Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rehellisesti, jos elämänne olisi tällaista niin
13.10.2019 |
lähtisittekö?
Lapsuudessa syntymästä asti väkivaltaa, hoidossa kaltoinkohtelua, koulussa koulukiusaamista, aikuisuudessa työttömyyttä ja yksinäisyyttä, ei perhettä ja kun työn saa niin sielläkin työpaikkakiusaamista. Olen menettänyt koko omaisuuden. Ei koskaan yhtä onnellista kokonaista päivää tai edes hetkeä. Ainoa unelma tai halu ei toteutunut, vaikka kaikkensa teki. Ei koskaan yhtäkään hyvää ihmissuhdetta. Nytkin ihmiset puhuvat pelkkää pahaa. Myös terveydessä jotain häikkää. En tiedä vielä mikä sairaus on. Varmaan syöpä. Tulisi nyt ja veisi minut pois täältä. Olin ihan normaali ihminen, joka yritti kaikkensa. Menetin kaiken. Siinä se.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi. Odottaisin parempaa aikaa.
Lähtisin ulkomaille tai toiselle puolelle Suomea ja aloittaisin alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän hyvin aloittajaa. Mulle ei ole työelämässä mitään paikkaa. Perittyä rahaa on sen verran että pärjäilen jonkin aikaa mutta ei tää elämä tästä ikinä kuntoon tule. Vaikka onnistuisin (tuskinpa onnistun) pariutumaan niin mitä sit? Elämä työttömänä/työkyvyttömänä kotiäitinä? Tuntuisi ontolta elää ilman mitään omaa juttua. Mä haluaisin tehdä jotain järkevää työtä.
Tuo vaellus on loistava ehdotus. Suosittelen myös meditoinnin aloittamista, ajan myötä siitä saa uskomatonta mielenrauhaa ja elämän ongelmat alkavat tuntumaan paljon pienemmiltä.
AP, alkuun kannattaa yrittää vaihtaa asennetta. Tiedän, että on vaikeaa, mutta jos aina ajattelet, että mikään ei tule onnistumaan, niin ei se todennäköisesti myöskään tule onnistumaan. Kun käännät ajatusmallisi ympäri ja ajattelet, että kyllä mä onnistun, niin pikkuhiljaa asiat sitten alkavatkin onnistumaan positiivisen asenteen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin lähteä vaellusseuraksi. Mulla on muutenkin samat tunnelmat.
Vau, on siis muitakin kirottuja. Aivan samanlaista on ollut mun elämä. Ja ei, tämä ei muutu, vaikka itse yrittäisi mitä. Sen kun pahenee. Itsaria olen ajatellut paljon, ja samalla sairauksia. Jos iskis syöpä, nii en ottaisi hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja. Luin kirjoittamaasi tekstiä kuin olisin omaani lukenut mikä toisaalta herätti..Juuri tänään katsoin ihmisiä ympärilläni ahdistuskohtauksen puristuksessa. Miten kaikki tuntui niin vaikealta ja oli hankalaa hengittää. Kuitenkin tänään myös tajusin, että haluan olla täällä vaikka eväät on olleet ihan paskat kaikkeen ja ihmissuhteet surkeita toisensa jälkeen. Olen niin kauan elänyt jo itsevihassa ja antanut muiden paskojen potkia mua enemmän suohon, että haluan sieltä nousta enkä halua enää nitistää sisäistä lastani. Kaikessa synkkyydessä voi löytää toivoa niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Ja aloittaja, olen kokenut nuo samat asiat ja muuta vaan en halua niiden määrittelevän koko elämääni.
Masennuksen keskelläkin on toivoa ja siitä syystä lähden tästä tonne pimenevään iltaan lehtien sekaan tallustelemaan. Menkää tekin. Tsemppiä kaikille ja pitäkää kiinni.
Alue: Aihe vapaa
Joskus salaa toivon vähän samankaltaista tilannetta, jossa ei olisi mitään vastuita tai taakkoja mihinkään suuntaan. Pakkaisin omaisuuden reppuun, lähtisin maailmalle enkä katsoisi taakseni.