Minusta avioerolle ei ole yhtäkään hyvää syytä ja siksi halveksin kaikkia eronneita
Kommentit (60)
Vierailija:
Ei, eroon on lähes aina syynä itsekkyys ja tahdon puute. Aivan uskomatonta potaskaa tässä ketjussa.
Pitääkö aina asettaa kaikki muu oman itsensä edelle?
Vierailija:
Vierailija:
Mitäs ap sitten tekee, kun mies tulee ja ilmoittaa että se on loppu nyt??
Et sinä väkisin voi ketään pitää...En voi ketään väkisin pitää, mutta tiedän, ettemme eroa koskaan. Me TAHDOMME olla avioliitossa elämämme loppuun asti.
ap
Eihän kukaan mene naimisiinkaan sillä periaatteella, että erotaan!!?? Ihan Jumalan ja seurakunnan edessä se kaikille kerrotaan.
Arvaapa mitä ap, minä olin yhtä naivi 17 vuotiaana kuin sinä nyt. Löysin elämäni rakkauden ja kaikki oli niiiin IKUISTA! Teimme jopa verivalat, ettemme koskaan eroa =)
Nyt 7 vuotta naimissa, mutta aivan eri miehen kanssa...
Vierailija:
että joutuu itse sen kokemaan mitä halveksii - - Tiedän pari naista jotka halveksivat yh-äitejä ja pitivät itseään jotenkin parempina ja niin kävi että nykyään näistä molemmat ovat itse yh-äitejä.
Halveksunta yleensä kertoo enemmän ihmisestä itsestään... lapsellisuudesta.
silti ihmetyttää tuo apn naivi asenne että hän pystyy kontrolloimaan elämää ja miehensä elämää. Nuo esimerkit ovat ihan teoreettisia mutta mahdollisia. Eikä kukaan voi sanoa että " mieheni ei jätä minua koskaan" tai että hän ei ikinä tule lyömään minua koska minä tunnen hänet niin. Semmoista ei vaan voi tietää.
En usko että on tosissaan. annetaan olla.
Kyllä kaikki on tuossa samassa uskossa, että kaikki me yhdessä selvitetään... mutta totuus on joskus toisenlainen.
Itse kyllä olen samaa, mieltä siinä, että kyllä kaikkensa täytyy antaa liitolleen.
Väkivalta, alkoholismi tms. ja hulluus on semmosia syitä, joista minä eroaisin
Ette te oikeasti voi olla noin naiiveja, että kuvittelette, että kaikki tämän maailman tai edes Suomen ihmiset menee naimisiin pysyäkseen ikuisesti amen naimisissa.
En mäkään hyväksi kevein perustein eroamista. Just sellasia eroja, joita sitten selitellään kavereille, että " me nyt erottiin, mutta kyllä me varmaan joskus palataan yhteen..." . Ja kun avioero on saatu, niin pari on taas yhdessä ja " alottelee hitaasti" .
Ihan sama homma on, kun tehdään lapsi muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen, ja ennen lapsen 1v synttäreitä pari eroaa.
Oletko ap milloin mennyt kihloihin? Koskas on häät?
Ei hän muuten noin väkipakoin yrittäisi hallita elämäänsä.
Mitä sitten vaikka pahin pelkosi toteutuisi, ap? Mitä sitten? Olisihan se varmasti kamalaa mutta ei elämä siihen päättyisi!
Turhaan yrität hallita jotakin mikä ei ole koskaan eikä koskaan tule olemaankaan hallinnassasi.
Keskity mielummin tähän hetkeen, häiden suunnitteluun, siihen että sinulla juuri nyt on hyvä mies. Nauti siitä että elämäsi on nyt hyvin. Huomisesta kun ei tiedä...
Tai siis joutunut elämään koskaan vaikeaa elämää. Kokenut niin vaikeita asioita joita ei vaan hoideta puhumalla ja hoitoon " viemisellä" .
Onhan se hienoa ajatella että sitä ei koskaan erota! Näin minäkin ajattelen ja mieheni ajattelee. Ollaan oltu " jo" 14 vuotta yhdessä ja toistaiseksi ei ole toiseen tarvinnut pettyä eikä hänestä ole tullut mitään hirviötä. MUTTA tiedetään kummatkin että kaikki ei välttämättä ole ns. ikuista. Voi tapahtua jotain ikävää ja odottamatonta! Me olemme vain ihmisiä. Ja se on hyvä tiedostaa ja myös miettiä jo etukäteen että miten sitä pärjäisi jos niin taikka näin tapahtuisi. Jos pelkästään uskoo siihen että kaikki menee hyvin ja kaikesta pystytään selviytyä yhdessä niin kun ja jos se pommi putoaa niskaan niin mielenterveys sinulta menee. Aivan varmasti :(
Vierailija:
.T:uskovainen, joka ei hyväksy kevein perusteluin avioeroa (tyyliin:en rakasta miestä enää)
niin ja et voi olla varma että onko miehesi tällä hetkellä jo pedof. Sen hän salaa viimeseen asti..
ap nyt vaan ei ole järjen jättiläinen. Turha yrittää muuttaa ihmisen käsitystä jolla ei ole kapasiteettia muuttaa omaa " järkevää" näkemystään
sinä joka kysyit että eikö avioon mennä rakkauden tähden...
No tietenkin mennään, sillon luvataan että TAHDON rakastaa.
T: se joka ei hyväkvy avioeroja kevein perustein (tyyliin en rakasta miestäni enään).
Siis rakkaushan on just paljon tätä TAHTOMISTA eikä ainaista ihanuuden onnen tunnetta. Näin minä ajattelen. Joku päivä jaksan täydellisesti rakastaa ja väliin on huonompia kausia niin itellä ku miehelläkin.
En tiiä ymmärrätkö..
Vierailija:
Vierailija:pitääkö sitten aina olla täysin epäitsekäs?
Pitääkö aina asettaa kaikki muu oman itsensä edelle?
Kuinka itsekäs? Eikö KOSKAAN saa ajatella itseään missään tilanteessa.
raskaaksi kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja eronnut, kun lapsi oli reilun vuoden eikä mulle ole tullut mieleenkään, että joku voisi halveksia mua sen takia. Tietääköhän täällä juuri kukaan, mitä toisen ihmisen halveksiminen tarkoittaa...
Siis mikä tuo sun juttusi nyt on?
Onko sinusta liian epäitsekästä elää sitoutuneena parisuhteessa? Sekö tarkoittaa, ettei koskaan missään tilanteessa saa olla itsekäs? Voi luoja teitä ihmisiä.
On vähän eri asia olla jossain tilanteessa itsekäs kuin olla kykenemätön panostamaan parisuhteeseen tinkimällä omasta mukavuudenhalustaan.
Jos et itse huolehdi itsestäsi ei sitä tee kukaan muukaan puolestasi.
tätäki naista..:) Josko ois uusia ihmisiä palstalla. Jotka ei vielä tätä avausta oo nähneet, kommentteja!
että joutuu itse sen kokemaan mitä halveksii - - Tiedän pari naista jotka halveksivat yh-äitejä ja pitivät itseään jotenkin parempina ja niin kävi että nykyään näistä molemmat ovat itse yh-äitejä.