Olen 15...

Lapsen tulo ei todellakaan katso ikää tai aikaa, se tulee silloin kun on tullakseen. Itsellä kokemusta raskaudenkeskeyttämisestä, ja se vaivaa mieltä yhä useammin. Nyt olen 19v ja odotan pikkuista nyyttiä, vaikka kouluni on kesken, kaiken saa aina soviteltua (koulu yms), mutta kannat lopun elämääsi päätöstä jos abortin teet..

kumpi on parempi äiti 15vuotias vai 35vuotias. mä tunnen kumpaakin sorttia, mutta eipä sitä loppupeleissä voi kukaan sanoa toiselle mitä toisen pitää tehdä ja miten se toinen pärjää. kyllä 15vuotias ajattelee asioita tietenkin eritavalla ja ei tiedä miten ajattelisi 20vuoden päästä, mutta jos mä itse olisin vahingossa tullut raskaaksi 15vuotiaana niin olisin luultavasti lapsen pitänyt. olen esikoisen saadessani tullut " vahingossa" (en pidä vahinkona kyllä, koska tiesin mitä voi tapahtua) raskaaksi (20vuotiaana)ja mielessäni ei juuri käynyt edes abortti. eikä se muitten elämää juuri ole haitannut että olen yksin työttömänä päättänyt pitää lapsen. lapsella on ehjät puhtaat vaatteet AINA, on rattaita, on ruokaa vaikka rahat olisi tiukalla. leluja niin paljon ettei huone riitä. kuinkakohan monta kieltävää vastausta lapsen pitämisestä olisin saanut kun täältä ois kysynyt. turha edes miettiä, vastaus on MONTA. tää palsta tälläsine tappeluineen on aivan turha, ei täällä kukaan voi tietää toisen TODELLISTA tilannetta vaikka sen miten kirjottas. oma valinta se kuitenkin aina on mitä tekee ja jos ei pärjää, se kyllä jossain huomataan ja lapsi ei taatusti kärsi. Olen myös seurannut sivusta huostaanottoja ja lapsen sijotuksia ja paluita kotiin, ei se helppoa ole kellekkään, mutta kyllä lapsista aina joku pitää huolta. tsemppiä kaikille niin nuorille kun vanhoillekkin äideille. ei se ikä ainakaan mitään ratkase!! ..eikä koulutus, eikä työ, eikä se oletko yksin vai parisuhteessa.

Ei tähän nyt voi enää paljoa lisätä, mitä ei olisi sanottu. Täyspäiväisesti lapsen hoitaminen on rankkaa mutta ihanaa.

Mutta ah, niin tuttu.. Ite olin just täyttäny 15 ku tulin raskaaks, lapsen isä oli vielä 14. (se ratkaseva muutama kuukaus).. Mä tiesin heti että haluan pitää lapsen, ja sitten alkoikin järjestely.. vanhemmat halus mut pois kotoa, (lastenkoti jne yrityksien jälkeen) iskä järkkäs mut mun serkulle alivuokralaiseks. (serkku siis oli avuton sinkkupoika, ei suinkaan kokenut perheenäiti). Opiskelin 9. luokan nopeemmin ku muut (en oo ylpee, enhän? ;) eli kävin normaalisti koulua + tentin tulevia kursseja normaain koulunkäynnin ohessa. (työtä, työtä, mutta olipahan sen arvosta!). Ihan hyvin arvosanoin sain todistuksen samaa aikaa kuin muut (sitä ei voi etukäteen antaa), ainoo ero oli se, että seisoin rivissä 4kk vauva sylissä :) Niin ja sitten toinen puoli asiasta.. Siis sen lisäks että asuminen ja rahat (äippäraha, lapsilisät musta ja lapsesta, as.tuki, elatusmaksu ja toimeentulotuki, eli ei paljoa/kk) järjestyi, sain koulun käytyä. Mutta. Mutta. Raskaus oli vaikee, oksentelin laskettuun aikaan saakka, mikään ei voi sattua enempää kun se että perse levii, tissit kasvaa ja maha siinä sivussa. Uskon että on niitäkin hyvin nuorena raskaana olleita jotka ei oo ollu kipeitä ollenkaan, mut mä kerronkin vaan nyt omista kokemuksista. Lisäks olin yksinkertaisesti liian nuori synnyttämään, olin 5vrk synnytyssalissa, ja kun voimat loppu, mentiin kiireellä leikkaukseen. Joo. Vauvan synnyttyä mun poikaystävä jätti (" en mä haluu olla kotona kun kaverit on muualla" ja se on ihan ymmärrettävää 15v pojalle). Eli tilanne oli se, että olin 15v yh-äiti, kotoa potkittuna, vanhat (ryyppy)kaverit oli hylännyt (ne kaks jotka ei hylänny, on vieläkin mun ystäviä), porukat hoki " mähän sanoin" , vieraat ihmiset tuijotti, jotkut tuli marmattaa ja jotkut avautu huolella kuinka maailma on huono kun lapsetkin tekee lapsia. sitä se on, elämä teiniäitinä. Saattaa olla. Se on vähän se, mikä merkitsee eniten. Niiden mukaan kannattaa tehdä päätös. Mä vaan neuvon, että muista nyt just tän kerran olla itsekäs. Se on sulle ja lapselle oikee päätös. Väkisin ei kenenkään tarvitse äidiks ryhtyä, ja tästäkin tilanteesta oppii AINA jotain. Mä silti oon onnellinen, että valitsin näin. Mutta joskus mietin.. Että mitä jos. Lapsesta en kuunaan luopuisi, mutta luovuinpahan jostain muusta. Aika näyttää, miten se kostautuu. Nyt mulla ikää jo 21, poika menee pian eskariin.. Onnea sulle, päätit mitä tahansa!

Olen sitte päättänyt pitää lapsen :) Nyt on kesäloma, ja saan rauhassa kasvattaa lasta. Yksi asia mietityttää että kannattaiskohan enää elokuussa jatkaa sitten koulua? vai jättäiskö kokonaan väliin ja " jäis luokalle" . No en vielä tiedä....





Itseasiassa äitini auttoi minua kovasti tässä asiassa. Olihan ihan pakko jollekin kertoa... heh. Juttelimme äidin kanssa piitkän tovin ja äiti sanoi että saan asua edelleen kotona ja vaikeina aikoina hän kyllä auttaa. Mutta aborttia hän ei suosittele! No katsotaan nyt sitte :)





tässä vain kuulumisia ilmottelin.. :)





viistoista ja liinukka 10+3

onnea viisitoista!

itse olen vasta 13 vuotta, ja kun luin tekstisi niin mietin että mitä minä tekisin, niin minäkin päädyin siihen että pitäisin lapsen :)

Onnea valtavasti, äitisi on kunnon ihminen joka ei hylkää lastaan vastoinkäymisten takia! :))

Kyllä te pärjäätte, viel kerran valtavasti onnea!!

no koulun keskeytys riippuu siitä että jaksatko enään käydä koulua?! onhan siihen vel viikkoja et mieti vasta sitten kun ajankohta on oikea, mutta menet silleen kouluun miten jaksat!! :)

jos sinua kiinnostaa alkaa sähköpostii kirjoittamaan niin sopii mulle, täytän piakkoin 14 vuotta! vastaile tänne jos kiinnostaa niin annan sähköposti osoitteni!

Olen tässä lueskellut näitä kommenteja mitä ihmiset ovat kirjoittaneet... Jos saan udella niin mihin päätökseen olet päättynyt vai oletko vielä mihinkään..??Olin itse 17 ku tulin raskaaksi mutta ehdin täyttää 1kk ennen kuin lapsi synty.. =)

Moi! Olis tosi kiva kirjotella :) mun osote katri.vaavi@netti.fi :) lähetä postia jos kerkeet..





viistoista

on 15v mutta ei raskaana. vaihdoin maili osoitteita ja asia selvisi hyvinkin nopeaa että tyyppi kusettaa minkä kerkee ja lopulta myönsi sen sitten itsekkin

Emilia1980,



Ikävää että ajattelet noin negatiivisesti nuorista äideistä. Harmittaa ettet voi olla avarakatseinen tämän asian suhteen. En usko, että kukaan väittää lapsen hoitamisen ja kasvattamisen olevan helppoa, mutta joillekin se saattaa olla helpompaa kuin aluksi on kuvitellut/kuullut. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että 14-18-vuotiaat ovat vielä nuoria (itse olen 18), mutta eihän se tarkoita että he olisivat liian nuoria äideiksi. En pysty uskomaan että 14-15 vuotias olisi valmis äidiksi, mutta en sitä kuitenkaan kiellä. Kuvittelen itseni samaan tilanteeseen, en olisi varmastikaan pitänyt lasta tuolloin,mutta nyt n. neljä vuotta myöhemmin asia on toisin. Nyt olen jo vajaan vuoden lasta yrittänyt ja kauemmin suunnitellut ja haaveillut. Kaikki asiat on mietitty niin valmiiksi kuin asiat voi vain miettiä, asunto on ollut oma jo kohta vuoden ja sama mieskin on vierellä ollut jo lähes kolme vuotta.



Niinkuin moni on jo sanonut niin äitiys ei katso ikää vaan asennetta ja ajatusmaailmaa. Jokainen meistä varmasti tietää että on olemassa niitä 35-vuotiaita vanhempia joille se vanhemmuus merkkaa paljon vähemmän kuin niille nuorille, joita kummallisen näköisenä kaupungilla kytätään.



Vanhemmuus on kuitenkin sydämen asia eikä kukaan voi sanoa minkälaisia me jokainen olemme vanhempana. Kukaan ei voi ennalta sanoa miten elämä kenenkin kohdalla sujuu ja jokainen varmasti osaa itse parhaiten sanoa mikä itselleen on oikea ratkaisu. Se olet sinä itse joka päätät elämästäsi, sinulla on siihen oikeus ja samalla kannat vastuun siitä mitä teet ja mihin ryhdyt!



viistoista, olisi kiva kuulla miten on mennyt?

Meille syntyi ensimmäinen kun olin 15v, samana päivänä syntyi tyttö kun sain päästötodistuksen 9. luokalla. Hyvin meni viimeinen peruskoulun vuosi masuvauvan kanssa ja hyvillä arvosanoillakin vieläpä selvisin, stipendin kera :D



Nyt olen 17v ja odotan toista lastamme (iskä meillä nyt 22v.), laskettu aika on 21.11.



Pienokaista en ole koskaan katunut, vaikeinta varmaan koko hommassa oli saada muut uskomaan että pystytään kyllä hoitamaan, rakastamaan ja tarjoamaan turvallinen koti vauvalle vaikka nuoria ollaankin. Nyt tämän toisen vauvauutisen tullessa ei kukaan ollut milläänsäkään vaikka nuori olen edelleen. Kovasti vaan toivotaan, että kaikki menisi masuasukilla nyt hyvin kun alkumetreillä vielä ollaan.



Meillä kylläkin tuo esikoinen tuli ihan suunnitellusti maailmaan, että ei vahinko ollut. Mutta uskon että kaikki pärjäävät jos haluavat, rakkaus lapseen on varmasti olemassa iästä riippumatta, yhtä paljon niin nuorilla kuin vanhemmillakin äideillä.



Tulet kuitenkin varmasti kokemaan paljon kritiikkiä, itsellenikin lähes päivittäin joku tuntematon muistaa huomauttaa jostakin asiasta. Huhupuheita liikkuu ja kaikkia tekemisiäni arvostellaan. Luulenpa että nämä " kokeneet äidit" (jotka omia " parempia" neuvojaan tuputtavat joka ikisessä käänteessä) ovat suurimmalta osin vain kateellisia, kun olen suuren onnen näinkin nuorella iällä saanut kokea ;)



Kouluakin käyn, ammattikoulua ja lukiota yhtäaikaa, joka on välillä rankkaa. Tavoitteet vaan ovat aika korkealla :) Tosin nyt koulu keskeytyy hetkeksi sitten kun tämä kakkonen joulun alla syntyy, mutta taas uudella motivaatiolla sitten jatkan heti kun mahdollisuus kakkosen iän kannalta on.



Mieti tarkkaan mitä teet. Lapsi muuttaa elämäsi täysin.. Hyvään vai huonoon suuntaan, päätät sinä ihan itse..

Ite oon kans vasta melkee 16 vuotias ja eilen tein raskaustestin ja näytti positiivista.en itekkää tiiä teenkö abprtin vai en.Vanhemmat painostaa aborttii mut ite en oo viel varma siitä päätöksestä

16 vuotiaana, enkä ole katunu kertaakaan!! Myöhemminkin ehtii IHAN hyvin, mulla nyt 7 vuotta myöhemmin TOIVOTTU raskaus 15+6

Mutta jokainen tekee omat päätökset.

Tein itse lapseni 17-vuotiaana, joten tiedän että ympäristön painostus ei ainakaan auta päätöstä ollenkaan. Oma lapseni oli täysin suunniteltu, mutta jos jonkinmoista kommenttia tuli joka suunnasta, vaikkakin pääasiassa positiivista.

Olet suuren valinnan edessä, mutta itse pyytäisin sinua pohtimaan kaikkea sitä positiivista, mitä lapsen saaminen tuo elämään, mitä se nyt sinun mielestäsi voi olla.

En tiedä millainen ihmisenä olet, olethan kovin nuori. Mieti kuitenkin sitä, että jos päädyt aborttiin, tulet luultavasti katumaan sitä vielä ja paljon. Jos et vielä, niin ainakin vanhempana.

Minä olen oppinut paljon vastuuntuntoisemmaksi, avoimemmaksi ja reippaammaksi lapsen myötä... ja ennen kaikkea tänä päivänä, poikani on vuoden ja kaksi kuukautta, olen aidosti ONNELLINEN!

Minulla on ihana pieni poika, joka oppii joka päivä jotain uutta, halailee yhä enemmän äitiä ja isää, tulee pussailemaan, tanssii ja juoksee pitkin seiniä.

Pojallani on maailman ihanin, huolehtivin, rakastavin ja mahtavin isä, joka on myös minulle maailman ihanin mies - huolehtii perheestämme ja rakastaa meitä yli kaiken. Me rakastamme isiä yli kaiken.

Mieti siis kaikkia vaihtoehtoja ja tee päätös yhdessä poikaystäväsi kanssa. Jos päätätte lapsenne pitää, muistakaa että lapsi on teidän, eikä siihen kenelläkään ole sanomista.

Lapsi on aina ihana asia. Lapsesta on silti suuri vastuu ja huolikin joka päivä. Kotiäitinä teet täyttä työpäivää, eikä se ole vain makoilua, TODELLAKAAN! Henkisesti kotona olo on rankkaa, joka päivä on tasaisen tylsää rutiinia, jos ei keksi joka päivälle jotain aktiviteettia (mikä alkaa sekin jossain vaiheessa väsyttämään).

Huonot puolet siis löytyy myös, muista sekin.

Toivotan teille onnea päätöksen tekemisessä ja yhteisen elämän suunnittelussa!

Olen ylpeä sinusta että pidät lapsen ja kannat vastuuta teoistasi.Siis totuushan on että abortti on murha ja siihen päätyy hurjan moni nykyään tosi pienistäkin syistä.Sinun tilanne on kyllä hankala ja raskasta se on mutta en usko että kadut sitä koskaan.Rakkaus omaa lasta kohtaan on aivan upeaa!Abortti ei ole oikeastaan koskaan oikein kun siinä kuitenkin tapetaan pieni elävä ihminen.niin monet ajattelee että se on vaan solumöykky ja ettei sillä ole tunteita mutta pieni kehittyy masussa yllättävän nopeasti ja ennen kuin huomaakaan niin se on jo ihmisen muotoinen.Ja jopa sillä solumöykyllä joka se alussa on ,on oikeus elää. Minusta naiset ovat nykyään tosi kylmiä ja tunteettomia kun suhtautuvat ei toivottuun vauvaan niin kuin se olisi joku loinen. Olen siis todella onnellinen päätöksestäsi.olet toki nuori mutta uskon että kasvat hyväksi äidiksi.Itsekkin olen vasta 23 vuotta ja odotan toista lasta.Ikäeroksi tulee 3 vuotta vauvalla tuohon esikoiseen.Tilanteeni on toki erilainen kun molemmat lapset ovat ollet toivottuja ja sain esikoisen vanhempana kuin sinä.Hienoa että äitisi on tukenasi.Harvassa ovat ne äidit jotkat tulevat pitämään lapsen.Useammat vaan ehdottavat ja suorastaan pakoittavat aborttiin.He ajattelevat vaan omaa lastaan mutta eivät lastenlastaan yhtään.Onnellista odotusta ja älä pelkää...yhden lapsen jo synnyttäneenä voin sanoa että ei se vartalo niin kovasti muutu synnytysksestä ja varmasti et ole liian nuori synnyttämään.

harmi kun en muista kirjoittajan nimimerkkiä, mutta se oli ainoa todellisen kuuloinen kuvaus siitä, mitä on olla teiniäiti OIKEASTI (kyseessä siis tämä nyt 21-vuotias esikouluikäisen lapsen äiti). Liian monta tarinaa, kuinka IHANAA ja HERTTAISTA on kasvattaa lapsia. Kerronpa vielä sinulle aloittaja, että lapsen kasvattaminen on kokopäiväistä työtä ja kannattaa varautua sen kestävän n. parikymmentä vuotta. Sen ajan sinun on luovuttava omista haluistasi ja asetettava aina toisen ihmisen tarpeet edellesi. Se on nimittäin lapsesi OIKEUS. Samalla tavalla kuin joku paasasi siitä, kuinka alkion on oikeus ELÄÄ mahassa, lapsellasi on oikeus kunnolliseen elämään mahan ulkopuolella, johon kuuluvat hyvä ja turvallinen koti, luotettavat vanhemmat (tai muu ensisijainen hoitaja, mikäli lapsi esim. adoptoitu), turvattu toimeentulo ja niin edelleen.



Hienoa, että aloittajalla on äiti tukenaan, mutta minusta hänen äiti tekee " väärin" antaessaan lapsensa, joka itsekin tulossa äidiksi, asua vielä kotona. Tuossa vaiheessa lähdetään perustamaan omaa kotia, siihen ei kuulu omien vanhempien jaloissa pyöriminen. Olen ehkä pessimisti, mutten todellakaan näe, että olisi jotenkin hyvä asia, kun viisitoistavuotias teiniäiti asuu lapsensa kanssa vanhempiensa luona. Kyllä siinä tietää miten siinä käy... " Mun täytyy nyt mennä sinne ja tänne, äiti hoida sä välillä tätä vauvaa!"



Toivon todellakin, en aloittajan vuoksi, vaan hänen syntymättömän lapsensa puolesta, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja että lapsi saa hyvän ja kunnollisen elämän äitinsä (ei mummunsa) hoivissa.

itse olin 15 kun aloin esikoista odottamaan,kaikki sujunut hyvin ja oskari oli vuosi ja 10kk kun sai pikkuveljen

aika hurjia nuo jotkut noista vastauksista mitä olit saanu.. joka tapauksessa onnittelut. :) mä olen kanssa halunnu omaa lasta jo 15 vuotiaasta lähtien mutta nyt vasta meille on lapsi suotu tullakseen. la 13.2.2007 (siis viikkoja pikkusen vähemmän ku sulla) ja poikakaverin kanssa melkein pari vuotta yritettiin. olen aivan varma että tulet pärjäämään hyvin vauvan kanssa. ja mitä kouluun tulee niin olen itse nyt 18 vuotias ja joulukuussa olisi tarkoitus valmistua lähihoitajaks, en kuitenkaan ole varma jaksanko ja jos en jaksa niin sitten koulu vaan suoritetaan myöhemmin :D jos haluat mailailla, niin kirjota ruujsal@netti.fi