Lue keskustelun säännöt.
Jos on töissä ystävällinen, jotkut takertuu ja luulee, että nyt olemme kavereita parhaasta päästä vapaa-ajallakin
10.10.2019 |
Haluan olla ystävällinen kaikille töissä, mutta työpaikan ihmiset kuuluvat työpaikalle, en halua heitä vapaa-ajan elämääni. Joillekin ilmeisesti ystävällisyys tarkoittaa, että nyt voi alkaa roikkumaan ja ripustautua ihmiseen, joka on ollut töissä ystävällinen ja aletaan pommittamaan, että vapaa-ajallakin pitäisi nähdä ja tehdä yhdessä asioita ja olla ylimpiä ystäviä. Suoraan ei voi sanoa, että olen ystävällinen sinulle, mutta meillä ei ole ystävyyssuhdetta, vaan tunnemme vain pakosta työpaikan kautta ja jos jompi kumpi vaihtaa työpaikkaa, ei ole yhtään syytä pitää yhteyttä.
Te, joihin ei ole tarrautunut näitä työpaikan ripustautujia, miten teette sen, että olette ystävällisiä, mutta etäisiä?
Kommentit (72)
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mä en vastaa tällaisille ihmisille puhelimeen. Vetäköön omat johtopäätöksensä, ei ole mun ongelma.
Jos joku ei erota ystävyyttä ja ystävällisyyttä toisistaan, en voi asialle mitään."Mä yritin soittaa sulle eilen illalla. Miksi et vastannut?"
"Työnumero on iltaisin äänettömällä".
"Olin pahassa paikassa/kaupassa/kaverilla/kirjastossa/lapsen harrastuksissa...." Eikä tarvi kertoa oikeaa paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Ei näin perheellisenä ole enää aikaa eikä jaksamista. Hyvä että jaksaa niihin nuoruuden ystäviin ja sukuun pitää yhteyttä edes joskus.
Eikä hirveesti ole työpaikan nuorison kanssa mitään yhteistä puheenaihetta.
Jotenkin surullista jos tuo on yleinenkin asenne. Miten esimerkiksi vieraalle paikkakunnalle töiden perässä muuttanut saa kavereita jos kaikki haluavat olla vain vanhojen kavereiden kanssa?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mä en vastaa tällaisille ihmisille puhelimeen. Vetäköön omat johtopäätöksensä, ei ole mun ongelma.
Jos joku ei erota ystävyyttä ja ystävällisyyttä toisistaan, en voi asialle mitään.
Kerrankin Kakkis puhuu täyttä asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista jos tuo on yleinenkin asenne. Miten esimerkiksi vieraalle paikkakunnalle töiden perässä muuttanut saa kavereita jos kaikki haluavat olla vain vanhojen kavereiden kanssa?
Kannattaa yrittää kaveerata niiden kanssa jotka on myös tulleet muualta.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Olen ujo ja introvertti. Työajalla on vielä suht helppo painaa nuo yleisesti negatiivisena nähdyt luonteenpiirteet piiloon, mutta vapaa-ajallani en halua pingottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereiden löytäminen aikuisiällä tuntuu sellaiselta ydinfysiikkaa, että olen oikeastaan luovuttanut. Joko olen liian etäinen tai liian tungetteleva, eli ilmeisesti sosiaalisilta taidoiltani todella vajaa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Minulla on laaja ystäväpiiri tarha-ajoista opiskeluvuosiin asti, sillä olen asunut täällä koko elämäni. En enää ehdi enkä jaksa työkavereitakin vapaa-ajallani. Niitä näkee kuitenkin töissä joka päivä.
Lisäksi haluan pitää työn ja vapaan ihan eri tasolla henkisesti. Töissä käyn pakosta. Vapaalla olen eri ihminen. Työpaikan tyypit rajaan elämästäni, sillä he muistuttavat työn kurjuudesta. Lisäksi on hyvä olla päästämättä heitä liian lähelle, etteivät he pysty tuhoamaan uraani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Ei näin perheellisenä ole enää aikaa eikä jaksamista. Hyvä että jaksaa niihin nuoruuden ystäviin ja sukuun pitää yhteyttä edes joskus.
Eikä hirveesti ole työpaikan nuorison kanssa mitään yhteistä puheenaihetta.
Täällä sama. Ei tarvitse edes kierrellä tai mitään kun vaan sanoo ettei jaksa eikä ole aikaa.
Jos koittaa laittaa viestiä niin en vastaa ihan siksi että harvemmin viestiä/puhelua huomaan koska olen hiljentänyt kaikki muut tulevat paitsi esimiehen.
Samalla iloisuudella ja ystävällisyydellä vain "voi on niin paljon kaikenlaista, (luettelo xxxxx jos tarpeen)" ja "onpa kivaa että tänä viikonloppuna saa vain olla ja hengähtää ja viettää pyjamapäivää" jne.
Itse olen ollut match makerinä muille, jos on ollut kivoja ihmisiä töissä jotka kaipaavat vapaa-ajalle seuraa. Että hei tuo Tuulakin tykkää käydä uimassa...
En ole antanut puhelinnumeroani, jos on kysytty. Käännän keskustelun aina niin että joo mutta nähdäänhän me ensi viikolla ja ei tällä asialla niin kiire ole.
Voi olla ottamatta tarjousta vastaan tyrmäämättä sitä, olematta tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin työkavereita enemmän kuin perhettäni jos pitäisi niitä vielä vapaallakin katsella, ei kiitos.
työt ja työkaverit saa jäädä päivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista jos tuo on yleinenkin asenne. Miten esimerkiksi vieraalle paikkakunnalle töiden perässä muuttanut saa kavereita jos kaikki haluavat olla vain vanhojen kavereiden kanssa?
Harrastuksista ja muusta vapaa-aikanaan tekemästään jutusta. Jos ei ole elämää töiden ulkopuolella, niin mihin niitä kavereita sitten tarvitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
Minulla on perheeni ja ystäväni, en tarvitse enää mitään "aika kivoja kavereita". Olen saanut töistä kaksi oikeasti hyvää ystävää, mutta hyvin harvoin näemme vapaa-ajalla. Voimme kyllä laittaa viestin tai pari viikonloppuna, mutta se riittää. Emme suutu, jos toinen ei ehdi vastaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden löytäminen aikuisiällä tuntuu sellaiselta ydinfysiikkaa, että olen oikeastaan luovuttanut. Joko olen liian etäinen tai liian tungetteleva, eli ilmeisesti sosiaalisilta taidoiltani todella vajaa.
Minun mielestäni taas aikuisena on erittäin helppo saada ystäviä. Jos et saa ystäviä, niin se johtui vain sinun omista liian tiukoista kriteereistäsi. Mieti siis minkälaisen ihmisen hyväksyisi edes ystäväksesi. Minkälainen hänen pitäisi olla että hän kelpaisi sinulle? Vaaditko tiettyä ikää, ulkonäköä, varallisuutta, koulutusta, ammattia, asuinmuotoa, siviilisäätyä tai muuta asiaa ihmiseltä?
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaa-ajalla, miksi ette? Oletteko tehneet jonkun periaatteellisen päätöksen, että työkavereihin ei sotkeennuta? Vai ovatko kaikki työkaverinne ihan eri maailmasta kuin te itse, teillä ei ole mitään yhteistä eikä juttu luista? Vai miksi ette halua tutustua töissä tapaamaanne ihmiseen paremmin, jos tämä olisi mukava ja tulisitte hyvin toimeen? Kysyn siis ihan aidosta mielenkiinnosta, en mitenkään kettuile tai ole sitä mieltä että teette jotenkin väärin.
En halua, että yksityisasiat sotkevat työasioita ja päin vastoin. Toki jos kaipaisin lisää ystäviä, olisi työpaikka mielestäni aivan varteenotettava vaihtoehto tutustua enkä näe siinä mitään pahaa, että kaveeraa työkavereiden kanssa. Itselleni työ vain on todella epätärkeä osa elämää enkä halua mitään työhön liittyvää enää vapaa-ajalleni, kun kerta niitä vapaa-ajan sosiaalisia suhteita on jo riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden löytäminen aikuisiällä tuntuu sellaiselta ydinfysiikkaa, että olen oikeastaan luovuttanut. Joko olen liian etäinen tai liian tungetteleva, eli ilmeisesti sosiaalisilta taidoiltani todella vajaa.
Samaa mieltä.
Mulle kävi juuri hetki sitten niin, että luulin, kuvittelin ja oletin, että työkaveristani tuli kaverini, mutta en tiedä mitä tapahtui, kun yht'äkkiä hänen puoleltaan välit viilentyivät. Hän oli alunperin se, joka halusi syventää työkaveruuden kaveruudeksi.
Tehtiin vapaa-ajalla kaikkea kivaa, pystyttiin juttelemaan henkilökohtaisista asioista, sekä kaikesta muustakin rennolla otteella. Soiteltiin työajan ulkopuolella, mutta minä aina kysyin (ensiksi viestillä tai kun hän vastasi) , että onko sopiva hetki jutella ja jos ei ollut, niin ymmärsin asian. Ei edes soitettu viikottain.
Hiljattain hän lakkasi kertomasta asioitaan, vaikka päältä päin näki, että aikamoista myllerrystä hänen elämässään asiat olivat. Samalla kertaa kohtelu minua kohtaan koveni ja mm. puhetyyli oli tylyä. Annoin olla ja itsekin aloin vetäytymään kuoreen, koska huomasin ettei seurani enää kelvannut. Puheet pysyivät ja pysyvät työasioissa suurimmaksi osaksi.
En edelleen ymmärrä mitä tapahtui. En koskaan juorunnut kenellekään hänen asioitaan. En yrittänyt tuputtaa liikaa seuraani, koska tiedän ettei hänellä ole samalla tavalla vapaa-aikaa kuin minulla. Meillä ei koskaan ollut mitään yhteenottoja, eikä arvosteluja puolin ja toisin. Enkä myöskään liikaa yrittänyt udella hänen asioitaan, vaan kysyin kuulumisia asiasta, jos tiesin, että jotain oli tapahtunut tai tapahtumassa.
Tämä on siinä mielessä ikävää, että minä olin ihan fine yksinelämiseni ja kaverittomuuteni kanssa. Pystyin ihan hyvin keksimään itselleni tekemistä vapaa-ajalla, enkä kaivannut ystäväkontakteja, koska olen jo kymmeniä vuosia ollut ilman ystäviä. Mutta nyt kun pääsin viettämään tällaista kaverisuhdetta, jossa soiteltiin ja jaettiin asioita, niin hieman kirpaisee, että se loppui. Tuntuu tyhjältä ja vaikealta olo. Ihan kuin pitkä parisuhde olisi loppunut ja nyt täytyy tehdä surutyötä.
Siis mä en nyt oikein ymmärrä mikä tässä on niin kauhea jos joku haluaa tavata myös vapaalla ollessa? Sanoit että et halua viettää aikaa heidän kanssaan, koska eivät ole sun ystäviä. Ehkäpä juuri näistä ihmisistä voisi ajan mittaan tulla hyvinkin läheisiä ystäviä jos suinkin antaisit mahdollisuuden...
Just tän takia mä olen niin tyytyväinen, että mä muutin pois Suomesta toisaalle missä ihmiset ovat paljon avoimempia. Käsittämättömän negatiivista suhtautumista ihmisiin, jotka haluavat olla ystäviäsi...
Työaika oli jo loppunut. Tämä tietysti ongelma, kun ei ole kuin työnumero. Mikäli minulla ei olisi työpuhelinta en antaisi kellekään omaa numeroani.