Lue keskustelun säännöt.
Jos on töissä ystävällinen, jotkut takertuu ja luulee, että nyt olemme kavereita parhaasta päästä vapaa-ajallakin
10.10.2019 |
Haluan olla ystävällinen kaikille töissä, mutta työpaikan ihmiset kuuluvat työpaikalle, en halua heitä vapaa-ajan elämääni. Joillekin ilmeisesti ystävällisyys tarkoittaa, että nyt voi alkaa roikkumaan ja ripustautua ihmiseen, joka on ollut töissä ystävällinen ja aletaan pommittamaan, että vapaa-ajallakin pitäisi nähdä ja tehdä yhdessä asioita ja olla ylimpiä ystäviä. Suoraan ei voi sanoa, että olen ystävällinen sinulle, mutta meillä ei ole ystävyyssuhdetta, vaan tunnemme vain pakosta työpaikan kautta ja jos jompi kumpi vaihtaa työpaikkaa, ei ole yhtään syytä pitää yhteyttä.
Te, joihin ei ole tarrautunut näitä työpaikan ripustautujia, miten teette sen, että olette ystävällisiä, mutta etäisiä?
Kommentit (72)
Ehkä niillä ei ole muita kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin vaikka, että osa kavereista jo kohta suuttuu kun aikani ei riitä edes heille. Eli en voi enää lisätä tekemisen määrääni vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon työkaverityypin. Jäävät roikkumaan, eivätkä tajua ettei tässä mitään ystäviä olla.
Ja vastauksesi ap:n kysymykseen on?
Minulla on sama ”ongelma”. Työkaveri haluaa FB-frendikseni. En oikein halua sinne muita kuin oikeasti läheisiä ystäviäni. Minulle riittää, että nähdään työpaikalla.
Mä en vastaa tällaisille ihmisille puhelimeen. Vetäköön omat johtopäätöksensä, ei ole mun ongelma.
Jos joku ei erota ystävyyttä ja ystävällisyyttä toisistaan, en voi asialle mitään.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannaattaa keskittyä 100 % työasioihin, niin ei tule väärinymmärryksiä.
Et ole yhteydessä heihin kuin työajalla ja työpuhelimitse. Pakkoko se on levittää yksityisnumeroa tai vastata heille, jos häiritsevät vapaa-ajalla? Jos tulee somessa yhteydenottoa, jätät huomiotta. Kyllä sen siitä normaalijärkinen ihminen tajuaa, ettei ole asiallista roikkua työkaverissa töiden jälkeenkin. Jos valittavat, niin sitten sanot suoraan, että haluat pitää työn ja vapaa-ajan erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, ajatuksia ei kukaan osaa lukea (jotkut väittää osaavansa mutta tulkinnat menee huti enimmäkseen) eli se on ihan sun itsesi tehtävä laittaa rajat. Ihmiset on erilaisia ja työpaikalta löytyy ystävyydetkin. Jollekin se sopii, jollekin ei. Joku ottaa fb-kaverikseen työkaverit, joku ei. Ja voi olla riippuvainen työpaikastakin. Jollekin joku fb tarkoittaa ystävyyttä, toiselle ei.
Omalla vastuulla on oma elämä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mä en vastaa tällaisille ihmisille puhelimeen. Vetäköön omat johtopäätöksensä, ei ole mun ongelma.
Jos joku ei erota ystävyyttä ja ystävällisyyttä toisistaan, en voi asialle mitään.
"Mä yritin soittaa sulle eilen illalla. Miksi et vastannut?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut suoraan että en halua vapaalla viettää aikaa ja etten siellä kotona ole iloinen ja puhelias vaan juuri päin vastoin.
"Voisi silti joskus kokeilla?"
"Juu ilmoittelen sitten kun on jaksamista"
Eli en koskaan.
Kerran erehdyin työkaverin kanssa vaihtamaan puhelinnumeroa. Suuri työmaa, tiiminä työskenneltiin mutta vastakkaisilla laidoilla. Työkaveri ei vaan mun numeroa hyödyntänyt työajalla, kun "ehtiihän sitä kävelläkin" mutta vapaa-ajalla soitteli sitäkin useammin. Stalkkaus yltyi niihin mittoihin että leikkautti hiuksiinsa saman mallin kuin minullakin ja alkoi käyttämään hyvinkin saman tyylisiä vaatteita kuin minä. En siis vastannut viesteihinsä ja puheluihinsa työajan ulkopuolella, ja pian päädyttiin eri työmaillekin. Viimeinen niitti oli kun se muutti mun naapuriin. Meni vaihtoon niin puhelinnumero kuin osoitekin.
Tuosta oppineena olen tänä päivänä joidenkin työkaverien mielestä jopa töykeä, kun en rupattele niitänäitä henkilökohtaisuuksia kaffepaussilla, mutta mieluummin otan mulkun maineen kuin riskeeraan uuden takertujan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä yritin soittaa sulle eilen illalla. Miksi et vastannut?"
”En vastaile iltaisin puhelimeen.”
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Jos ei halua työkavereita kovin lähelle, kannattaa pitää fb ja instat jne. joko salanimellä tai olla hyväksymättä johdonmukaisesti kenenkään työyhteisön ihmisten kaveripyyntöjä. Privaattinumero ja puhelin, työnumero ja työpuhelin erikseen.
Mun privanumeroa ei ole kuin kahdella esimiehellä, muut saa kontaktoida työpuhelimen kautta, jota en kyllä vapaa-ajalla juurikaan käytä.
Joidenkin duunikavereiden kanssa käyn joskus aftereilla, muuten saavat olla ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole ollut mitään ongelmaa tuollaisen kanssa. Teen selväksi jo töissä, että vapaa-aikani vietän perheeni kanssa ja se riittää kaikille. Vapaa-aikana en myöskään vastaa työkavereiden puheluihin, vaan laitan takaisin ehkä tekstiviestiä, että nähdään maanantaina töissä. Fb-kavereiksi otan ketä otan, sitäkään asiaa en ala muille selvittämään olenkaan. Joskus voin sanoa, että olen fb:ssa vain yhden harrastuksen ja kylätoimikunnan takia, muuta en sieltä ehdi lukea.
Se on niin helppoa sanoa asiat nätisti ja ymmärrettävästi, jos haluaa.
Sun kannattaa nyt miettiä omaa tapaasi käyttäytyä, ettei jatkossa ihmiset saa susta väärää käsitystä. Olet ilmeisesti jotenkin liian ystävällinen ja mukava kun joku erehtyy luulemaan sitä oikeaksi haluksi ystävystyä.
Monet on yksinäisiä. Ja kaipaisivat kovasti ystäviä mutta mistä sen sitten tietää kuka on tosissaan ja kuka ei?
Itse en ole koskaan tavannut mainitsemiasi ripustautuvia ihmisiä. Mun ongelmani on enemmänkin se, ettei löydy ihmisiä, jotka kaipaisivat ystävyyttäni.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Mä en vastaa tällaisille ihmisille puhelimeen. Vetäköön omat johtopäätöksensä, ei ole mun ongelma.
Jos joku ei erota ystävyyttä ja ystävällisyyttä toisistaan, en voi asialle mitään."Mä yritin soittaa sulle eilen illalla. Miksi et vastannut?"
Olen tavattavissa vain työaikaan.
Minusta on mukava tutustua uusiin ihmisiin. Olen saanut useamman kaverin ja jopa ystävän työpaikoilta.
Ehkä näiltä "ripustautujilta" puuttuu kuitenkin sellainen ihmisten lukutaito, eivät oikein ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä ja luulevat että aina kun ollaan kohteliaita ja ystävällisiä niin ymmärretään se väärin. Eivät osaa lukea ihmisiä. Itse vaistoan helposti pienistä asioista että ketkä työpaikan ihmisistä on mukavia ja kohteliaita mutta eivät kaipaa minulta mitään kaveruutta tai ystävyyttä, riittää että töissä vietetään aikaa. Ja sitten ne muutamat samanhenkiset, joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja laitetaan vapaa-ajallakin viestiä tai vietetään aikaa, sen vaan huomaa ja tuntee kun klikkaa. Mutta ehkä kaikilla ei ole sellaista sosiaalista silmää näissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua työkavereita kovin lähelle, kannattaa pitää fb ja instat jne. joko salanimellä tai olla hyväksymättä johdonmukaisesti kenenkään työyhteisön ihmisten kaveripyyntöjä. Privaattinumero ja puhelin, työnumero ja työpuhelin erikseen.
Mun privanumeroa ei ole kuin kahdella esimiehellä, muut saa kontaktoida työpuhelimen kautta, jota en kyllä vapaa-ajalla juurikaan käytä.Joidenkin duunikavereiden kanssa käyn joskus aftereilla, muuten saavat olla ihan rauhassa.
Ei se ole noin vaikeaa, että pitäisi salanimillä esiintyä! Voi sanoa vaan, että pidän työasiat erillään vapaa-ajasta. Piste.
Nykyään on paljon yksinäisiä ihmisiä. Monet ehkä toivovat, että voisivat saada esimerkiksi työpaikan kautta tuttavuuksia. Kaikki eivät ole ystävien määrässä yhtä onnekkaita. Sosiaalisesti taitavana on sinun vastuullasi sanoa jotenkin hienotunteisesti, ettet kaipaa nyt elämääsi enempää ihmisiä.
Tiedän tuon työkaverityypin. Jäävät roikkumaan, eivätkä tajua ettei tässä mitään ystäviä olla.