Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa tukea ahdistunutta puolisoa? Jatkunut jo pitkään.
14.10.2019 |
Puolisoni on ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut jo vuosia. Välillä on parempia kausia, mutta välillä huonompia. On ahdistunut, stressaantunut, kiukkuinen, vihainen, mustasukkainen, pyörittelee ihme skenaarioita päässään, epäluuloinen, masentunut, aloitekyvytön ym.
Minusta on välillä todella vaikeaa olla tukena, kun puolisoni on jatkuvasti ahdistunut, huonolla tuulella tai sitten epäilee minua jostain, pettämisestä, valehtelusta tai ihan vaikka vaan siitä että en haluakaan olla hänen kanssaan. Miten oikeasti voisin sysätä välillä omat tunteeni sivuun ja auttaa? Ja miten toista voi tällaisissa tilanteissa auttaa? Minusta tuntuu että en kykene elämään ihan sellaista normaalia elämää, kun toisella on koko ajan jokin huonosti. Ja ei pidä nyt ymmärtää väärin, minä todellakin uskon että puolisoni on ahdistunut ja hän aidosti tuntee epätoivoa ja hänellä todella on koko ajan jokin huonosti. Minusta tämä alkaa vaan tuntumaan kohtuuttomalta kun en kertakaikkiaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan hän ammattiavun piirissä? Ehkä voisitte tavata yhdessä hänen terapeuttiaan?
Ei ole, tai on saanut jonkin lähetteen, mutta ei ole saanut aikaan tehdä asialle vielä mitään. Olen yrittänyt auttaa ja muistutella asiasta, mutta enhän minä voi tätä hänen puolestaan kokonaan hoitaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia? Ikä?
Meillä ei ole lapsia. Olemme molemmat ikähaarukassa 30-35v.
-ap
Valitettavasti tuolle asialle ei voi kukaan muu tehdä mitään kuin ammattiauttaja. Ex miesystävällä oli ihan samat oireet. Oli kyllä käynyt MT auttajat läpi vuosien varrella ja lääkityksenkin saanut, mutta....Joskus oli parempia aikoja, joskus taas ei. Ei olla enää yhdessä, eli ongelma niinkuin siirtyi toiselle naiselle.
Testosteronit ja kilpirauhasarvot tsekkaukseen. Ellei lähde terapeutille niin eroa. Vetää sinutkin samaan suohon ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo olis voinut olla muuten kuin minun kirjoittamani mutta mun puoliso käy kolmatta vuotta terapiassa ja käyty on myös parisuhdeterapia, josta hetkeks olikin apua. Nyt taas arki samoissa ahdistuksen uomissa ja itse ihan poikki tuon kanssa :/
Vierailija kirjoitti:
Testosteronit ja kilpirauhasarvot tsekkaukseen. Ellei lähde terapeutille niin eroa. Vetää sinutkin samaan suohon ajan myötä.
On käsittääkseni molemmat testattu, ja paljon muutakin, eikä missään "arvoissa" ole mitään vikaa. Olisi ihan mielettömän helpottavaa jos tämä selviäisinoin helpolla, että olisi joku kilpirauhanen jonka voisi lääkitä kuntoon.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo olis voinut olla muuten kuin minun kirjoittamani mutta mun puoliso käy kolmatta vuotta terapiassa ja käyty on myös parisuhdeterapia, josta hetkeks olikin apua. Nyt taas arki samoissa ahdistuksen uomissa ja itse ihan poikki tuon kanssa :/
Niin. Kun en oikein tiedä että miten paljon saan itse ahdistua tästä tilanteesta. Mutta en voi vaan vuodesta toiseen olla niinkuin kaikki olisi hyvin. Vaikka osaankin pitää sellaista tietynlaista kuorta välillä, että toisen ahdistus ja alakuloisuus ei itseeni tartu.
-ap
Sairaudelle ei voi mitään, mutta sille voi, hakeeko apua vai ei. Kenelläkään ei ole velvollisuutta uhrata omaa elämäänsä toisen puolesta, jos se toinen ei tee mitään tilanteelle. Voit verrata tätä alkoholismiin - hakeeko alkoholisti apua ja edes yrittää lopettaa juomista, vai kaataako kaiken kumppaninsa niskaan ja piiloutuu riippuvuutensa taakse. Kumppanisi on aikuinen ihminen, ja hänen oma olonsa on pääsääntoisesti hänen vastuullaan. Ei sinun. Missään ei odota palkkiota siitä että annat vetää itsesi mukaan tuohon suohon.
Suosittelen sinulle ihan yksilollistä keskusteluavun hakemista, itsellesi. Se toivottavasti auttaa asettamaan omat rajasi, ja opettaa arvostamaan itseäsi. Ehkä luopumaan toivosta ja suhteesta, ehkä elämään siinä ilman että et ota liikaa toisen taakkaa kantaaksesi. Toista et voi muuttaa, vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin edellinen (10). Ei toisen elämä ja hyvinvointi ole sinun vastuullasi. Sitä varten on ammattilaiset auttamassa. Jos apu ei häntä kiinnosta, niin se on hänen murheensa, ei (pitäisi olla) sinun. Sinun ei tarvitse tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tai epävarmuutta, vaikka haluaisit lähteä suhteestanne. Mieti, kuinka monta vuotta sinulla on vielä edessäsi ja kuinka monta niistä aiot viettää hänen pahaa oloaan kuunnellen. Elämä on tuolla ulkona, lähde sinne!
Löysin sattumalta oman aloitukseni googlettaessa jälleen ahdistuneesta puolisosta :D Tilanne on edelleen sama. On hyviä kausia ja sitten yhtäkkiä puun takaa tuleekin "haluatko varmasti olla mun kanssa, mitä jos sulla onkin joku salaisuus mitä et kerro mulle, kaikki vitu**aa ja joka paikkaan sattuu" ym.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duloksetiini 60-90 mg. Muutti mun elämäni.
Onhan hän ammattiavun piirissä? Ehkä voisitte tavata yhdessä hänen terapeuttiaan?