Kuuluuko yliopistotutkintoon opetella puhumaan monotonisesti vai miksi monet akateemiset puhuvat niin robottimaisesti?
Tiedättehän, sellaisen eleettömän ja vivahteettoman puhetyylin. Tähän vielä kombona ns. "resting bitch face", jossa ilmekään ei värähdä, oli asia sitten, mikä hyvänsä.
Mistä ajattelette tällaisen johtuvan? Hakeutuuko yliopistoaloille lähtökohtaisesti tuon tyyppisiä ihmisiä vai opitaanko tuollainen vuorovaikutustyyli yliopistolla?
Kommentit (16)
Pelleily olisi ehdottamasti parempi vaihtoehto kuin tuo kuollutkalalook.
Eikös nykyään noin puolet suomalaisista suorita jonkin korkeakoulututkinnon. Tuskin heistä kaikki puhuvat aloittajan kuvaamalla tavalla. En uskoisi asian liittyvän tutkintoihin mitenkään.
Puhe ei vielä muutu kuivaksi sillä että siitä poistetaan välimerkkeinä toimivat v-sanat ja alatyyliset ilmaisut.
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään noin puolet suomalaisista suorita jonkin korkeakoulututkinnon. Tuskin heistä kaikki puhuvat aloittajan kuvaamalla tavalla. En uskoisi asian liittyvän tutkintoihin mitenkään.
Aloittaja puhui yliopistotasoisista opinnoista. Aihepiiri on yleensä vakava ja asia ei saa jäädä esiintyjän peittoon. Akateemikot ovat myös vain sen oman alansa asiantuntijoita, eivät puhetyön koulutuksen saaneita esiintymisen erikoisosaajia. Asiapuhujaa on miellyttävää kuunnella silloin kun hänen puherytminsä on luontevasti polveileva ja monimuotoinen. Huonommankin puhujan asia jaksaa kiinnostaa silti kun asiaesityksestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään noin puolet suomalaisista suorita jonkin korkeakoulututkinnon. Tuskin heistä kaikki puhuvat aloittajan kuvaamalla tavalla. En uskoisi asian liittyvän tutkintoihin mitenkään.
Aloittaja puhui yliopistotasoisista opinnoista. Aihepiiri on yleensä vakava ja asia ei saa jäädä esiintyjän peittoon. Akateemikot ovat myös vain sen oman alansa asiantuntijoita, eivät puhetyön koulutuksen saaneita esiintymisen erikoisosaajia. Asiapuhujaa on miellyttävää kuunnella silloin kun hänen puherytminsä on luontevasti polveileva ja monimuotoinen. Huonommankin puhujan asia jaksaa kiinnostaa silti kun asiaesityksestä on kyse.
Taas sama virhe.
Akateemikko on harvinainen arvonimi, joka myönnetään rajatulle määrälle ihmisiä.
Kyllä menestyneet akateemiset henkilöt opettelevat puhumaan asiallista yleiskieltä.
Sen huomaa esimerkiksi Mauno Koivistosta. Varhaisissa haastatteluissa puhui vahvaa turun murretta, myöhemmin ainoastaan yleiskieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös nykyään noin puolet suomalaisista suorita jonkin korkeakoulututkinnon. Tuskin heistä kaikki puhuvat aloittajan kuvaamalla tavalla. En uskoisi asian liittyvän tutkintoihin mitenkään.
Aloittaja puhui yliopistotasoisista opinnoista. Aihepiiri on yleensä vakava ja asia ei saa jäädä esiintyjän peittoon. Akateemikot ovat myös vain sen oman alansa asiantuntijoita, eivät puhetyön koulutuksen saaneita esiintymisen erikoisosaajia. Asiapuhujaa on miellyttävää kuunnella silloin kun hänen puherytminsä on luontevasti polveileva ja monimuotoinen. Huonommankin puhujan asia jaksaa kiinnostaa silti kun asiaesityksestä on kyse.
Akateemikot :D
Ohjelmointikoodi on tehnyt tehtävänsä, ajattelu on pakattu laatikkoon. Leukoja liikuttavat toisten selostamat havainnot, aivot toistavat samaa muistin varassa olevaa faktaa jota luuppin jäänyt käskytysjono triggeroi.
Huippuunsa taitonsa hioneet saavat kuulijoita nukahtelemaan jo ensimmäisen lauseen aikana. Varsinkin jos kyseessä on pidempi lause.
Kun he eivät ole koomikoita. Pointti ei ole saada porukkaa nauramaan, koska oletetaan että ihmiset viihtyvät ihan sillä että asiasisältö kiinnostaisi heitä. Jos ei kiinnosta, olet väärässä luentosalissa.
En ole akateeminen, mutta minua ärsyttää ihmiset jotka osaavat kyllä esiintyä viimeisen päälle, mutta asiasisältö on täyttä höttöä. Ja ihmiset uskovat, koska kyseessä on niin kiva tyyppi kun se hymyileekin ja vitsailee. Kyllä se varmasti tietää mistä puhuu.
Siellä luetaan niin paljon, että se siinä vaikuttaa paljon.
Johtuu siitä, että murteet karsiutuvat yliopistossa. Myös yleisestä akateemisen maailman puhetavasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun he eivät ole koomikoita. Pointti ei ole saada porukkaa nauramaan, koska oletetaan että ihmiset viihtyvät ihan sillä että asiasisältö kiinnostaisi heitä. Jos ei kiinnosta, olet väärässä luentosalissa.
En ole akateeminen, mutta minua ärsyttää ihmiset jotka osaavat kyllä esiintyä viimeisen päälle, mutta asiasisältö on täyttä höttöä. Ja ihmiset uskovat, koska kyseessä on niin kiva tyyppi kun se hymyileekin ja vitsailee. Kyllä se varmasti tietää mistä puhuu.
Teoreettista fysiikkaakin voi opettaa mielenkiintoisesti ja ihmisläheisesti jos ihmiseltä löytyy omaa asian- ja ihmistuntemusta. Yleensä nämä yhdistyvät myös itsetuntemukseen. Toisaalta jos ihminen on pelkkä kuori eikä käsiteltävä substanssi ole koskaan millään tavalla yhdistynyt puhujan minään ja henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan, hän pystyy puhumaan tylsästi vaikka uudesta syöpälääkkeestä.
Se on lähinnä pyrkimystä asiallisuuteen ja uskottavuuteen.
Tuskin kukaan ottaisi innosta hihkuvaa asiantuntijalausunnolla olevaa proffaa vakavasti esim. uutisten haastattelussa.
Meillä ei Suomessa ole muutenkaan erityisen vahvaa oppia esiintymisestä ja joka pitäisi aloittaa jo ihan lapsena. Tönkköys on tyylimme ja mieluummin siksi asiallinen kuin koettaa olla myötähäpeeä herättävä pelle.