Veljeni ja hänen vaimonsa eivät halua lapselleen diagnoosia, eivät lääkitystä, eivät mukautettua opetusta..
Vaikka on selvää ettei poika pärjää koulussa. Ei keskity mihinkään, ei opi mitään. Tuohon päälle harrastukset joissa kuulemma riehuu ja jatkaa riehumista kotona eikä nukahda ennen puolta yötä. Lapsi on ylikuormittunut , stressaantunut eikä selvästikään pysty samaan kuin normaalit 7 vuotiaat mutta tätähän vanhemmat eivät myönnä !
'Minulla on ADHD, samoin 12 v tyttärelläni ja olen varma että veljen pojallanikin on . Asian kiistäminen ei paranna lasta.
Kommentit (42)
No kyllä se koulun puolesta pistetään tutkimuksiin. Mitä jos eivät vaan halua asiasta sinun kanssasi keskustella?
Veljesi vanhemmat ovat oikeassa. Jos lapsi pystyy saamaan edes vitosen normaaliopetuksessa, mukauttaa ei saa. Mukautus on varmin keino tuhota lapsen tulevaisuus.
Lastensuojeluilmoitus on tässä kohdin ihan paikallaan. Myös koulu tulee toivottavasti puuttumaan tähän.
Vierailija kirjoitti:
Veljesi vanhemmat ovat oikeassa. Jos lapsi pystyy saamaan edes vitosen normaaliopetuksessa, mukauttaa ei saa. Mukautus on varmin keino tuhota lapsen tulevaisuus.
Ja mitkä perusteet sulla on tähän?
Varma lasu. Olen erityislasten kanssa töissä eikä Suomessa ole mahdollista kieltäytyä pidemmän päälle lapsen tukitoimista tai kuntoutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se koulun puolesta pistetään tutkimuksiin. Mitä jos eivät vaan halua asiasta sinun kanssasi keskustella?
Vanhemmilta on kysyttävä lupa psykologin tutkimuksiin ja vanhemmat ei välttämättä anna.Valitettavasti.
Lasu olisi minusta jo liiottelua, vaikka.. en tiedä mitä muuta on jäljellä. Kun ei vanhempia voi pakottaa viemään lasta tutkimuksiin ja laittamaan pienryhmään, jos vanhemmat ovat sitä mieltä että heillä on terve ja normaali lapsi ! Pojan koulualoitustakin olisi lykätty vuodella, mutta tuossakin vissiin painaa vanhempien sana... sääliksi käy pikkuista :( Koulussa joutuu ihan äärirajoille siinä hälinässä ja tehtävien edessä joita ei ymmärrä, sitten raahataan suoraan koulusta harrastamaan ! Ja ihmetellään kun lapsi saa raivareita, ryömii saunan lauteiden alle eikä tule pois, puree paitansa täyteen reikiä, vetää ylikierroksilla vielä klo 22.00 kun pitäisi olla jo nukkumassa, sabotoi lomareissut ja naapurisovun ja kaverisuhteensa...
a.p
Vierailija kirjoitti:
Lasu olisi minusta jo liiottelua, vaikka.. en tiedä mitä muuta on jäljellä. Kun ei vanhempia voi pakottaa viemään lasta tutkimuksiin ja laittamaan pienryhmään, jos vanhemmat ovat sitä mieltä että heillä on terve ja normaali lapsi ! Pojan koulualoitustakin olisi lykätty vuodella, mutta tuossakin vissiin painaa vanhempien sana... sääliksi käy pikkuista :( Koulussa joutuu ihan äärirajoille siinä hälinässä ja tehtävien edessä joita ei ymmärrä, sitten raahataan suoraan koulusta harrastamaan ! Ja ihmetellään kun lapsi saa raivareita, ryömii saunan lauteiden alle eikä tule pois, puree paitansa täyteen reikiä, vetää ylikierroksilla vielä klo 22.00 kun pitäisi olla jo nukkumassa, sabotoi lomareissut ja naapurisovun ja kaverisuhteensa...
a.p
Luepa tuo oma tekstisi ajatuksella ja mieti, onko lasu todella liioteltu.
Mitä se diagnoosi muuttaisi lapsen elämässä? Esim. adhd lääkitys ei ole sellainen, että sitä olisi vanhempien pakko ottaa lapselle tai moni muukin asia on kuitenkin vanhempien takana ja lasu ei näissä auta.
Kuinka paljon olet ap lapsen arjessa, kun tiedät noin paljon. Muista että vanhemmat ja opettajat elävät sitä arkea 24/7 ja sinä olet vain joku satunnaistäti "huolissaan".
Korjaa jos olen väärässä ja olet lapsen päätoiminen huoltaja.
Eläkä ainakaa esitä "huolestumistasi" lapsen kuullen.
Koska minulla on itsellämi ADHD, tiedän ettei tilanne ilman tukitoimia parane vaan pahenee ! Ei poika herranjumala siellä isossa luokassa pysty oppimaan mitään kun ympärillä hälisee , tehtävät ovat hepreaa eikö opettaja ehdi huomata että yksi on ihan pihalla tai säätää omiaan.
Läksyjä tehdään itkun ja raivareiden kanssa 2h ja välillä ne jäävät kokonaan tekemättä, miten tuollaista voi kukaan vanhempi pitää normaalina?! Miksei veljeni nyt vain voi myöntää poikansa olevan erityislapsi?
Oma tyttäreni sai diagnoosin 6-vuotiaana, ekaluokan aloitti pienluokassa lääkityksen turvin. Koulu on aina mennyt hyvin, opettajat kehuvat miten fiksu ja tarkka tyttö on. Kokeiltiin normiluokassa oloakin, mutta ongelmaksi tuli se ettei kyennyt keskittymään 22 ihmistä ympärillään ja ilman avustajaa.
a.p
Koulusta tehdään lasuja lapsesta. On jo ehkä tehtykin. Koulussa pidetään palavereja ja isompia verkostopalavereja, kun sossutkin jo mukana. Näihin huoltajat velvoitetaan menemään ja keskustelemaan.
Ei ole olemassa sääntöä, että ei saisi yksilöllistää, jos lapsi pystyy vitoseen.
Koulussa voidaan tukea lasta ja sijoittaa hänet esimerkiksi pienempään ryhmään ilman vanhempien suostumusta. Vanhemmilla ei ole oikeutta kieltää tukitoimia lapselta. Mutta koska resurssit ovat rajalliset, tukea annetaan enemmän niille, joiden vanhemmat sitä vaativat.
Diagnoosi erityisesti sitten kun lapsi on vanhempi, auttaa häntä ymmärtämään itseään ja voisi saada vanhemmatkin ymmärtämään tilanteen. Monia lapsia lääkitys todella auttaa, jos vanhemmat saadaan siihen suostumaan.
Jos lapsi selvästi kärsii ja on huonovointinen, viranomainen on velvollinen tekemään lasun. Sen voi tehdä kuka tahansa muukin. Mielestäni tuossa olisi jo aihettakin.
Ymmärrän huolesi. Mutta voin lohduttaa, ettei lapsen menoa katsota koulussa läpi sormien. Kyllä sieltä tehdään se lasukin, jotta saadaan pyörät pyörimään.
Koulumaailma ei pyöri veljenpoikasi ympärillä. Koulussa on taattava muillekin lapsille turvallinen ympäristö ja oppimisrauha. Pojan ei anneta tuhota koko muun luokan oppimista. Niinpä vanhempien kanssa järjestetään palavereja niin paljon, että heille menee tajuntaan, että ei tässä nyt muu auta.
Kuinka paljon olet ap lapsen arjessa, kun tiedät noin paljon. Muista että vanhemmat ja opettajat elävät sitä arkea 24/7 ja sinä olet vain joku satunnaistäti "huolissaan".
Korjaa jos olen väärässä ja olet lapsen päätoiminen huoltaja.
Eläkä ainakaa esitä "huolestumistasi" lapsen kuullen.
Noita vanhempia on nähty, jotka kieltäytyvät näkemästä lapsensa erityisyyttä. Kyllä koulu osaa heidän kanssaan toimia. Eivät ole ensimmäiset vanhemmat laatuaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon olet ap lapsen arjessa, kun tiedät noin paljon. Muista että vanhemmat ja opettajat elävät sitä arkea 24/7 ja sinä olet vain joku satunnaistäti "huolissaan".
Korjaa jos olen väärässä ja olet lapsen päätoiminen huoltaja.Eläkä ainakaa esitä "huolestumistasi" lapsen kuullen.
Aika paljon kun kyseessä on pikkuveljeni, olen myös molempien Facebook-kaveri ja joudun lukemaan niitä päivityksiä että Muuimaailman reissu meni pieleen, Lontoon reissu meni pieleen, opettaja valittaa...
Veljenpoikani on pirun suloinen pikkujätkä , joka ei ansaitse olla tämän tarinan pahis .
ap.
Ai että oikein facebookista näet.. huoh..
Lasu?