Miten toimisit zombiapokalypsian koittaessa?

Lappiin menisin. Zombien pallt jäätyisi mutta minä menestyisin toppahousuissani.

Vierailija kirjoitti:

Lappiin menisin. Zombien pallt jäätyisi mutta minä menestyisin toppahousuissani.

Ai hitsi, minä myös!

Joo lappiin varmaan. Kiinnostaisi tietää kuinka zombit liikkuu kun on miljoona senttiä lunta.

Mites eläminen siellä Lapissa tulipalopakkasilla? Missä asuisitte, kaupungissa vai jossain syrjässä? Entäs liikkuminen?

Vierailija kirjoitti:

Mites eläminen siellä Lapissa tulipalopakkasilla? Missä asuisitte, kaupungissa vai jossain syrjässä? Entäs liikkuminen?

Mökissä syrjässä kaikesta. Zombieita tuskin edes tulisi koska niiden pallit jäätyisivät. Pakkanen ei olisi ongelma koska toppahousut. Olisi mulla pyssy toki.

Muuttaisin erakkomökkiin metsään tai ehkä vielä mieluummin saarelle. Elokuvissa zombiet, koska ne himoitsvat ihmislihaa, kuljeskelevat yleensä paikoissa, joissa on ihmisiä.

Hankkisin ulkoilua varten asun, jonka materiaalia zombie ei voisi hampaillaan rikkoa, ainakaan helposti. 

Pysyttelisin kaukana kaupungeista. Zombie-elokuvissa kauheimpia ovat ne kohtaukset, joissa lauma zombieita juoksee kaupungin kaduilla, tunneleissa yms. jonkun ihmisen perässä.

Heh. En oikeasti usko zombie-apokalypsin olevan edes mahdollinen, mutta tällaisia on hauska pohtia.

Asun jo valmiiksi niin syrjässä ettei tarvitsisi kuin aidata tontti ja hankkia ase. Kesän aikana pystyisi kotipihalla kasvattamaan talven ruuat, talvella löytyy omasta metsästä riistaa. Tuvan saa lämpimäksi puulla ja/tai sähköllä, samoin ruuanlaitto ja säilytys on mahdollista myös ilman sähköä.

Ensin tietysti loukuttaisin ja söisin tonttia riivaavan myyräpopulaation. Olisi niistäkin sitten vähemmän riesaa kasvimaalla.

En tiedä yhtään. Olen aika heikoilla kannattimilla, kun on uhmaikäinen, joka ei tajuaisi olla hiljaa, kun pitää olla. Lähtökohtaisesti hakeutuisin kuitenkin jonnekkin armeijan suojaan, vaikkakin tartuntariski olisi siinä vaiheessa hyvin korkealla. Tai sitten ottaisin yhteyttä sukulaisiin, joilla on saaressa mökki ja pyrkisin lapsen kanssa sinne, tosin joutuisin vaeltamaan sinne. Toisaalta maaseudulla on ihmisiä vähemmän, joten tartunnan saaneitakin on vähemmän. Matkaa olisi 80km kohteeseen. Olisin huolissani miehestäni, sillä hän asuu on tällä hetkellä eri kaupungissa ja sairas. En haluaisi sanoa hänelle hyvästejä, mutta en myöskään hakisi häntä isosta kaupungista pois. Kertoisin hänelle suunnitelmastani. Hänellä olisi kohteeseen 180km, mutta pk-seudulta, joten todennäköisyydet perilleselviämiseen olisi minua heikommat. Hänen kannattaisi odottaa pahimman laantumista, ennenkuin etsisi itselleen auton, jolla voisi ajaa ilman paniikkikolareita.

Liikkuvaa elämää jollain asuntoautolla. Kävisin sillä haalimassa reilusti tarvikkeita kerralla ja sitten elelisin jossain erämaassa jossa näkee pitkälle horisonttiin.

Söisin kaikki naapurit. Saatan mie tehä sen muutenkin.

Ehkä joskus tekisin tutkimusmatkoja sodankylään

En näkisi elämää tuollaisissa olosuhteissa elämisen arvoisena, joten toimisin sen mukaan.

Olen suunnitellut valmiiksi mitä tarvitsen ja mistä hän mitä ja minne täytyy mennä. Iso kuljetuskalusto, ruokaa ja aseita. Kotiin en jäisi enkä tänne säilö mitään. Lapset ja elukat kyytiin, muitakin lapsia ja eläimiä jos olisi aikaa. Puolison haku jos ei olla erillään. Heti eikä myöhemmin matkaan kun outbreak tapahtuu. Lähikaupan ryöstö jos se onnistuu alle 10 minuutissa. Muutoin tilanteen mukaan. Ensimmäinen prioriteetti on päästä suojaan zombeilta ja hulluilta ihmisiltä. Maalle mökille veden ääreen. Omaa ei ole mutta tiedän monta paikkaa, johon mennä. Reitin valinta, nopeasti sinne ja linnoittautuminen.

Kylmällä onnistuu tehdä ruokaa ja pitää tupa lämpimänä puilla. Vedenkanto sisään jos/kun menee sähköt ja juomaveden keittäminen takassa. Eläimet ja lapset sisätiloissa pahimman hetken eikä ikinä yksin mihinkään. Lapsille sen opettaminen, miten tärkeää on olla hiljaa ja viestiä ilman äänen käyttämistä.

Perustaidot on olemassa. Lääkkeiden hankinta olisi pakollista ja vaarallisinta, mikä olisi edessä.

Kävisin sissisotaa ja söisin kuolleita tsombeja. Lisäksi laittaisin pyllykuvia instaan ja pitäisin seuraajat uteliaina.

Eikö ihmishajua voi peittää jollain hajusteella? Hajun mukaanhan zombit suunnistaa? Vaikka jos uittais ittensä etikkaan, zombit ei löytäisi.

Hommaisin zombiemiehen itselleni, sitoisin sen sänkyyn ja ratsastelisin sen päällä päivät pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmishajua voi peittää jollain hajusteella? Hajun mukaanhan zombit suunnistaa? Vaikka jos uittais ittensä etikkaan, zombit ei löytäisi.

Eiköhän se suojamekanismi tulisi automaattisesti, kun zombin havaittuaan lässähtää p*skat housuun.

Nykyään on jo "zombeja", ei sitä apokalypsiaa tarvitse odottaa. On kännykkäzombeja jotka kulkevat tuijottaen puhelintaan, terrorityypit tuntuvat olevan jossain zombitilassa ulkomailla, sitten on politiikka- ja taloususkovaisuus -zombeja joille muu ei merkitse mitään, entä uskontozombit? Listaa voisi jatkaa kauan. Kannattaisi paeta ulkomaille

Yrittäisin saada kontaktia perheenjäseniin ja menisimme sitten porukalla mökille, joka on syrjässä. Eläisimme siellä. Lähellä on metsää, josta saa marjoja ja sieniä, mökin pihalla voi kasvattaa perunoita yms. Järvistä saa kalaa. Yhteensä meillä on aika hyvät taidot, joten jos tsombit eivät löytäisi meitä, pärjäisimme kyllä mainiosti.

Voisimme ansoittaa mökin ympäristön siltä varalta että ne pirulaiset eksyisivät paikalle. Pitäisimme vuorotellen vahtia ainakin pahimman ajanjakson ylitse. Jonkinlainen evakuointisuunnitelma olisi järkevää tehdä ja pitää aina retkipakkaukset valmiina, jos tulee äkkilähtö.

Oon vähän pettynyt, että kukaan ei vielä ole kommentoinut tuota ''zombiapokalypsiaa'' :D