Poikani kertoi löytäneensä tyttöystävän lukiosta :)
Ovat tutustuneet lukion alussa ja nyt poika kertoi seurustelevansa tytön kanssa. Kumpikin 16v.
Kommentit (40)
Kiva niin. Onko sulla jotain heitä vastaan?
Ymmärrän sen että se poika on siitä varmaan iloinen. Mutta miksi sinä olet siitä iloinen? Sitä en ymmärrä.
Sun poikasihan sai tyttöystävän, et sinä, joten mitä iloa siitä sinulle on?
Kiitos jos ihan oikeasti kerrot, koska ihan oikeasti ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että se poika on siitä varmaan iloinen. Mutta miksi sinä olet siitä iloinen? Sitä en ymmärrä.
Sun poikasihan sai tyttöystävän, et sinä, joten mitä iloa siitä sinulle on?
Kiitos jos ihan oikeasti kerrot, koska ihan oikeasti ihmettelen.
Kyllä minäkin ilostuin, kun lapseni löysi ensimmäisen rakkautensa.
Vaikka se ei kestänytkään aikuisuuteen saakka, sai hän siitä paljon.
Miksi sinusta on kummallista, että vanhempi iloitsee lapsensa puolesta?
Hyvä niin, nyt hänen kehityksensä lienee normaalia. Itse suoraan sanottuna miltei masennun siitä miten jotkut löytää tyttöystäviä teineinä kun itse ei juuri osannut edes unelmoida mistään tyttöystävistä kun minua ei oikein hyväksytty edes mihinkään porukoihin mukaan.
Terveisin Naispelko26
Mä löysin kanssa nykyisen puolison lukion ekalla samasta ryhmästä, nyt ollaan naimisissa <3
Tyttöystävän saaminen lukioaikana on tärkeämpää kuin mitkään arvosanat. Hyvä homma
Ottaen huomioon, että lukiolaisista noin 80 % on tyttöjä, niin olisi suorastaan ihme, jos sieltä ei tyttöystävää löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon, että lukiolaisista noin 80 % on tyttöjä, niin olisi suorastaan ihme, jos sieltä ei tyttöystävää löytyisi.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, lukio ei ole suljettu ympäristö. Joka vuosi osa pojista jää ilman wanhojentanssipariakin, vaikka olisi tyttöenemmistö
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon, että lukiolaisista noin 80 % on tyttöjä, niin olisi suorastaan ihme, jos sieltä ei tyttöystävää löytyisi.
Aika usein seurustelevilla lukioikäisillä tytöillä on itseään vanhemmat poikaystävät.
No nyt niitå kortsuja sitten pojan huoneseen, tyynyn alle jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että se poika on siitä varmaan iloinen. Mutta miksi sinä olet siitä iloinen? Sitä en ymmärrä.
Sun poikasihan sai tyttöystävän, et sinä, joten mitä iloa siitä sinulle on?
Kiitos jos ihan oikeasti kerrot, koska ihan oikeasti ihmettelen.
Kyllä minäkin ilostuin, kun lapseni löysi ensimmäisen rakkautensa.
Vaikka se ei kestänytkään aikuisuuteen saakka, sai hän siitä paljon.
Miksi sinusta on kummallista, että vanhempi iloitsee lapsensa puolesta?
Siis miksi minusta on kummallista että joku tuntee mielihyvää kun toiselle ihmiselle tapahtuu jotain? Tjaa. En ole ihan varma. Tuo vain kuulostaa niin todella vieraalta. En muista olenko koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa, siis en ehkä ole koskaan edes nähnyt sellaista. En nyt osaa ymmärtää tuollaista mielihyvän tuntemista ollenkaan.
Itse kyllä nyt ehkä arvelen että tuollainen mielihyvä on mahdotonta, sitä ei ole olemassa. Käsittääkseni mielihyvä tulee ihmisen itsensä sisältä. Ihminen voi tuntea vain omaa mielihyväänsä joka on lähtöisin hänestä itsestään. Siispä toisen ihmisen kautta ei voi saada mielihyvää. Toisen ihmisen kautta voi kyllä saada mielipahaa, mutta ei mielihyvää.
Siispä luulen että olet väärässä. Vanhempi ei voi iloita lapsensa puolesta, se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Ja luulen että ap on ihan pihalla ja aivan kummallinen kun hän kirjoittaa iloisena siitä kuinka hänen lapsellaan on tyttöystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon, että lukiolaisista noin 80 % on tyttöjä, niin olisi suorastaan ihme, jos sieltä ei tyttöystävää löytyisi.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, lukio ei ole suljettu ympäristö. Joka vuosi osa pojista jää ilman wanhojentanssipariakin, vaikka olisi tyttöenemmistö
Niin koska joka naiselle ei riitä niitä Top 5% Chadpettereitä, niin sitten ovat vaikka ilman tanssiparia kuin että alistuisivat keskiverto kilttiin mieheen ja laskisivat omaa näennäistä statustaan.
Maailma on mennyt sellaiseksi, että jos et ole top 5% mies niin eipä tuo ole ihme jos suurin osa miehistä jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että se poika on siitä varmaan iloinen. Mutta miksi sinä olet siitä iloinen? Sitä en ymmärrä.
Sun poikasihan sai tyttöystävän, et sinä, joten mitä iloa siitä sinulle on?
Kiitos jos ihan oikeasti kerrot, koska ihan oikeasti ihmettelen.
Kyllä minäkin ilostuin, kun lapseni löysi ensimmäisen rakkautensa.
Vaikka se ei kestänytkään aikuisuuteen saakka, sai hän siitä paljon.
Miksi sinusta on kummallista, että vanhempi iloitsee lapsensa puolesta?
Siis miksi minusta on kummallista että joku tuntee mielihyvää kun toiselle ihmiselle tapahtuu jotain? Tjaa. En ole ihan varma. Tuo vain kuulostaa niin todella vieraalta. En muista olenko koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa, siis en ehkä ole koskaan edes nähnyt sellaista. En nyt osaa ymmärtää tuollaista mielihyvän tuntemista ollenkaan.
Itse kyllä nyt ehkä arvelen että tuollainen mielihyvä on mahdotonta, sitä ei ole olemassa. Käsittääkseni mielihyvä tulee ihmisen itsensä sisältä. Ihminen voi tuntea vain omaa mielihyväänsä joka on lähtöisin hänestä itsestään. Siispä toisen ihmisen kautta ei voi saada mielihyvää. Toisen ihmisen kautta voi kyllä saada mielipahaa, mutta ei mielihyvää.
Siispä luulen että olet väärässä. Vanhempi ei voi iloita lapsensa puolesta, se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Ja luulen että ap on ihan pihalla ja aivan kummallinen kun hän kirjoittaa iloisena siitä kuinka hänen lapsellaan on tyttöystävä.
Ja nyt sitten osasin pohtia asiaa vielä hieman eteenpäin...
Iloa ei voi tuntea toisen ihmisen tapahtumien vuoksi. Mutta vahingoniloa voi tuntea - siis "sadistista mielihyvää". On olemassa ihmisiä jotka eivät erota iloa ja vahingoniloa toisistaan. Ehkä ap on sellainen ihminen. Ehkä hän on syystä tai toisesta vahingoniloinen koska hänen poikansa sai tyttöystävän. Hän vain luulee olevansa iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä niin, nyt hänen kehityksensä lienee normaalia. Itse suoraan sanottuna miltei masennun siitä miten jotkut löytää tyttöystäviä teineinä kun itse ei juuri osannut edes unelmoida mistään tyttöystävistä kun minua ei oikein hyväksytty edes mihinkään porukoihin mukaan.
Terveisin Naispelko26
Sulla ei ole mitään syytä olla masentunut, sillä olet ainoa mies maailmassa, joka on antanut mulle pakit heti kättelyssä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon, että lukiolaisista noin 80 % on tyttöjä, niin olisi suorastaan ihme, jos sieltä ei tyttöystävää löytyisi.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, lukio ei ole suljettu ympäristö. Joka vuosi osa pojista jää ilman wanhojentanssipariakin, vaikka olisi tyttöenemmistö
Niin koska joka naiselle ei riitä niitä Top 5% Chadpettereitä, niin sitten ovat vaikka ilman tanssiparia kuin että alistuisivat keskiverto kilttiin mieheen ja laskisivat omaa näennäistä statustaan.
Maailma on mennyt sellaiseksi, että jos et ole top 5% mies niin eipä tuo ole ihme jos suurin osa miehistä jää yksin.
Kyllä meidän koulussa se taitaa valitettavasti mennä niin päin että moni poika laittaa sen riman aika korkealle eivätkä ’uskalla’ tanssia kenenkään ei niin suositun ja hyvännäköisen-kanssa.
T. Lukion ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että se poika on siitä varmaan iloinen. Mutta miksi sinä olet siitä iloinen? Sitä en ymmärrä.
Sun poikasihan sai tyttöystävän, et sinä, joten mitä iloa siitä sinulle on?
Kiitos jos ihan oikeasti kerrot, koska ihan oikeasti ihmettelen.
Kyllä minäkin ilostuin, kun lapseni löysi ensimmäisen rakkautensa.
Vaikka se ei kestänytkään aikuisuuteen saakka, sai hän siitä paljon.
Miksi sinusta on kummallista, että vanhempi iloitsee lapsensa puolesta?
Siis miksi minusta on kummallista että joku tuntee mielihyvää kun toiselle ihmiselle tapahtuu jotain? Tjaa. En ole ihan varma. Tuo vain kuulostaa niin todella vieraalta. En muista olenko koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa, siis en ehkä ole koskaan edes nähnyt sellaista. En nyt osaa ymmärtää tuollaista mielihyvän tuntemista ollenkaan.
Itse kyllä nyt ehkä arvelen että tuollainen mielihyvä on mahdotonta, sitä ei ole olemassa. Käsittääkseni mielihyvä tulee ihmisen itsensä sisältä. Ihminen voi tuntea vain omaa mielihyväänsä joka on lähtöisin hänestä itsestään. Siispä toisen ihmisen kautta ei voi saada mielihyvää. Toisen ihmisen kautta voi kyllä saada mielipahaa, mutta ei mielihyvää.
Siispä luulen että olet väärässä. Vanhempi ei voi iloita lapsensa puolesta, se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Ja luulen että ap on ihan pihalla ja aivan kummallinen kun hän kirjoittaa iloisena siitä kuinka hänen lapsellaan on tyttöystävä.
Sinä olet tosi outo!
Kyllä minä olen nuorten aikuisten lasteni puolesta monesta asiasta jatkuvasti iloinen (ja joskus jopa ylpeä).
Ja todellakin, olin aikanaan iloinen kun kukin heistä löysi ensimmäisen tyttö/poikaystävän.
Yksi iso ilon aiheen aiheuttaja on kyllä se, kun täällä välillä lukee ’iki-yksinäisyydessä’ elävien kommentteja. Moni niistä ei tunnu tulevan enää ihan tasapainoisen ihmisen kynästä.
Olen jokaisen kohdalla ollut iloinen siitä, että ovat sen verran kehittyneitä ihmissuhteissaan, että pystyvät edes joksikin aikaa pariutumaan.
Ja jokaisen kohdalla jopa ihan myös siitä, että se oma seksuaalinen identiteetti on kasvanut ’normi-identiteetiksi’ - tytölle poika ja pojalle tyttö....
Onko hän itse amiksessa?