Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatukset ja toisten satuttaminen
Help
10.10.2019 |
Oletko koskaan tahallasi satuttanut tai halunnut satuttaa toista fyysisesti, esimerkiksi lasta? Kaipaisin vertaistukea, olen ihan hajalla itseni kanssa.
Stressaavassa tilanteessa, ollessani todella turhautunut ja väsynyt, riuhtaisin tuttua lasta kädestä vähän turhankin kovaa. Sekunnin sadasosan ajan todella halusin satuttaa häntä, rangaista häntä pitkään jatkuneesta todella haastavasta käytöksestä. Minulla on pari kertaa muutenkin lasten kanssa tullut vastaava ”impulssi”, jossa hetken ajan ajattelin haluavani satuttaa heitä. Ajatukseen on ehkä liittynyt lapsen rankaisu huonosta käyttäytymisestä ja isoista vaatimuksista tms, en edes muista enää. En kuitenkaan ole tehnyt mitään ja kamala ajatus on mennyt ohi.
Olen itkenyt tätä asiaa jatkuvasti ja ollut itsetuhoinen sen takia. Minusta tuntuu todella kamalalta, ajattelen olevani maailman hirvein ihminen. Olen yleensä empaattinen, ystävällinen ja kiltti ihminen, ja tiedän, että toisten satuttaminen on väärin. En todellakaan halua olla lapsia satuttava sadisti :( Haluaisin vain eroon tällaisista ajatuksista, ja haluaisin antaa itselleni anteeksi ja siirtyä eteenpäin. Tykkään hirveästi olla lasten kanssa ja haluaisin olla vain hyvä ihminen. Olen vakaasti päättänyt, että en KOSKAAN, missään tilanteessa, enää tahallani satuta toista. En pysty elämään tällaisen syyllisyyden ja itseinhon kanssa.
Sairastan myös pakkoajatuspainotteista pakko-oireista häiriötä, joka oli pitkään tasapainossa, kunnes tämän episodin myötä paheni valtavasti. Suurin pelkoni siis on, että olisin kieroutunut, väkivaltainen sadisti, joka nauttii toisten satuttamisesta. Pyöritän jatkuvasti näitä asioita päässäni ja syyllistän sekä vihaan itseäni. En tiedä, olivatko kyseiset ajatukset vain pakkoajatuksia vai oikeita raivon/turhautumisen ilmentymiä. Yleensä kuitenkin sanotaan, että pakko-oireista kärsivät eivät toteuta kamalia ajatuksiaan, mutta minä todella riuhtaisin lasta liian kovaa. Lisäksi olen alkanut pelätä kuollakseni, että saan jotain mielihyvää toisten, erityisesti lasten satuttamisesta. Elämälläni ja kaikella hyvällä mitä olen tehnyt ei ole mitään merkitystä jos se on totta.
Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta ja sekavalta, mutta olen todella epätoivoinen ja ahdistunut. Olenko paha ihminen? Olenko psykopaatti tai sadisti?
Kommentit (39)
Plussa siitä, ettei provossa tällä kertaa ole mainittu ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylin kyllä tunnistaa, ja jälleen kerran vastaus sekä viestin ilmisisältöön että provoiluun on sama:
Hae apua.
Kiltit ihmiset eivät salli itselleen vihantunteita eivätkä osaa käsitellä niitä. On luonnollista tuntea vihaa kun lapsen piinallinen käytös jatkuu pitkään. Kiltti ihminen pelkää omia vihantunteitaan ja ajattelee niiden johtavan johonkin pahaan. Ja ajatuksen tasolla ne johtavatkin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia. Kannattaa tutustua omaan vihaansa.
Onko sua satutettu lapsena? Tai satutettu niin että tiedät näin käyneen mutta kiistät ja valehtelet itsellesi että ”mitään ei tapahtunut”.?
Joskus nämä ajatukset tulee sieltä varhaislapsuudesta ja toisintona sille miten sinua kohdeltiin.
Mulla väkivaltakoti jossa joka inahduksesta lapsi pieksettiin. Oli kova työ olla reagoimatta samoin oman lapsen kanssa. Onneksi tiedostin asian ja pääsin eroon ajatuksista, mutta mulla oli kasvatuksen takia ”selkäytimessä” väärä ja haitallinen reagointimalli.
Onko sinulla lapsia? Ja hoitokontaktia mihinkään? Jos on lapsia, puhu tästä neuvolassa, josta ohjataan eteenpäin. Ellei ole lapsia, voit pyytää lähetettä tk-lääkäriltä psykiatrille, tarvitset selvästikin apua. Ei siksi, että olisit sadisti, vaan siksi, että pakko-oireilu on hyvin invalidisoivaa. Se ei pidä paikkansa, ettei pakko-oireinen milloinkaan toteuta ajatuksiaan, sen vuoksi heidän tulee saada hoitoa ja sopiva lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti ole paha ihminen saati sitten psykopaatti tai sadisti. Sinulla on todettu OCD, mutta saatko siihen tällä hetkellä apua? Vertaistuki tai terapia auttaa oireiden hallitsemisessa. Perheenjäsenelläni on sama sairaus, ja hän on saanut noista apua.
En ole ammattilainen, mutta minusta se, että väsyneenä riuhtaisit lasta vähän liian kovaa, ei liity pakkoajatuksiin, vaan siihen, että olit väsynyt ja stressaanut. Väärin se tietysti oli, mutta ei tuo varmasti ole kauhean harvinasta, ja tiedostit virheesi ja kadut sitä. Psykopaatti ja sadosti ei koskaan tekisi niin.
Stressi ja väsymys myös pahentaa pakko-oireitasi, ja nyt ne on kiertyneet tuollaiseksi sekavaksi kimpuksi ja vaikuttaa siltä että tarvitset ulkopuolista apua selvittämään sen.
Impulssi satuttaa jotakuta rangaistukseksi (esim. lasta) kun hermo menee on kyllä varmasti aika yleinen. Itsekin olen useaan otteesen ollut hetkellisesti niin keinoton että olen tunnistanut itsesäni halun satuttaa.
Silloin pitäisi vain poistua vaikka toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan ja se impulssi menee ohi.
Hankala tilanne, että pakkoajatuksesi sekoittuvat oikeaan turhautumiseen.
Kun tiedät kuitenkin hallitsevasi pakkoajatuksiasi ja tiedät missä tilanteessa taas oikeasti turhaudut, voit varmasti oppia välttymään tilanteilta joissa impulssi satuttaa toista on ns. todellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltit ihmiset eivät salli itselleen vihantunteita eivätkä osaa käsitellä niitä. On luonnollista tuntea vihaa kun lapsen piinallinen käytös jatkuu pitkään. Kiltti ihminen pelkää omia vihantunteitaan ja ajattelee niiden johtavan johonkin pahaan. Ja ajatuksen tasolla ne johtavatkin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia. Kannattaa tutustua omaan vihaansa.
Lapsen vihaaminen siksi, että lapsi käyttäytyy ns. huonosti ei ole normaalia. Et ehkä sitä tarkoittanutkaan, mutta halusin kuitenkin tuoda esille, että tuohon ajatukseen sisältyy lapsen kaltoinkohtelun normalisointi. Kyse on siitä, ettei aikuisesta ole silloin auttamaan lasta tunnesäätelyssä, mitä ns. kiukuttelu ilmentää. Kiukutteleva lapsihan on pahalla mielellä, ei hänellä ole tarvittavia taitoja säädellä itseään. Jos aikuisellakaan ei ole, hänellä on velvollisuus hankkia niitä taitoja.
Sanoin siksi, että lasten kokema kuritusväkivalta on Suomessa nimenomaan sellaista kuin ap:n aloituksessa, pikaistuksissa tapahtunutta riuhtomista, tukistamista ja muuta vastaavaa, missä omat tunteet puretaan lapseen. Siihen kannattaa ehdottomasti hakea apua, vaikkei pakko-oire olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltit ihmiset eivät salli itselleen vihantunteita eivätkä osaa käsitellä niitä. On luonnollista tuntea vihaa kun lapsen piinallinen käytös jatkuu pitkään. Kiltti ihminen pelkää omia vihantunteitaan ja ajattelee niiden johtavan johonkin pahaan. Ja ajatuksen tasolla ne johtavatkin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia. Kannattaa tutustua omaan vihaansa.
Lapsen vihaaminen siksi, että lapsi käyttäytyy ns. huonosti ei ole normaalia. Et ehkä sitä tarkoittanutkaan, mutta halusin kuitenkin tuoda esille, että tuohon ajatukseen sisältyy lapsen kaltoinkohtelun normalisointi. Kyse on siitä, ettei aikuisesta ole silloin auttamaan lasta tunnesäätelyssä, mitä ns. kiukuttelu ilmentää. Kiukutteleva lapsihan on pahalla mielellä, ei hänellä ole tarvittavia taitoja säädellä itseään. Jos aikuisellakaan ei ole, hänellä on velvollisuus hankkia niitä taitoja.
Sanoin siksi, että lasten kokema kuritusväkivalta on Suomessa nimenomaan sellaista kuin ap:n aloituksessa, pikaistuksissa tapahtunutta riuhtomista, tukistamista ja muuta vastaavaa, missä omat tunteet puretaan lapseen. Siihen kannattaa ehdottomasti hakea apua, vaikkei pakko-oire olisikaan.
Eri
Sinä sekoitat nyt vihan tunteen ja vihaamisen. On eri asia olla vihainen tai vihata jotain.
Lapsen toiminnan takia voi ihan hyvin olla vihainen ja sen voi jopa kertoa lapselle. "olen vihainen, koska toimit noin"
Lasta ei kuitenkaan ole normaalia vihata sen toiminnan takia. Lapselle ei tietenkään sanota, että vihaan sinua koska toimit noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseeessä on OCD:n tunnettu muoto eli pakko-oireinen häiriö eli eräs ahdistuneisuushäiriö. Kyseiseen häiriöön erikoistunut terapeutti osaa auttaa asiassa. Psykiatri voi määrätä SSRI-lääkkeitä myös ja nämä lääkkeet yleensä selvästi helpottavat oireita. Avainkeino on pyrkiä olemaan ajattelematta kyseisiä negatiivisia ajatuksia. Pitkän ajan kuluessa ajatukset hellittävät, ne eivät hellitä heti vaan asian kanssa pitää olla pitkäjänteinen ja rauhallinen. Tämä häiriö iskee yleensä ylitunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka ei ikimaailmassa satuttaisi ketään oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltit ihmiset eivät salli itselleen vihantunteita eivätkä osaa käsitellä niitä. On luonnollista tuntea vihaa kun lapsen piinallinen käytös jatkuu pitkään. Kiltti ihminen pelkää omia vihantunteitaan ja ajattelee niiden johtavan johonkin pahaan. Ja ajatuksen tasolla ne johtavatkin. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia. Kannattaa tutustua omaan vihaansa.
Lapsen vihaaminen siksi, että lapsi käyttäytyy ns. huonosti ei ole normaalia. Et ehkä sitä tarkoittanutkaan, mutta halusin kuitenkin tuoda esille, että tuohon ajatukseen sisältyy lapsen kaltoinkohtelun normalisointi. Kyse on siitä, ettei aikuisesta ole silloin auttamaan lasta tunnesäätelyssä, mitä ns. kiukuttelu ilmentää. Kiukutteleva lapsihan on pahalla mielellä, ei hänellä ole tarvittavia taitoja säädellä itseään. Jos aikuisellakaan ei ole, hänellä on velvollisuus hankkia niitä taitoja.
Sanoin siksi, että lasten kokema kuritusväkivalta on Suomessa nimenomaan sellaista kuin ap:n aloituksessa, pikaistuksissa tapahtunutta riuhtomista, tukistamista ja muuta vastaavaa, missä omat tunteet puretaan lapseen. Siihen kannattaa ehdottomasti hakea apua, vaikkei pakko-oire olisikaan.
Eri
Sinä sekoitat nyt vihan tunteen ja vihaamisen. On eri asia olla vihainen tai vihata jotain.
Lapsen toiminnan takia voi ihan hyvin olla vihainen ja sen voi jopa kertoa lapselle. "olen vihainen, koska toimit noin"
Lasta ei kuitenkaan ole normaalia vihata sen toiminnan takia. Lapselle ei tietenkään sanota, että vihaan sinua koska toimit noin.
En sekoita. Vihaisuus ja vihaaminen ovat eri asioita, vihaaminen ja vihan tunne ovat samoja asioita. Jos lapsen haastava käytös saa vihaamaan lasta, on takana aivan varmasti jotain muuta kuin vihastuminen, joka menee ohi. Jos lasta tai jotain aikuista vihaa, niin häneen on heijastettu jotain sellaista, mitä häneen ei kuulu, mikä on peräisin todennäköisesti omasta historiasta ja persoonan rakenteesta.
Kuritusväkivallan takana on usein laajemmat asiat. Lyhyesti ilmaisten on vaikea hyväksyä muissa sellaista, mitä ei hyväksy tai näe itsessään, jolloin pahat asiat kipataan toisten niskoille. Ujoakin ja herkkääkin lasta voidaan rangaista, nolata ja nöyryyttää samasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on selvä OCD-tapaus eli nyt ei pidä ruveta analysoimaan aikuisen ja lapsen välistä suhdetta. Se on täysin epäolennainen asia tässä tapauksessa. OCD ei "kuuntele" mitään analysointipuhetta, vaan se saa vain lisää voimaa tällaisesta. Asiantunteva terapeutti osaa kertoa tämän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyseeessä on OCD:n tunnettu muoto eli pakko-oireinen häiriö eli eräs ahdistuneisuushäiriö. Kyseiseen häiriöön erikoistunut terapeutti osaa auttaa asiassa. Psykiatri voi määrätä SSRI-lääkkeitä myös ja nämä lääkkeet yleensä selvästi helpottavat oireita. Avainkeino on pyrkiä olemaan ajattelematta kyseisiä negatiivisia ajatuksia. Pitkän ajan kuluessa ajatukset hellittävät, ne eivät hellitä heti vaan asian kanssa pitää olla pitkäjänteinen ja rauhallinen. Tämä häiriö iskee yleensä ylitunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka ei ikimaailmassa satuttaisi ketään oikeasti.
Ajatuksia ei tarvitse yrittää vältellä, koska se voimistaa pakkoajatuksia, vaan kirjoittaa ne esimerkiksi tarkasti muistiin. Sitten ne käsitellään terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseeessä on OCD:n tunnettu muoto eli pakko-oireinen häiriö eli eräs ahdistuneisuushäiriö. Kyseiseen häiriöön erikoistunut terapeutti osaa auttaa asiassa. Psykiatri voi määrätä SSRI-lääkkeitä myös ja nämä lääkkeet yleensä selvästi helpottavat oireita. Avainkeino on pyrkiä olemaan ajattelematta kyseisiä negatiivisia ajatuksia. Pitkän ajan kuluessa ajatukset hellittävät, ne eivät hellitä heti vaan asian kanssa pitää olla pitkäjänteinen ja rauhallinen. Tämä häiriö iskee yleensä ylitunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka ei ikimaailmassa satuttaisi ketään oikeasti.
Ajatuksia ei tarvitse yrittää vältellä, koska se voimistaa pakkoajatuksia, vaan kirjoittaa ne esimerkiksi tarkasti muistiin. Sitten ne käsitellään terapeutin kanssa.
Impulsiivisia ajatuksia ei pidä vältellä, en tarkoittanut sitä. Pitää vältellä ajatusten jatkuvaa pyörittämistä ja analysointia omassa päässään. OCD:ssa triggeri on se impulsiivinen ajatus joka tulee spantiinisti päähän. Kompulsio puolestaan on ajatusten jatkuva analysointi, rationalisointi (esim. hokee päässään "en halua satuttaa lasta oikeasti" ja pyörittäminen päässään. Triggeri saa aikaan kompulsion ja kompulsio vahvistaa ongelmaa. Siksi olennaista on luopua kompulsioista, niin vaikealta kuin se voi tuntuakin. Mutta tässä asiaa on vaikea tyhjentävästi selittää. Asiaan perehtynyt terapeutti osaa kertoa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on selvä OCD-tapaus eli nyt ei pidä ruveta analysoimaan aikuisen ja lapsen välistä suhdetta. Se on täysin epäolennainen asia tässä tapauksessa. OCD ei "kuuntele" mitään analysointipuhetta, vaan se saa vain lisää voimaa tällaisesta. Asiantunteva terapeutti osaa kertoa tämän kyllä.
Juuri näin. Pakkoajatukset voivat kuulostaa ulkopuolisesta huolestuttavilta, jos ei tiedä mistä on kyse. Väkivaltaisista pakkoajatuksista kärsivät eivät ole väkivaltaisempia kuin muutkaan. Lapsen riuhtaisu oli typerää, mutta se ei liity OCD:hen, vaan voi käydä kenelle vaan, joka ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan ja impulssejaan. OCD kehittää tästä pakkoajatuksen, joka eskaloituu johonkin pahinpaan mahdolliseen lopputulokseen, tässä tapauksessa siihen että aloittaja on psykopaatti ja sadisti, joka nauttii lapsen satuttamisesta.
Mutta ainoa todellinen asia on se, että aloittaja riuhtisi väsyneenä lasta, ja on tästä nyt mahdottoman huolissaan ja ahdistunut jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseeessä on OCD:n tunnettu muoto eli pakko-oireinen häiriö eli eräs ahdistuneisuushäiriö. Kyseiseen häiriöön erikoistunut terapeutti osaa auttaa asiassa. Psykiatri voi määrätä SSRI-lääkkeitä myös ja nämä lääkkeet yleensä selvästi helpottavat oireita. Avainkeino on pyrkiä olemaan ajattelematta kyseisiä negatiivisia ajatuksia. Pitkän ajan kuluessa ajatukset hellittävät, ne eivät hellitä heti vaan asian kanssa pitää olla pitkäjänteinen ja rauhallinen. Tämä häiriö iskee yleensä ylitunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka ei ikimaailmassa satuttaisi ketään oikeasti.
Ajatuksia ei tarvitse yrittää vältellä, koska se voimistaa pakkoajatuksia, vaan kirjoittaa ne esimerkiksi tarkasti muistiin. Sitten ne käsitellään terapeutin kanssa.
Impulsiivisia ajatuksia ei pidä vältellä, en tarkoittanut sitä. Pitää vältellä ajatusten jatkuvaa pyörittämistä ja analysointia omassa päässään. OCD:ssa triggeri on se impulsiivinen ajatus joka tulee spantiinisti päähän. Kompulsio puolestaan on ajatusten jatkuva analysointi, rationalisointi (esim. hokee päässään "en halua satuttaa lasta oikeasti" ja pyörittäminen päässään. Triggeri saa aikaan kompulsion ja kompulsio vahvistaa ongelmaa. Siksi olennaista on luopua kompulsioista, niin vaikealta kuin se voi tuntuakin. Mutta tässä asiaa on vaikea tyhjentävästi selittää. Asiaan perehtynyt terapeutti osaa kertoa kyllä.
Tärkeintä on hakeutua hoitoon. Lasten vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset ovat sellaisia, jotka pitää ottaa hyvin vakavasti muun muassa siksi, että siihen voi liittyä myös psykoottisuutta ja eristyneisyyttä. On hyvä, että ap otti asian täällä esille.
Ap täällä. Kiitos kommenteista ja erityisesti myötätunnosta. Huolestuttaa kovasti, että osa vastaajista ajatteli tämän olevan provo - toivoisin että niin olisikin. Onko tämä tosiaan niin epäuskottavan kammottava tapaus?
En missään tapauksessa vihaa lasta, jota riuhtaisin. Välillä hän on maailman ärsyttävin ja välillä aivan ihana. On kuitenkin totta, että hetkenä jona riuhtaisin, tunsin kenties vihaa tai raivoa tai turhautumista tai jotain muuta, mutta en tiedä kohdistuiko se suoraan lapseen vai koko tilanteeseen. Olen analysoinut asiaa niin paljon päässäni etten ole lainkaan varma. En halua puolustella kuritusväkivaltaa millään tavoin ja kadun valtavasti, että koskaan syyllistyin sellaiseen. On kuitenkin lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, kenellä on epätoivon hetkellä syttynyt päässä pieni halu satuttaa toista rangaistukseksi. Ja tiedän kyllä hyvin etteivät lapset tee moista tahallaan tai ansaitse tällaista kohtelua millään tavalla.
Olen läpikäynyt jonkin verran terapiaa OCD:ni takia (aiemmin teemat olivat erilaisia) ja ollut lääkityksellä, molemmista oli apua, ja olin pitkään lähes oireeton. Nyt olen aloittamassa lääkityksen uudelleen. Tunnen aika hyvin pakko-oireiseen häiriöön liittyvää teoriaa ja tiedostan kyllä, että OCD:ni pyörittelee minua nyt 100-0 ja lisää omat mausteensa tähän soppaan. En vain pysty päästämään irti tästä teemasta, sillä mielessäni takoo jatkuvasti se että todella satutin jotakuta - ja erityisesti se, että pienenpienen hetken tunsin halua satuttaa, vaikka en olekaan enää ollenkaan varma halusinko oikeasti sillä OCD sekoittaa ajatukseni ja tunteeni täysin. :(
En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi jotain vihanhallintaongelmia tms. Olen kasvanut ja elän nykyäänkin ihan tavallisessa rakastavassa perheessä. Tosin tällä hetkellä olen erityisen väsynyt ja stressaantunut työn ja opintojen takia, mutta muuten elämässäni on kaikki ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseeessä on OCD:n tunnettu muoto eli pakko-oireinen häiriö eli eräs ahdistuneisuushäiriö. Kyseiseen häiriöön erikoistunut terapeutti osaa auttaa asiassa. Psykiatri voi määrätä SSRI-lääkkeitä myös ja nämä lääkkeet yleensä selvästi helpottavat oireita. Avainkeino on pyrkiä olemaan ajattelematta kyseisiä negatiivisia ajatuksia. Pitkän ajan kuluessa ajatukset hellittävät, ne eivät hellitä heti vaan asian kanssa pitää olla pitkäjänteinen ja rauhallinen. Tämä häiriö iskee yleensä ylitunnollisiin ja kiltteihin ihmisiin, jotka ei ikimaailmassa satuttaisi ketään oikeasti.
Ajatuksia ei tarvitse yrittää vältellä, koska se voimistaa pakkoajatuksia, vaan kirjoittaa ne esimerkiksi tarkasti muistiin. Sitten ne käsitellään terapeutin kanssa.
Impulsiivisia ajatuksia ei pidä vältellä, en tarkoittanut sitä. Pitää vältellä ajatusten jatkuvaa pyörittämistä ja analysointia omassa päässään. OCD:ssa triggeri on se impulsiivinen ajatus joka tulee spantiinisti päähän. Kompulsio puolestaan on ajatusten jatkuva analysointi, rationalisointi (esim. hokee päässään "en halua satuttaa lasta oikeasti" ja pyörittäminen päässään. Triggeri saa aikaan kompulsion ja kompulsio vahvistaa ongelmaa. Siksi olennaista on luopua kompulsioista, niin vaikealta kuin se voi tuntuakin. Mutta tässä asiaa on vaikea tyhjentävästi selittää. Asiaan perehtynyt terapeutti osaa kertoa kyllä.
Tärkeintä on hakeutua hoitoon. Lasten vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset ovat sellaisia, jotka pitää ottaa hyvin vakavasti muun muassa siksi, että siihen voi liittyä myös psykoottisuutta ja eristyneisyyttä. On hyvä, että ap otti asian täällä esille.
Lasten vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset ovat ihan yleisiä. Youtubesta löytyy aihetta käsitteleviä englanninkielisiä videoita vaikka kuinka paljon. Pakkoajatukset yleensä liittyvät niihin aiheisiin jotka henkilölle ovat niitä kaikkein herkimpiä. Muita yleisiä aiheita on esim. seksuaalisuuteen liittyvät pakkoajatukset. OCD:n toimintalogiikan kannalta ei sinänsä ole juurikaan merkitystä sillä että mihin aiheeseen ajatukset liittyvät. Terapiakeinot ovat aina ihan samoja.
Help kirjoitti:
Ap täällä. Kiitos kommenteista ja erityisesti myötätunnosta. Huolestuttaa kovasti, että osa vastaajista ajatteli tämän olevan provo - toivoisin että niin olisikin. Onko tämä tosiaan niin epäuskottavan kammottava tapaus?
En missään tapauksessa vihaa lasta, jota riuhtaisin. Välillä hän on maailman ärsyttävin ja välillä aivan ihana. On kuitenkin totta, että hetkenä jona riuhtaisin, tunsin kenties vihaa tai raivoa tai turhautumista tai jotain muuta, mutta en tiedä kohdistuiko se suoraan lapseen vai koko tilanteeseen. Olen analysoinut asiaa niin paljon päässäni etten ole lainkaan varma. En halua puolustella kuritusväkivaltaa millään tavoin ja kadun valtavasti, että koskaan syyllistyin sellaiseen. On kuitenkin lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, kenellä on epätoivon hetkellä syttynyt päässä pieni halu satuttaa toista rangaistukseksi. Ja tiedän kyllä hyvin etteivät lapset tee moista tahallaan tai ansaitse tällaista kohtelua millään tavalla.
Olen läpikäynyt jonkin verran terapiaa OCD:ni takia (aiemmin teemat olivat erilaisia) ja ollut lääkityksellä, molemmista oli apua, ja olin pitkään lähes oireeton. Nyt olen aloittamassa lääkityksen uudelleen. Tunnen aika hyvin pakko-oireiseen häiriöön liittyvää teoriaa ja tiedostan kyllä, että OCD:ni pyörittelee minua nyt 100-0 ja lisää omat mausteensa tähän soppaan. En vain pysty päästämään irti tästä teemasta, sillä mielessäni takoo jatkuvasti se että todella satutin jotakuta - ja erityisesti se, että pienenpienen hetken tunsin halua satuttaa, vaikka en olekaan enää ollenkaan varma halusinko oikeasti sillä OCD sekoittaa ajatukseni ja tunteeni täysin. :(
En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi jotain vihanhallintaongelmia tms. Olen kasvanut ja elän nykyäänkin ihan tavallisessa rakastavassa perheessä. Tosin tällä hetkellä olen erityisen väsynyt ja stressaantunut työn ja opintojen takia, mutta muuten elämässäni on kaikki ihan hyvin.
Stressi tunnetusti pahentaa OCD:n oireita, joten on tärkeää yrittää olla stressaamatta.
Onko sulla hoitokontakti psykiatrialle? Jos ei, niin kuulostaa siltä että kannattaisi hankkia.