Ahdistun suunnattomasti rehentelevistä ja kovaäänisistä ekstroverteistä

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Olen itse enemmän intro- kuin ekstrovertti ja tunnistan ilmiön, mistä puhut. Monesti toisten introverttien puheita kuunnellessa tuntuu ikävältä, että sitä omanarvontuntoa pönkitetään ensisijaisesti ekstrovertteja mollaamalla. Epämiellyttäviä ja hankalia ihmisiä löytyy molemmista "verteistä", vaikka ekstroverteilla se yleensä näkyy ja kuuluu kovemmin ulkopuolisille. Introvertit voivat taas olla tosi inhottavia esim. mittailemalla toista nyrpeästi päästä varpaisiin tai tuhahtelemalla itsekseen toisen sanomisille. Hienovaraisempaa mutta ei yhtään sen harmittomampaa. Mieluummin vietän aikaa hyväitsetuntoisten ja tasapainoisten ekstroverttien kuin alemmuuskompleksiaan oireilevien introverttien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Olen itse enemmän intro- kuin ekstrovertti ja tunnistan ilmiön, mistä puhut. Monesti toisten introverttien puheita kuunnellessa tuntuu ikävältä, että sitä omanarvontuntoa pönkitetään ensisijaisesti ekstrovertteja mollaamalla. Epämiellyttäviä ja hankalia ihmisiä löytyy molemmista "verteistä", vaikka ekstroverteilla se yleensä näkyy ja kuuluu kovemmin ulkopuolisille. Introvertit voivat taas olla tosi inhottavia esim. mittailemalla toista nyrpeästi päästä varpaisiin tai tuhahtelemalla itsekseen toisen sanomisille. Hienovaraisempaa mutta ei yhtään sen harmittomampaa. Mieluummin vietän aikaa hyväitsetuntoisten ja tasapainoisten ekstroverttien kuin alemmuuskompleksiaan oireilevien introverttien kanssa.

Teillä menee käsitteet aika pahasti metsään. Introvertti ei tarkoita tuhahtelua, ihmisvihaa, alemmuuskompleksia eikä välttämättä edes ujoutta. Ekstroverttiys ei tarkoita ajtomaattisesti hyvää itsetuntoa tai tasapainoisuutta.

Näissä keskusteluissa rasittaa eniten se, että ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä, mitä introverttiys/ekstroverttiys oikeasti tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Olen itse enemmän intro- kuin ekstrovertti ja tunnistan ilmiön, mistä puhut. Monesti toisten introverttien puheita kuunnellessa tuntuu ikävältä, että sitä omanarvontuntoa pönkitetään ensisijaisesti ekstrovertteja mollaamalla. Epämiellyttäviä ja hankalia ihmisiä löytyy molemmista "verteistä", vaikka ekstroverteilla se yleensä näkyy ja kuuluu kovemmin ulkopuolisille. Introvertit voivat taas olla tosi inhottavia esim. mittailemalla toista nyrpeästi päästä varpaisiin tai tuhahtelemalla itsekseen toisen sanomisille. Hienovaraisempaa mutta ei yhtään sen harmittomampaa. Mieluummin vietän aikaa hyväitsetuntoisten ja tasapainoisten ekstroverttien kuin alemmuuskompleksiaan oireilevien introverttien kanssa.

Siis eihän puhumattomuus, kenkiin tuijottelu ja tuhahtelu ole mitään introvertin piirteitä. Niissä voi sitten olla takana ujoutta, itsetunnon puutetta yms. mutta kyllä introvertti ihminen voi ihan pystyä esim. pitkiin kahdenkeskisiin keskusteluihin. Se kanssakäyminen ei vaan tule introvertille luonnostaan ja siinä joutuu henkisesti "ponnistelemaan" ja saattaa väsähtää siitä kanssakäymisestä ja näistä introvertti sitten palautuu yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Olen itse enemmän intro- kuin ekstrovertti ja tunnistan ilmiön, mistä puhut. Monesti toisten introverttien puheita kuunnellessa tuntuu ikävältä, että sitä omanarvontuntoa pönkitetään ensisijaisesti ekstrovertteja mollaamalla. Epämiellyttäviä ja hankalia ihmisiä löytyy molemmista "verteistä", vaikka ekstroverteilla se yleensä näkyy ja kuuluu kovemmin ulkopuolisille. Introvertit voivat taas olla tosi inhottavia esim. mittailemalla toista nyrpeästi päästä varpaisiin tai tuhahtelemalla itsekseen toisen sanomisille. Hienovaraisempaa mutta ei yhtään sen harmittomampaa. Mieluummin vietän aikaa hyväitsetuntoisten ja tasapainoisten ekstroverttien kuin alemmuuskompleksiaan oireilevien introverttien kanssa.

Teillä menee käsitteet aika pahasti metsään. Introvertti ei tarkoita tuhahtelua, ihmisvihaa, alemmuuskompleksia eikä välttämättä edes ujoutta. Ekstroverttiys ei tarkoita ajtomaattisesti hyvää itsetuntoa tai tasapainoisuutta.

Näissä keskusteluissa rasittaa eniten se, että ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä, mitä introverttiys/ekstroverttiys oikeasti tarkoittaa.

Minä sain lainaamastasi tekstistä sen käsityksen, että kirjoittajan kokemusten perusteella toiset introvertit eivät automaattisesti ole mukavampaa seuraa vaan epämiellyttäviä yksilöitä löytyy heistäkin. En havainnut missään väitettä, että introvertit lähtökohtaisesti tuhahtelisivat ja olisivat ihmisvihamielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Tämä on enempi ekstroverttipersoonan ongelmaa, että kanssakäymisen pitää tapahtua tietyn kaavan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Olen itse enemmän intro- kuin ekstrovertti ja tunnistan ilmiön, mistä puhut. Monesti toisten introverttien puheita kuunnellessa tuntuu ikävältä, että sitä omanarvontuntoa pönkitetään ensisijaisesti ekstrovertteja mollaamalla. Epämiellyttäviä ja hankalia ihmisiä löytyy molemmista "verteistä", vaikka ekstroverteilla se yleensä näkyy ja kuuluu kovemmin ulkopuolisille. Introvertit voivat taas olla tosi inhottavia esim. mittailemalla toista nyrpeästi päästä varpaisiin tai tuhahtelemalla itsekseen toisen sanomisille. Hienovaraisempaa mutta ei yhtään sen harmittomampaa. Mieluummin vietän aikaa hyväitsetuntoisten ja tasapainoisten ekstroverttien kuin alemmuuskompleksiaan oireilevien introverttien kanssa.

Siis eihän puhumattomuus, kenkiin tuijottelu ja tuhahtelu ole mitään introvertin piirteitä. Niissä voi sitten olla takana ujoutta, itsetunnon puutetta yms. mutta kyllä introvertti ihminen voi ihan pystyä esim. pitkiin kahdenkeskisiin keskusteluihin. Se kanssakäyminen ei vaan tule introvertille luonnostaan ja siinä joutuu henkisesti "ponnistelemaan" ja saattaa väsähtää siitä kanssakäymisestä ja näistä introvertti sitten palautuu yksikseen.

Tuhahtelu ja kenkien tuijottelu eivät ole introvertille ominaista käytöstä mutta rehvastelu ja kovaääninen möykkääminen ovat ominaista käytöstä ekstroverteille? Miksi et puuttunut aloituksen karkeaan yleistykseen, mutta tähän puutuit?

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Tätä koko keskustelua vaivaa ilmiö, jossa liitetään positiivia piirteitä siihen ryhmään, jonka kanssa itse koetaan yhteenkuuluvuutta, ja kielteisiä piirteitä siihen, jonka kanssa ei koeta. Kummallakin ihmistyypillä on sekä vahvuuksia että heikkouksia, ja uhriutumisen sijaan voitaisiin vain yrittää tulla toimeen keskenämme ja hyväksyä erilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Onko viestisi tulkittavissa niin, että ekstrovertit eivät ole sinuja itsensä kanssa ja heillä on tarve tehdä vaikutus muihin? Ekstrovertit haluavat "rangaista" introverttejä? Ei ihme, jos koet vuorovaikutuksen olevan haastavaa. Syy on kylläkin oma asenteesi eikä se, millaisia muut ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Onko viestisi tulkittavissa niin, että ekstrovertit eivät ole sinuja itsensä kanssa ja heillä on tarve tehdä vaikutus muihin? Ekstrovertit haluavat "rangaista" introverttejä? Ei ihme, jos koet vuorovaikutuksen olevan haastavaa. Syy on kylläkin oma asenteesi eikä se, millaisia muut ovat.

Tuohan on täysin oma tulkintasi, sillä en kirjoittanut noin.

No harvemmin introvertit on niitä rehenteleviä kovaäänisiä möykkääjiä.

Vai onko joku törmännyt?

Ekstroverteistäkin vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Onko viestisi tulkittavissa niin, että ekstrovertit eivät ole sinuja itsensä kanssa ja heillä on tarve tehdä vaikutus muihin? Ekstrovertit haluavat "rangaista" introverttejä? Ei ihme, jos koet vuorovaikutuksen olevan haastavaa. Syy on kylläkin oma asenteesi eikä se, millaisia muut ovat.

Tuohan on täysin oma tulkintasi, sillä en kirjoittanut noin.

Lainaus kommentistasi: "Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin." Millä muulla kuin yllä kuvatulla tavalla tämän voi tulkita? Ketkä haluavat rangaista introverttejä, jos et tarkoittanut ekstroverttejä? Jos erikseen mainitaan, että introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa eivätkä pyri tekemään vaikutusta muihin, syntyy kuva, että nämä ovat nimenomaan introverttiyden ominaispiirteitä. Tähän taas sisältyy väistämättä piilo-oletus, että ekstroverteiltä nämä ominaisuudet puuttuvat. Loppuun olet kirjoittanut "voi itku, mitä asenteita". Viitannet tällä ekstroverttien asenteisiin. Teet siis itse varsin vahvoja tulkintoja ja yleistyksiä ekstroverttien asenteista ja motiiveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Onko viestisi tulkittavissa niin, että ekstrovertit eivät ole sinuja itsensä kanssa ja heillä on tarve tehdä vaikutus muihin? Ekstrovertit haluavat "rangaista" introverttejä? Ei ihme, jos koet vuorovaikutuksen olevan haastavaa. Syy on kylläkin oma asenteesi eikä se, millaisia muut ovat.

Tuohan on täysin oma tulkintasi, sillä en kirjoittanut noin.

Lainaus kommentistasi: "Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin." Millä muulla kuin yllä kuvatulla tavalla tämän voi tulkita? Ketkä haluavat rangaista introverttejä, jos et tarkoittanut ekstroverttejä? Jos erikseen mainitaan, että introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa eivätkä pyri tekemään vaikutusta muihin, syntyy kuva, että nämä ovat nimenomaan introverttiyden ominaispiirteitä. Tähän taas sisältyy väistämättä piilo-oletus, että ekstroverteiltä nämä ominaisuudet puuttuvat. Loppuun olet kirjoittanut "voi itku, mitä asenteita". Viitannet tällä ekstroverttien asenteisiin. Teet siis itse varsin vahvoja tulkintoja ja yleistyksiä ekstroverttien asenteista ja motiiveista.

Kaikki tulkinnat ja piilo-oletukset ovat edelleenkin vain lukijan päässä, sillä en kirjoittanut noinkaan.

Sama täällä! Inhoan ihmisiä, jotka puhuu liikaa ja liian kovaa ja varsinkin jos puhuvat vain omista asioistaan. Tyyliin ollaan meillä ja vietetään mun lapseni synttäreitä, mutta em. kaltainen tyyppi puhuu ja puhuu vain omista lapsistaan ja heidän tekemisistään hyvin kuuluvalla äänellä niin kuin yleensäkin. Valitettavasti sukulaisiaan ei voi valita, vaikka toki siihen voi vaikuttaa kuinka usein näkee, ja kutsutaanko kylään muuta kuin ns. pakollisiin juttuihin. Oon monasti miettinyt, että miten jollakin voi olla niin suuri tarve puhua itsestään tai lapsistaan ja dominoida kaikkia tilanteita. Eikö ikinä omaan ääneen kyllästy? Tai eikö halua oikeasti keskustella, ja kuulla mitä toisille kuuluu? Vai onko kyseessä sellanen ihminen, joka vaan oikeasti on niin sosiaalisesti taitamaton, että ei vain pysty aitoon vuorovaikutukseen? Töissäkin tommosia tyyppejä valitettavasti on, ja yritän vältellä parhaani mukaan. Ja sitten noita tyyppejä pidetään sosiaalisina, vaikka oikeasti niiden sosiaaliset kyvyt on nollaluokkaa. Sitäkin oon miettinyt, että onko liian kovaa puhuvilla vakiosti kuuulonalentuma tai muita ongelmia kuulon kanssa. Vai miksei he tajua, että he lähes huutavat tavallisessa keskustelussa jossa ei ole sille tarvetta eli ei ole melua estämässä normaalia kuulemista. Tulee todella epämiellyttävä olo, jos keskustelukumppani lähes huutaa vaikkei edes ole vihainen. Noistakin tilanteista yritän livetä mahdollisimman pian. Ja joo: mua sitten varmaan pidetään epäsosiaalisena introverttina... Ihan sama: tärkeintä ettei tarvitse olla paljoa tekemisisissä moisien ihmisten kanssa:) Jossain palaverissa valitettevasti täytyy pysyä ja kuunnella sitä puhetulvaa ilman asiaa, mutta toki yritän istua mahdollisimman kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas ekstroverttinä ahdistaa suunnattomasti kanssakäyminen ihmisten kanssa, jotka eivät saa sanaa suustaan, tuijottaa kengänkärkiä ja ei pysty katsomaan silmiin kun puhutaan. Myös yleinen käsitys tuntuu olevan että tämä introverttien jengi on jotenkin fiksumpaa porukkaa ja hiljaisuudessaan nostavat itsensä ekstroverttien yläpuolelle.

En ole rehentelijä, mutta mä saan energiani siitä että voin jutella toisten ihmisten kanssa, vaihtaa ajatuksia ja esimerkiksi pitää esitelmiä.

Se on juuri tätä.

Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin.

Voi itku, mitä asenteita.

Onko viestisi tulkittavissa niin, että ekstrovertit eivät ole sinuja itsensä kanssa ja heillä on tarve tehdä vaikutus muihin? Ekstrovertit haluavat "rangaista" introverttejä? Ei ihme, jos koet vuorovaikutuksen olevan haastavaa. Syy on kylläkin oma asenteesi eikä se, millaisia muut ovat.

Tuohan on täysin oma tulkintasi, sillä en kirjoittanut noin.

Lainaus kommentistasi: "Koska introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa, eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin, se tulkitaan omahyväisyydeksi. Ja siitähän pitää rangaista mitä ankarimmin." Millä muulla kuin yllä kuvatulla tavalla tämän voi tulkita? Ketkä haluavat rangaista introverttejä, jos et tarkoittanut ekstroverttejä? Jos erikseen mainitaan, että introvertit ovat usein sinut itsensä kanssa eivätkä pyri tekemään vaikutusta muihin, syntyy kuva, että nämä ovat nimenomaan introverttiyden ominaispiirteitä. Tähän taas sisältyy väistämättä piilo-oletus, että ekstroverteiltä nämä ominaisuudet puuttuvat. Loppuun olet kirjoittanut "voi itku, mitä asenteita". Viitannet tällä ekstroverttien asenteisiin. Teet siis itse varsin vahvoja tulkintoja ja yleistyksiä ekstroverttien asenteista ja motiiveista.

Kaikki tulkinnat ja piilo-oletukset ovat edelleenkin vain lukijan päässä, sillä en kirjoittanut noinkaan.

Älä saivartele vaan vastaa esitettyihin kysymyksiin: Ketkä introverttejä mielestäsi haluavat rangaista? Miksi itsensä kanssa sujut oleminen pitää mainita nimenomaan introverttien ominaisuutena, jos ei ole tarkoitus samalla antaa ymmärtää, että ekstroverteille tämä ei ole tyypillistä? Keihin viittasit "voi itku, mitä asenteita" -kommentilla? Jos et olisi tietoisesti halunnut korostaa vastakkainasettelua introverttien ja ekstroverttien välillä, et olisi puhunut introverteistä vaan ihmisistä yleensä. Olisit voinut sanoa "monet ihmiset ovat sujut itsensä kanssa eikä heillä ole tarvetta tehdä vaikutusta muihin". Valitsit kuitenkin puhua ihmisten yleensä sijaan introverteistä. Ota nyt vastuu sanoistasi ja selitä, mitä kommentillasi tarkoitit.

Minua puistattavat nuo aina suurella äänellä möyhäävät ekstrovertit. Erityisesti tulee mieleeni eräs entinen työkaveri. Kuuluimme samaan ammattiyhdistykseen, minä hallituksen jäsenenä ja hän puheoikeudella ilman päätösvaltaa osallistuvana kokouksiin. Ennen hallityksen kokousta oli asiat valmisteltu. Kun niitä sitten käsiteltiin, niin tämä päätösvallaton otti aina ensimmäisen puheenvuoron ja suureen ääneen ilmoitti, mitä mieltä yhdistyksen pitäisi olla ja keitä joihinkin tehtäviin pitäisi valita. Siinä saivat puheenjohtajat luovia puheiden välillä. Nykyään asumme eri paikkakunnilla eikä meillä ole mitään kontaktia. Ei ole ikävä!