Miksi lapset ja nuoret Suomessa ovat niin epäsosiaalisia ja paikoin jopa epäystävällisiä? Kävin juuri Amsterdamissa ja...

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksesta kiinni. Suomalaiset lapset opetetaan olemaan hiljaa ja että ketään ei saa häiritä. Olen tätä nähnyt usein julkisissa, missä jutustelevaa lasta vanhemmat toruvat vihaisesti tyylillä "Bussissa/junassa ei saa puhua!!" Haloo, kyllähän saa!

Oma ala-asteaikani oli sellainen, että kouluruokailuun oli varattu vartti aikaa. Koko aika tuli käyttää syömiseen, jos keskusteli, tuli nuhteita. Jos ei ehtinyt syödä vartissa, sai merkinnän. Viidestä merkinnästä jäi tunnin jälki-istuntoon.

Lisäksi tuntemattomille aikuisille ei saa puhua, ne voi olla namusetiä.

Joissain suvuissa juhlissa lapset laitetaan keskenään omaan pöytään, sivuun muita häiritsemästä. Miten silloin opitaan aikuisten keskustelutavoista mitään?

Ei suomalaisia pelkästään kasvateta olemaan hiljaa. He haluavat olla sitä. Siihen synnytään ja sitä vaalitaan.

Suomalainen inhoaa puheliasuutta. Kälättää, puheripuli, jauhaa peetä, puhua turhaan jne. kuvaavat kaikki hyvin miten puhuminen Suomessa koetaan sisäisesti. Jos ei ole asiaa, ei pitäisi avata suutansa turhaan. Eikä tunteita lasketa asiaksi.

Negatiivisena asiana ja siksi ekstroverttiyttä suorastaan halveksitaan.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt vastaus tähän on, että suomalaiset (nuoret) eivät osaa kommunikoida ihmisten kanssa kovin luonnollisesti, jos ovat heidän sosiaalisen piirinsä ulkopuolella.

Poikkeuksiakin tietysti on, mutta suurimmalle osalle tämä tuottaa vaikeuksia, ja jos tilanne tulee yllättäen, he voivat jopa "panikoida" hiukan. Tämä johtaa reagoimiseen oudolla tavalla tai "jäätymiseen". Ulkomaalaisellehan tuo voi kuulostaa tosi huvittavalta, mutta se on todellisuutta Suomessa.

Esim. jos suomalaiselta nuorelta kysyy tuntematon henkilö suuntaa, voivat mennä ihan lukkoon tai yrittää päästä pois tilanteesta tai laittaa jopa kuulokkeet päähän. Se kuulostaa naurettavalta, koska pitäisi olla normaalia kanssakäymistä, mutta se on todellisuutta.

Eli kai mitä haluan sanoa on, että olen AP:n kanssa aika samaa mieltä nykytilanteesta.

M36

Sosiaalipsykologi

Tämä kehitys näkyy mielestäni jopa ihan työelämässä, jossa nuorimpien työntekijöiden aspa taidot on hyvin usein vähän "sinnepäin", kun menevät helposti lukkoon jos kysymys tuntuu liian haastavalta. 

Aina on oltu tönkkö kanssa, nyt sitten plörönäsekoilu viimeisteli homman kun ei voida edes tulla lähelle, saatika koskea, naamat on peitetty, pelko paistaa silmistä, pöpöjä pöpöjä kaikkialla, hui hui, pysytään ihan erillään eikä puhuta edes, pöpöt voi tartttua, älä tule yhtään lähemmäksi, kamalaaaa....

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vaikka tätä palstaa lukee, niin miten täällä suhtaudutaan lapsiin? Aika penseästi keskimäärin. Tosi moni kertoo vihaavansa lapsia, ja moni sellainen, jolla on itselläänkin lapsia, kertoo, että omista kyllä tykkää, mutta muut on kauheita. Ei oikein tällaisessa kulttuurissa voi kasvaa lapsia, jotka ottavat kivasti kontaktia vieraisiin aikuisiin. 

Lapset oppivat mallista. Eivät lapset voi itsekseen ylläpitää kivaa ja huomioivaa kulttuuria, jos heitä kohtaan ei olla kivoja ja huomioivia.

Tämä on totta. Lapsiin suhtaudutaan tosi negatiivisesti. En tiedä osuiko minulle huonoa tuuria, mutta ihan ihmeellisiä tilanteita tuli joskus vastaan, kun lapset olivat pieniä. Varsinkin julkisissa piti hyssyttää koko ajan, ettei muut häiriintyisi. Tuli sellainen tunne, että lasten piti olla näkymättömiä ja hiljaisia eikä häiritä kunnon työssäkäyviä kansalaisia. Kotiäiti rattaineenkin tuntui pilaavan joidenkin päivän. Jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että lapselle voidaan tiuskia miten vaan, jos tämä inahtaakin, mutta kännissä kailottavia aikuisia vain mulkaistaan pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vaikka tätä palstaa lukee, niin miten täällä suhtaudutaan lapsiin? Aika penseästi keskimäärin. Tosi moni kertoo vihaavansa lapsia, ja moni sellainen, jolla on itselläänkin lapsia, kertoo, että omista kyllä tykkää, mutta muut on kauheita. Ei oikein tällaisessa kulttuurissa voi kasvaa lapsia, jotka ottavat kivasti kontaktia vieraisiin aikuisiin. 

Lapset oppivat mallista. Eivät lapset voi itsekseen ylläpitää kivaa ja huomioivaa kulttuuria, jos heitä kohtaan ei olla kivoja ja huomioivia.

Tämä on totta. Lapsiin suhtaudutaan tosi negatiivisesti. En tiedä osuiko minulle huonoa tuuria, mutta ihan ihmeellisiä tilanteita tuli joskus vastaan, kun lapset olivat pieniä. Varsinkin julkisissa piti hyssyttää koko ajan, ettei muut häiriintyisi. Tuli sellainen tunne, että lasten piti olla näkymättömiä ja hiljaisia eikä häiritä kunnon työssäkäyviä kansalaisia. Kotiäiti rattaineenkin tuntui pilaavan joidenkin päivän. Jotenkin suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että lapselle voidaan tiuskia miten vaan, jos tämä inahtaakin, mutta kännissä kailottavia aikuisia vain mulkaistaan pahasti.

Lisään omasta puolestani tähän, että ihan joka paikassa ei Suomessakaan ole näin. Mä asun pienellä paikkakunnalla, ja täällä on aika tavallista, että tuntemattomat ihmiset juttelevat lapsille vaikkapa kaupassa. Olen itsekin oppinut täällä sellaisen tavan ja juttelen usein vieraille lapsille.

Mietin miten näitä Hollannissa ramppaajia on nyt viime päivinä ollut mutta onkin kuriirit liikenteessä. Vaikuttiko Hollannin satamalakko noin pahasti bisneksiin. Näköjään.

"Hoida vain omat asiasi" -kulttuuri on ihan tavanomaista ja miten niin nuoret? Ihan samanlaisia täällä on 90 % ihmisistä iästä riippumatta. 

Siis täällähän on aikuisetkin epäkohteliaita möllöttäjiä, niin miksi odotat että lapset käyttäytyisivät sen paremmin?

Ylipäätään Suomessa ollaan epäkohteliaita, tylyjä, umpimielisiä ja suhtaudutaan kylmästi muihin. Koskee kaikenikäisiä ja näkyy hyvin tälläkin palstalla.

Olen matkustellut varsin paljon Euroopan alueella ja tehnyt valitettavasti saman havainnon. Mutta ovathan aikuisetkin ulkomailla keskimäärin mukavampia ja helpommin lähestyttäviä. Viikon lomamatkalla saat ystäviä mutta Suomessa se on todella vaikeaa.  Samoin poikani leikki ranskalaisen pojan kanssa ja hyvin näkyi homma toimivan, vaikka ei ollut yhteistä kieltäkään.

Monessa maassa olen katsonut ihmetellen porukassa kulkevia nuoria. Käyttäytyminen vaikuttaa fiksulta, kukaan ei möykkää rumasti tai syljeskele kädet taskussa. 

Suomessa on jäykkä kulttuuri, että lapset ovat vaivaksi ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. Siksikö he oppivat itsekin kohtelemaan muita huonosti tai kapinoimaan, että heidät huomattaisiin edes. Pohjois-Italiassa asuva ystäväni ei voinut ymmärtää, kun kerroin, että jouduimme poistumaan Suomessa häistä kesken kaiken siksi, että kello 18 jälkeen juhlat jatkuivat vain aikuisten kesken. Heidän kulttuurissaan tämä on täysin tuntematon tapa, että lapset eivät saisi olla mukana.

Täytyy sanoa että ei vastaa omia kokemuksiani. Mun mielestä Suomessa asiakaspalvelu on yleensä ihan hyvää ja ystävällistä, selvä ero kun vertaa vaikka Viroon tai Latviaan. En oikein tajua miksi suomalaisia tästä aina soimataan, kun oma kokemukseni on, että palvelu on asiallista ja ihan perusystävällistä, mikä on minusta miellyttävämpi vaihtoehto kuin sellainen jenkkityylinen yltiömäinen feikkiystävällisyys.

En ole kiinnittänyt huomiota hollantilaisiin nuoriin, mutta yleensä turistialueilla tarjoilijat nyt ovat ystävällisiä. Sen sijaan hollantilaiset aikuiset voivat olla hyvinkin töykeitä ja suorapuheisia, vahva taipumus besserwisseröintiin  - tästä piirteestä on tälläkin palstalla ollut aina välillä keskustelua. Ilmeisesti etenkin amsterdamilaisilla tämä on yleinen piirre. Eivät he siis välttämättä tarkoita olla töykeitä tai tajua sitä edes itse, en tiedä, mutta usein onnistuvat kyllä käyttäytymään vähän epäsovinnaisesti.

Esim. eräässä harrastusryhmässäni oli hollantilainen, joka oli aloittelija lajissa kuten minäkin, mutta koki silti olevansa niin etevä, että voi neuvoa kaikkia muita ryhmän jäseniä ja jopa huomauttaa ohjaajille näiden "virheistä". Oli kyllä raastavaa ja loi ikävää ilmapiiriä. Hollannissa matkaillessa ihmiset kyllä sinänsä ovat ystävällisiä ja tulevat usein neuvomaan tai kysymään tarvitseeko apua, jos vaikka hortoilee vähän eksyneen näköisenä kartan kanssa tms, mutta sitten läheisemmässä kanssakäymisessä nuo ikävät piirteet saattavat tulla esille.

Pelko. Epävarmuus. Suomalalaisen kontrolli ja nolaamiskulttuurin tuloksia.

Turvallisempaa olla varmuudenvuoksi tyly.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkustellut varsin paljon Euroopan alueella ja tehnyt valitettavasti saman havainnon. Mutta ovathan aikuisetkin ulkomailla keskimäärin mukavampia ja helpommin lähestyttäviä. Viikon lomamatkalla saat ystäviä mutta Suomessa se on todella vaikeaa.  Samoin poikani leikki ranskalaisen pojan kanssa ja hyvin näkyi homma toimivan, vaikka ei ollut yhteistä kieltäkään.

Monessa maassa olen katsonut ihmetellen porukassa kulkevia nuoria. Käyttäytyminen vaikuttaa fiksulta, kukaan ei möykkää rumasti tai syljeskele kädet taskussa. 

Suomessa on jäykkä kulttuuri, että lapset ovat vaivaksi ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. Siksikö he oppivat itsekin kohtelemaan muita huonosti tai kapinoimaan, että heidät huomattaisiin edes. Pohjois-Italiassa asuva ystäväni ei voinut ymmärtää, kun kerroin, että jouduimme poistumaan Suomessa häistä kesken kaiken siksi, että kello 18 jälkeen juhlat jatkuivat vain aikuisten kesken. Heidän kulttuurissaan tämä on täysin tuntematon tapa, että lapset eivät saisi olla mukana.

Tuohon viimeiseen kappaleeseen kommentoisin, että suhtautuminen alkoholiin on hyvin erilainen monissa muissa maissa. Suomessa on tajuttu, että lapset kokevat humalaiset aikuiset turvattomina ja heitä halutaan varjella heiltä. Monissa maissa ei niinkään ajatella tätä puolta. Jokainen voi sitten itse miettiä kumpi näkemys on enemmän omaan mieleen. Ymmärrän, että on idyllinen ajatus, että koko suku juhlii yhdessä, mutta itse olen kyllä taipuvainen luottamaan enemmän tähän Suomen malliin.

Joku voi argumentoida, että ei siellä Italian häissä ördätä samalla tavalla kuin Suomen juhlissa, mutta uskaltaisin kyllä väittää, että sielläkin on ihan selkeän humalaisia ihmisiä. Minusta ihan kiva tapa, että lapset voivat olla edes osan juhlista mukana, mutta että loppuillasta ei kenenkään tarvitse miettiä, onko jonkun lapsella turvaton olo kun aikuiset saattavat käyttäytyä eri tavalla ja lapset myös helposti jää vähän heitteille. Itselleni ainakin tulee helposti vähän vaikea olo, jos paikalla on paljon humalaisia aikuisia ja lisäksi pieniä lapsia. Eikä sen humalan tunnetusti tarvitse olla mikään kaatokänni, että lapsi sen tajuaa.

Tässä varmaan painaa paljolti se, että kaupungistuminen on tapahtunut Suomessa aika myöhään ja sitten nopealla tahdilla. Omat vanhempani olivat juuri näitä, jotka lähtivät maalta työn perässä ensin jopa ulkomaille ja sitten pk-seudulle, jossa minä olen syntynyt. Ulkomailla eivät oppineet kieltä lainkaan, ja monella tapaa olivat jotenkin pihalla pk-seudullakin. Tosin niinhän siellä oli moni muukin. Ihmiset maalla olivat oppineet tuntemaan toisensa ja silloinhan elämä siellä oli varsin vireää ja sosiaalista, se oli oikea yhteisö - sitten tähän kasvaneet ihmiset heitettiin asumaan betonikuutioihin, ympärillä satoja tuntemattomia ihmisiä. Ja tähän kun yhdistää ehkä sitten biologiset puolet eli synnynnäisen introverttiyden, niin eipä siellä kovin sulavaa small talkia harrastettu. Jotain yhteisöllisyyttä toki syntyi, mutta se oli paljon sellaista, että oltiin aika kuutamolla ja haettiin vain jostakusta turvaa, oltiin puolustusasemissa.

Ja tähän sitten synnyin minä. Lapsi tarkkailee vanhempiaan ja seuraa, miten maailmaan ja ihmisiin pitää suhtautua. Opin lähinnä sen, että pitää olla epäluuloinen, koska koskaan ei voi tietää. Jotain asioita olen itsekin elämässäni oppinut toki, mutta kyllä varmaan tuo vanhempieni iso hyppäys näkyy tavallaan vielä minunkin lapsissani, koska omaksuin lapsena niin täysin sen varovaisuuden ja epäluulon. Joo, ja ollaan introverttejä.

Itse erotan kuitenkin täysin arkuuden ja sellaisen epävarmuuden ilkeydestä ja tahallisesta toisen kiusaamisesta. Tämä jälkimmäinen on minusta sitä huonoa käytöstä.

Ihanko tosissanne pidätte juttelemaan tulevaa tuntematonta ystävällisenä? Minä pidän sellaista tunkeilevana.

Joskus yritän pihalla tervehtiä naapurin 15-16-vuotiasta poikaa. Ei poikaparka tiedä miten päin olisi kun yrittää katsoa mahdollisimman paljon minusta poispäin kävellessään.

Jonkinlainen perustava peruskäytöstapojen puute. Ei yksinkertaisesti tiedetä, miten toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus yritän pihalla tervehtiä naapurin 15-16-vuotiasta poikaa. Ei poikaparka tiedä miten päin olisi kun yrittää katsoa mahdollisimman paljon minusta poispäin kävellessään.

Jonkinlainen perustava peruskäytöstapojen puute. Ei yksinkertaisesti tiedetä, miten toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Ja suako pitäisi pitää ystävällisenä naapurina? Tunkeilevana, itseään parempana pitävänä kukkahattutätinä paremminkin. Anna ihmisten olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus yritän pihalla tervehtiä naapurin 15-16-vuotiasta poikaa. Ei poikaparka tiedä miten päin olisi kun yrittää katsoa mahdollisimman paljon minusta poispäin kävellessään.

Jonkinlainen perustava peruskäytöstapojen puute. Ei yksinkertaisesti tiedetä, miten toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Olin itse lapsena ja nuorenakin vielä todella ujo. Varmasti minua olisi voinut kasvattaa toisinkin, mutta perusluonteeni tuskin olisi muuttunut. Lapsena oli ihan painajaismaista, jos outo aikuinen jutteli jotain, koska tajusin, että pitäisi olla ystävällinen, mutta sanat juuttuivat kurkkuun ja punastuin ja tajusin olevani ihan vääränlainen. Oikeisiin, hyviin käytöstapoihin kuuluu myös se, ettei nolaa toista ja toivon, ettet tälle teinille näytä halveksuntaasi. Oliko se nyt esim. joku juttu kuninkaallisissa piireissä, että jos epävarma vieras söi vaikka väärillä aterimilla, isäntä/emäntä teki samoin siksi, ettei nolaa vierasta. Tässä olisi minusta asennetta.

Olen asunut Alankomaissa lähes kymmenen vuotta ja suurin ero kulttuurissa on että siellä korostetaan itsenäisyyttä ja identiteettiä. Ikäänkuin jokaisen oikeus on olla sellainen kuin on ja muiden on vain hyväksyttävä tämä tai olla välittämättä. Suomalainen kulttuuri taas perustuu kollektiivisuuteen eli jokaisen on oltava mahdollisimman samankaltainen tiettyjen normien mukaan. Tämä on oman kokemuksen mukaan suurin kulttuuriero.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Alankomaissa lähes kymmenen vuotta ja suurin ero kulttuurissa on että siellä korostetaan itsenäisyyttä ja identiteettiä. Ikäänkuin jokaisen oikeus on olla sellainen kuin on ja muiden on vain hyväksyttävä tämä tai olla välittämättä. Suomalainen kulttuuri taas perustuu kollektiivisuuteen eli jokaisen on oltava mahdollisimman samankaltainen tiettyjen normien mukaan. Tämä on oman kokemuksen mukaan suurin kulttuuriero.

Suomessa myös ajatellaan että valtio omistaa kansalaisen. Tästä selkeä merkkki on oman kehon myrkyttämisestä saadut sakot valtion toimesta jos huumeista jää kiinni. Annetaan merkki että ei omista omaa vartaloaan.