olenhan silti vasta 15 vuotias ja koulut kesken..
Muita samassa tilanteessa? Teenkö abortin?
-avuton 15 vee
Kommentit (43)
" Ei se hoito ole rankkaa jos muutenkin tykkää lapsista ja on valmistautunut siihen mitä tuleman pitää!"
tähän täytyy kyllä sanoa, että ei pidä paikkansa, vaikka kuinka pitää lapsista ja valmistautuu tulevaan, voi silti iskeä synnytyksen jälkeinen masennus, tai muuten vaan ei enään jaksa, esim. koliikki vauvakin vie todella paljon voimia, ja varsinkin silloin, jos ei ole ketään muita auttamassa.
ainakin itse myönnän, että monesti on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja antaa tenavien vaan huutaa, ja itte painua nukkumaan, mutta pakko se on vaan jaksaa. että rankkaa kyllä voi olla, sitä vaan harva myöntää varsinkaan ulkopuolisille.
monesti sitä viimeseen asti vaan yritetään näyttää kaikille hymyssä suin, että hyvin menee, eikä mitään ongelmia ole.
" EI se ole niin kamalaa mitä puhutaan. Jos siihen asennoituu reippaasti ja avoimesti. "
ja tästäkin asiasta olen eri mieltä, ei kaikilla se synnytys hyvin mene, on sitä kuullut kauhutarinoita ihan lähisuvussakin.
enkä nyt mitään pelotella yritä, vaan haluan olla realistinen, enkä piirrellä vaaleanpunaisia hattara pilviä:)
kyyneleet nousee pintaan kun tätä lukee..! Kuitenkin, ole ylpeä päätöksestäsi! Vauvan kanssa eläminen voi olla välillä rankkaa, mutta ei se sitä AINA ole. Itse sain lapseni 21-vuotiaana. Sen parempaa lahjaa ei elämä voi antaa.Olet nuori, mutta uskon sinun kasvavan äitiyteen.Luulen, että se tulee luonnostaan raskauden myötä. Itselläni oli vaikea raskaus isolla V:llä! Oksentelin koko raskauden ajan. Sairaalassa ravasin vko 31 lähtien joka toinen päivä erinlaisia kokeita otettaessa.Koulut saivat jäädä tuolloin alta. Kolme viikkoa sairaalassa makaamista. Viisi päivää synnytyksen käynnistelyä.Rankka js kipeä synnytys. Vauva syntyi sairaana, ja se leikattiin 6 vko ikäisenä. Tuon jälkeen alkoi koliikki, joka kesti puoli vuotiaaksi asti! MUTTA, päivä päivältä olen onnellisempi kuin koskaan. Maailman kauneinta on seurata pienen kehitystä! Onnea ja voimia sinulle odotukseen.. En usko että koskaan kadut päätöstäsi!
Voihan silti tulla raskaaksi, vaikka ehkäisystä huolehtisikin.
Ei kondomit tai pillerit ihan 100%:n varmoja ole vai kuinka? :)
mutta paremmin ne tehoavat, jos niitä EDES käyttää.
vanhempien luona. Koska sitä hoito apua kannattaa ottaa vastaan jos tarjotaan. Enny tarkota sitä et lapsi sysätään omille vanhemmille joka välis omien humputusten takia. Itse olen 24 v. yksinhuoltaja ja monesti vanhemmat pyytää vieläkin et muuttaisin takaisin kotiin.... mut haluan elää itsenäistä elämää lapsen kans.... ja täytyy vielä kommentoida et kyllä sitä vanhemmatkin ihmiset väsyy lapsen hoitoon välillä, ei se ole ainoastaan teinien ongelma ja onhan sinulla toivon mukaan tämä poikaystäväkin joka yhtälailla vastuus. Tukijoukot ei aina tarkoita sitä et ovat automaattisia lapsenhoitajia mut ainakin niiltä voi kysyä neuvoa tiukan paikan tullen.
Olet siis menossa peruskoulun yhdeksännelle? Olet kyllä vielä nuori...
Silti, kukaan ei voi sanoa puolestasi, mitä sinun tulisi tehdä. Abortti on kuitenkin aina vaikea ratkaisu ja voi vaivata sinua koko loppuelämän ajan. Toisaalta, jos päätät olla tekemättä aborttia, niin sitten sinulla on lapsi " vaivaamassa" sinua koko loppuelämän ajan. Oletko valmis siihen?
Kuitenkin vielä syntymättömällä vauvallakin on oikeuksia! Vauvalla on oikeus rakastaviin ja vastuuntuntoisiin vanhempiin ja hänellä on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, jossa kehittyä. Pystytkö sinä tarjoamaan nämä asiat hänelle?
Suosittelen miettimään asiaa rauhassa ja järki mukana. Ketään ei kannusteta eikä pakoteta aborttiin, yksin SINULLA on päätösvalta tässä asiassa. Onhan kyseessä sinun ja tulevan vauvasi elämä. Mieti kuitenkin, pystytkö tarjoamaan sellaisen kasvuympäristön lapsellesi, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä terveeksi ja tasapainoiseksi yksilöksi. Mieti myös, mitä lapsi tekee sinulle! Sinulta jää koko nuoruus väliin, koska sinun täytyy hypätä suoraan murkkuiästä vastuullisen ja kypsän vanhemman kenkiin. Jokainen kuitenkin tarvitsee aikaa kypsyä! Toiset ovat kypsiä 28-vuotiaina, toiset ovat jo 19-vuotiaina, mutta sen voin sanoa, ettei yksikään 15-vuotias ole vielä " kypsä" . EN tarkoita, että olisit vielä kersa, mutta tarkoitan, että matka lapsesta aikuiseksi on kuitenkin kuoppainen ja vaikea ja VIE AIKAA. Harva 15-vuotias on kypsä edes fyysisesti, kuinka sitten henkiset valmiudet voisivat olla sitä tasoa, että voi ryhtyä kasvattamaan toista?
Täytyy sanoa, että jos olisin tullut äidiksi 15-18-vuotiaana, olisi minulta jäänyt tärkeä ja arvokas kehitysvaihe välistä. Vaikka murrosikä alkoi minullakin jo 11-12-vuotiaana, en ollut vielä 15-vuotiaana lähelläkään sitä kyspsyystasoa, mitä vanhemmalta vaaditaan. Enkä usko että kukaan muukaan on (ja ne jotka väittävät niin, ovat niitä 15-vuotiaita, jotka eivät kestä sitä tosiseikkaa, ettei 15-vuotias ole vielä aikuinen).
Mieti asiaa rauhassa. Kyseessä on kuitenkin kahden ihmisen elämä. Sinulla on oikeus kasvaa aikuiseksi rauhassa. Jos päätät pitää lapsesi, muistathan, että hänelläkin on oikeus kasvaa rauhassa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Muista, että silloin SINÄ olet se, joka luo hänelle sen ympäristön, ei oma äitisi tai isäsi tai mummusi, vaan SINÄ. Etkä voi odottaakaan omien vanhempiesi tekevän sitä puolestasi. Kyseessä on SINUN lapsi, jonka SINÄ kasvatat (mikäli siis pidät tämän), vastuu ei kuulu vanhemmillesi.
Toivottavasti et nyt loukkaannu mistään. :) Yritän vain avata sinulle uusia näkökulmia asian pohdintaa varten. En kannusta sinua aborttiin, mutta suosittelen kuitenkin hartaasti pohtimaan, mitä oma lapsi ja oman lapsen kasvattaminen oikeasti tarkoittaa.
Tuli mieleen, että kuinka voit olla vastuullinen vanhempi, jos et osaa edes pitää huolta ehkäisystä? :O
Nooh, etköhän kuitenkin mieti tätä asiaa tarkasti.
kyllä niitä vahinkoja sattuu kaikenikäsille ja koko ajan! Se ei ole iästä kiinni. Minunkin ystäväni oli vastuullinen ja aivan mahtava kolmen lapsen äiti - ja sitten tuli neljäs vahinkolapsi (eikä ollut kyse mistää kortsun pettämisestä tms).
Voimia päätökseesi, mitä ikinä teet.
aloittaja kyllä varsin selvästi kirjoitti, että harrastivat seksiä ilman kondomeja. Kyseessä on silloin aivan muusta kuin vahingosta. Vahinko voi todellakin sattua 10 vuotta e-pillereitä syöneelle yli 30-vuotiaalle, mutta se on aivan eri asia, kuin jättää käyttämättä ehkäisyä, vaikka tietääkin riskit. Se on vastuuttomuutta.
Ei se asia minua koskaan haitannut,tein koulu tehtäviä niin pitkään kun pystyin luin kotona ja kävin koulussa tenttimässä aineet...
Päästötodistuksen sain hyvillä arvosanoilla puolivuotta myöhemmin kuin muut ikäiseni joka taas johtui siitä että muutimme ja piti selvitellä missä voisin kurssit suorittaa loppuun.
No sain ne sitten suoritettua ja koskaan en ole lastani katunut.
Nyt hän on aivan ihana nuori tyttö joka päätti tänään esikoulu vuotensa.
Minun mielestäni lapsi kannattaa ehdottomasti pitää jos haluat eikä toisen neuvojen takia esim abortoida jos et ole siihen valmis koska siitä jää sitten pehemmat henkiset arvet sinulle.
Minulla oli sitten jo 17v toinen lapsi ja 19v kolmas,nyt 23vuotiaana odotan neljättä lasta ja edelleen olen iloinen että olen lapseni tehnyt tähän maailmaan niistä on niin paljon iloa,mutta on tietysti myös vastuuta.
Ja ei se nuoruus jää elämättä kokonaan jos sinulla on tuttuja aikuisia/ystäviä ja sukulaisia jotka voivat välillä pienokaistasi hoitaa.
Ja toinen parempi vaihtoehti abortin sijaan olisi sitten adoptioon antaminen niin lapsellakin olisi kuitenkin mahdollisuus elämään.
Mutta päätät todellakin itse miten asian haluat hoitaa.
Muista myös se että jos lapsen antaa adoptioon on mahdollisuus myöhemmin vaikka hänet tavatakkin jos kiinnostus molemminpuolinen.
Toivotan sinulle jaksamista ja onnellista elämää mitä sitten päätätkin odotuksen suhteen!
en moiti ketään, en hauku ketään, eikä ole omakohtaista kokemusta, mutta jos mun 15v sisko nyt tulis raskaaksi niin älyttömällä ja vastuuntunnottomalla tavalla kuin kondomin " unohtuminen" , ei voi muuta sanoa kuin että täysi kakara vielä itsekin!! ei sillä välttämättä elämäänsä pilaa, mutta on se aika rajun kuulosta!!
eihän tuon ikäinen voi edes herätellä äidin vaistoja, jos toimii ajoissa.
(ei ole tarkoitus loukata,mutta näin ajattelen.)
abortti on oikeus sinun tilanteessasi. tuskin olet kypsä vielä kasvattamaan omaa lasta,kun oma lapsuutesinkin on vielä kesken..
sinulle viistoista sanoisin,että olet rohkea,kun päädyit pitämään lapsen!
minusta siihen ei olisi ollut sen ikäisenä (tottapuhuen neitsyydenkin menetin vasta18wee....),mutta loppujen lopuksi kaikki on omasta asenteesta kiinni! ollessani raskaana kaikki puhui,miten rankkaa ja kamalaa vauva-arki on ja minä odotin kauhulla sitä alkamaan.. eihän se ollut!!! vauva huusi yöllä ja päivällä,mutta miten suloinen ja niin pieni se oli,minä rakastuin! olen huomannut,että monet äidit valittavat väsymystään,kun vauva herää vain 2-3kertaa yössä ja sitten kuitenkin on päivät pirteä. meillä poika söi tunnin välein,päivin öin,eikä se minua rassannut,sillä sitä vartenhan äitiysloma on,vauvan kanssa oloa. itse asennoiduin niin,että nukun,kun vauvakin nukkuu ja katson,miten homma etenee. omia menoja ei minulla ollut ekaan 5kk:teen juuri tuon imetyksen takia,mutta eipä se paljoa haitannut.. ..
ehkä tässä tuli jo liikaa jaariteltua..
abortteihin ja vastuuntunto juttuihin en puutu,minusta ne kuuluu vain sinulle,sinä tiedät,mihin pystyt ja mihin et. tärkeintä on siis (ainakin minusta) vain se asenne,millä ryhdyt hommaan. ja hienoa,että oma äitisi auttaa sinua! tsemppiä :)
-annukka-
mutta päätöksesi on sinun ja uskon että mitä ikinä teetkin tulet olemaan vielä ylpeä päätöksestäsi!
VVJ
monilla täällä tuntuu olevan hirvittävän ruusuiset kuvitelmat vauvan saamisesta!!
Ja monet tuntuvat ajattelevan että millaista elämän on kun vauva syntyy eikä ajattele että kyllä, siitä ihmisenalusta ollaan sitten vastuussa ainakin seuraavat 18 vuotta! Pitää sanoa että huh huh teitä jotka pidätte vahinkoraskauden...
Näin vastuuntuntoisena 26-vuotiaana 1-vuotiaan äitinäkin tuntuu välillä rankalta lapsen kanssa, niin mitä se sitten on kun on itsekin vielä lapsi. Sillä sitähän te 13-18-vuotiaat oikeasti olette. Vaikka väitättekin olevanne tod. aikuismaisia, niin ette varmasti ole sitä mitä olisitte esim. 10 vuoden päästä. Ja tämän ymmärtää vasta sitten vuosien päästä.
Entäpä jos puhutaan mitä voitte tarjota lapsellenne? Rikkonaisen, köyhän kodin? Todennäköisesti jos nyt teininä seurustelee jonkun kanssa niin ehkä 1% kaikista on saman ihmisen kanssa loppuelämänsä. Ei koulutusta, ei työtä, ei OMAA taloudellista turvaa, ei siis mitään muuta kuin halua olla äiti vahinkolapselleen!
niin ja oletteko edes miettineet millaista elämä vauvan kanssa on jos kaikki ei menekkään niinkuin olette suunnitelleet? Mitäs jos lapsi onkin vaikka vaikeasti vammainen? Ei sitä voi palauttaa mihinkään ja sanoa että emmä tälläistä kuolaavaa keharia tilannut? Mieti millaista on olla sidottu vammaiseen lapseen koko elämäkseen?
Kyllä te vielä ehditte saada kaiken mistä nyt unelmoitte lapseen ja perhe-elämään liittyen.
Kasvakaa rauhassa, olkaa teinejä, kännätkää ja sekoilkaa ihan rauhassa ja perustakaa perhettä vasta paljon myöhemmin.
Mulla on jyrkät mieleipiteet abortista, koska minusta on väärin että vastuuntunnottomat nuoret ilman ehkäisyä harrastavat seksiä ja tulevat raskaaksi. Tuntuu että monet nuoret käyttävät aborttia ehkäisykeinona, mitä se ei todellakaan ole! Ja sitten on niitä jotka pitkään yrittävät tulla raskaaksi, mutta ei onnistukkaan, kuukausi kuukauden jälkeen uusi pettymys... En tarkoita millään pahalla, mutta näin se vaan menee..
Mieti kunnolla mitä meinaat tehdä, olet toki nuori, mutta äidiksi kasvetaan. Eikä mielestäni kato ikää että kenestä tulee hyvä äiti, kenestä ei. Toki olet itsekkin vielä vasta lapsi, mutta teoista täytyy kanta vastuu. Adoptiokin on hyvä vaihtoehto. Ja muista mitä ikinä teetkään se muistuttaa sinua aina, abortti on monelle nuorelle tosi kova paikka. Anna lapsellesi mahdollisuus elää. Monelta osin voin yhtyä ensimmäisen kirjoittajan lauseisiin.
En siis todellakaan ole mikään abortin puolestapuhuja! Viestini voi vaikuttaa hyvinkin aborttia puolustelevalta, mitä sen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla. Sen on tarkoitus saada nuori tyttö miettimään tulevaisuttaa mahdollisimman monesta näkökulmasta, myös tulevan lapsen näkökulmasta.
Asia on taatusti raskas, päätyi sitten kumpaan ratkaisuun hyvänsä. Vaikka täällä on paljon kertomuksia siitä, kuinka kaikki päätyi hyvin, kun synnytti lapsen nuorena, ei se kaikilla ole samoin. Voi olla että toisen elämään lapset eivät sovi ennen kolmeakymppiä ollenkaan. Kuitenkin elämänsuunnitelmat on pistettävä kertaheitolla uusiksi, mikäli aikoo lapsen synnyttää noinkin nuorena.
Vaikken kannatakaan aborttia kuin ääritilanteissa, tahdon suoda senkin mahdollisuuden aloittajalle! Hän on kuitenkin nuori ja hänen elämänsä tulee muuttumaan tavalla, jota hän ei välttämättä edes ymmärrä, mikäli hän päättää pitää lapsensa! Ei ole reilua alkaa tässä tilanteessa vihjailemaan häntä " murhaajaksi" kun kyseessä on kuitenkin MYÖS aloittajan elämä (no ei kukaan onneksi ole vihjaillutkaan, eikä kannata vihjaillakaan). Aloittajan on itse päätettävä mitä tekee. Jos hän voi välttää abortin, niin hyvä! Jos hän ei voi välttää aborttia, niin täytyy kyetä ymmärtämään, että se on silloin ollut hänelle paras ratkaisu vaikessa tilanteessa.
Aloittaja, mitä ikinä teetkin, seiso päätöksesi takana lujana! Pääasia on, että teet sinulle oikein ratkaisun!
jos ei huolehdi ehkäisyistä sun muusta, niin silloin on kannettava teoistaan vastuu, vaikka olet 15-vuotta, niin minusta se ei ole syy aborttiin koska et ole huolehtinut ehkäsystä! mutta mieti tarkkaan, ettet tule katumaan sitä myöhemmin!
Itse olin 16 kun tulin raskaaksi ja poikaystäväni 19. Ehdimme seurustella noin 9 kk. Lukiota olin käynyt reilut puoli vuotta. Ja asuimme äitini luona. Kuukautiset olivat viikon myöhässä, tein raskaustestin ja positiivinenhan se oli :) Kerroin heti poikaystävälleni ja olimme molemmat iloisia. Varasin ajan vielä lääkäriltä varmistuakseni raskaudesta. Ennen lääkärille menoa puhuimme yhdessä asiasta vakavasti. Poikaystäväni sanoi tukevansa minua mitä sitten päätänkin ja hän oli valmis ottamaan vastuun lapsesta. En edes harkinnut aborttia ja päätin pitää vauvan. Ja päätöstäni tuki poikaystäväni. Lääkärillä sitten lääkäri ehdotti heti raskauden keskeyttämistä, mutta sanoin että pidämme lapsen. Ja siitä sitten alkoi asioiden järjestely. Heti lääkärin jälkeen kerroin äidilleni. Äiti oli hieman yllättynyt ja siitä asti hän on tukenut meitä. Täytin kesällä 17. Lapsi on toivottu, mutta myös iloinen yllätys.
Pidän lukiosta välivuoden, mutta tuskin jatkan ensi syksynäkään. Kerkeen kyllä käydä koulu loppuun ja valmistua ammattiin, mutta ensin keskityn loppuraskauteen ja vauvaan. Opiskelut mietin sitten aikanaan.
Nyt olemme yhdessä muuttaneet omaan asuntoon eikä äitini tuki ole loppunut vieläkään. Äitini lisäksi saamme tukea sukulaisilta ja se on helpottanut oman elämän aloittamista ja rakentamista. Joka kuukausi saamme myös tukea sosiaalitoimesta. Hankintoihin saimme alussa tukea myös seurakunnalta diakoniatoimistosta.
Yhdessä olemme ihan alusta asti odottaneet vauvaa. Laskettuaika on syyskuun lopussa, vielä kuukausi odottelua :) Meidän kohdalla asiat ovat järjestyneet pikku hiljaa. Eikä ongelmia ole tullut ja niistä on selvitty. Minuun on suhtauduttu ihan normaalisti - vähän aikuismaisemmin. Ja lähimmäiset ovat mukana odotuksessa.
Voimia ja iloisia hetkiä raskauteen!! :D
Mun täytyy kyllä nyt pohtia ääneen,että miksi vauvan saamisesta/hoidosta puhutaan usein siihen sävyyn,että kun se on niin rankkaa ja vaativaa, ja että omat jutut jää kokonaan pois eikä omaa aikaa ole ja niin edelleen.Toisin sanoen hyvin negatiiviseen sävyyn!En oikeen ymmärrä,että mihin vertaatte tuota rankkuutta..sohvalla makaamiseen ja telkun katseluun?Mielestäni kaikki aika ja uhraukset joita oman lapsen hyväksi tehdään,kuuluvat naisen elämään.On toki oma päätös,haluaako tehdä lapsia ikinä,mutta suurin osa kuitenkin haluaa.On siis tyhmää aina painottaa vain negatiivisia asioita,sillä nehän ovat realismia,siinä missä kaikki ihanat asiatkin ovat vauvan hoitoon ja lapsen kehitykseen liittyen.Ja yleensä elämään!Sama pätee vaikka opiskeluun,jota aina tarjotaan vaihtoehdoksi nuorelle tulevalle äidille.Yhtälailla opiskelu on välillä rankkaa ja vaikeaa ja tuntuu ettei selviä kaikista paineista ja hommista,mitä koulu edellyttää.Silti jonain päivänä saa sen palkinnon,tutkinnon/todistuksen,ja voi olla kaikesta kokemastaan,rankkuudestakin johtuen,ylpeä!Useinhan opiskelusta ja koulun käynnistä puhutaan " helppona ratkaisuna" ,jota se ei ole.
On siis täysin realistista,ikään katsomatta,että elämä on täynnä ihania asioita ja myös niitä raskaita asioita.Ja jokaisen jutun suhteen!!Näin myös lapsen saannin suhteen.Eli mielestäni niin 15-vuotiaan,kuin 30-vuotiaan tulisi miettiä lapsen hankintaa kokonaisuutena,mitä hyvää ja huolettavaa se sisältää.Samalla tietenkin pohtia,mitä tulevaisuus olisi jos jatkaisi vaikkapa koulua..Ja muistaa että kaikilla asioilla on niin ne hyvät kuin huonotkin puolensa.
Ja tärkeimpänä pitää mielessä se,että elämä aina järjestyy.Niin se vaan aina löytää tiensä..
Iloista syksyä viistoistavuotiaalle kuin kaikille muillekkin:)
Lueskelin noita viestejä joita olit saanut...
Hurja tilanne sulla. Kuulostaa kuitenkin niin omalta kohdaltani tutulle...melkein.
Aloin seurustella 14vuotiaana nykyisen mieheni kanssa.
Parin kuukauden seurustelun jälkeen oli menkat sit myöhässä ja juuri siksi kun halut oli kovat ja kortsua ei missään ja niin sitä sit oltiin pari viikkoa kylmä rinki persiissä et ollaanko pieniin päin vai ei...
No mulla oli vaan myöhässä menkat tai sit sain alkuraskauden keskenmenon tosi runsaana kuukautisvuotona.
Ehdin ajatella että en ole vielä valmis äidiksi.. Vai olenko.
Luulen että olisin ollut heikko ja tehnyt abortin.
Seurustelumme jatkui kuitenkin. Mies oli tuolloin 19v. minä 14.
Peruskoulu päättyi ja kävin vuoden ammattikoulua. Tämän vuoden aikana syntyi halu saada lapsi.
Jätin pilleri keväällä (jotka olin aloittanut tämän aiemman tapauksen jälkeen) ja muutaman kuukauden kuluttua aloin odottamaan esikoistamme. Olin tuolloin 17v.
Olin hyvin onnellinen raskaudestani.
Monesti jouduin selittämään päätöstäni ja kohtaamaan kauhistelevia ihmisiä. Vaikka olin JO 17v.
Lapsemme syntyi kuukautta ennen täysi-ikäisyyttäni.
Minusta lapsi oli parasta mitä olin tehnyt.
Ei se hoito ole rankkaa jos muutenkin tykkää lapsista ja on valmistautunut siihen mitä tuleman pitää!
Olet tehnyt varmasti oikean päätöksen pitäessäsi pikkuisen!
Monesta ei ole siihen sinun iässäsi. Mutta pyydän sinua ajattelemaan tätä asiaa todella! Ajattele ja totuta siihen ajatukseen itsesi että SINÄ olet se vauvan äiti. Älä sysää lasta sitten omalle äidillesi!
Se vaatii totuttelua.. äitinä olo. Mutta ole ÄITI omalle lapsellesi. Vaikka oletkin nuori. Älä ole lapsellesi vain leikkikaveri.
Tiedän yhden nuoren äidin, sinun ikäisesi. Joka on tosiaan sysänny lapsen omalle äidilleen ja on hyvin huoleton omassa elämässään.
Lapsi tuo vastuuta. Sinulla on vastuu myös lapsesta sen jälkeen kun se sisälläsi kasvaa. Ethän halua että lapsesi joutuisi häpeämään omaa äitiään jos toilailet?
Minulla on nyt 5 lasta ja olen tällä hetkellä 28v.
Nuori " suurperheellinen" ja taas on ihmisillä kauhisteltavaa ;D
Ja edelleen saman miehen kanssa ollaan kimpassa. Kaikki teini-iässä solmitut suhteet eivät pääty! Kaikki on itsestä kiinni! Jos todella molemmilla riittää halua saada hommat toimimaan niin nehän toimii!
Muista että SINÄ päätät omasta elämästäsi ja lapsesi elämästä.
Toivottavsti kaikki menee hyvin ja saat koulusi käytyä tavalla tai toisella.
Onnellista raskaus-aikaa Sinulle!
Ja synnytys...
EI se ole niin kamalaa mitä puhutaan. Jos siihen asennoituu reippaasti ja avoimesti.
Minä olen synnyttänyt kaikki muksut ilman epiduraaleja pelkällä ilokaasun voimalla. Ja hyvin on menny kaikki.
Kipeää se tekee mutta kyllä se loppuu aikanaan! Ja synnytyksestä selviää! Toiset nopeampaa kun toiset.
Kaikista äideistä ei tule lihavia roikkurintaisia. Vaikka imettäisikin pitkään!
Minä olen pienempi nyt kun silloin ennen ensimmäistä lastani.
Ja olen ERITTÄIN ONNELLINEN PÄÄTÖKSIINI!!!!
SITÄ SAMAA TOIVON SINULLE!!!