Mikä avuksi, kun illat ovat yhtä tappelua 9v kanssa

Pelottaako nukkuminen jostain syystä?

Illan rauhoittaminen, vakava keskustelu päivällä kun vielä ei ole umpiväsynyt.

Aikaisemmin sänkyyn varsinkin nuorempi. Klo 21 on tosi myöhä. Sänkyyn puoli tuntia aikaisemmin (vanhempi) ja valot pois 20:30 tai jopa 20.

Mukava ja rauhallinen olo*, korjaus edelliseen

Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.

Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko, jos keskustelet pojan kanssa asiasta? Esim. että "Hei, mä olen huomannut, että nää illat on aika riehumista ja et mielelläs menisi nukkumaan. Mikä voisi sun mielestä olla sellanen asia, mitä voitais tehdä että ois mukavana rauhallinen olo mennä sinne nukkumaan?"

Totta kai tässä sitten aikuiselta sitä suhteellisuudentajua ettei mitään "haluisin pelata 3 tuntia pleikkaa sitä ennen" tms. Jos ei yhdessä pohtien tule mitään järkevää, niin sun ehdoilla sitten muita kokeiluja.

Niin siis mukava ja rauhallinen olo*. Ja tosiaan keskustelu päivemmällä, ei kesken sitä iltahulinaa, koska silloin se on varmasti toivotonta ja tuloksetonta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.

Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.

Ap

Kuulostaa siltä että varmaan jo murrosikä alkamassa. Nykyäänhän lasten murrosikä on aikaistunut hurjasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuuko, jos keskustelet pojan kanssa asiasta? Esim. että "Hei, mä olen huomannut, että nää illat on aika riehumista ja et mielelläs menisi nukkumaan. Mikä voisi sun mielestä olla sellanen asia, mitä voitais tehdä että ois mukavana rauhallinen olo mennä sinne nukkumaan?"

Totta kai tässä sitten aikuiselta sitä suhteellisuudentajua ettei mitään "haluisin pelata 3 tuntia pleikkaa sitä ennen" tms. Jos ei yhdessä pohtien tule mitään järkevää, niin sun ehdoilla sitten muita kokeiluja.

Niin siis mukava ja rauhallinen olo*. Ja tosiaan keskustelu päivemmällä, ei kesken sitä iltahulinaa, koska silloin se on varmasti toivotonta ja tuloksetonta.

Ok kiitos! Pitää kokeilla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9 ja 5 vuotiaalla on eri nukkumaanmenoajat.

Miksi? Jos 9v menee pääsääntöisesti 8.15 kouluun ja 5v päiväkotiin n. klo 10 voivat hyvin mennä samaan aikaan nukkumaan.

Ap

sen 5v voi aivan hyvin laittaa aiemmin nukkumaan,ja siten jää aikaa sille isommalle lapselle. Onhan hänen joskus saatava jakamaton huomio.

Lue MLL sivuilta lisää.

Vierailija kirjoitti:

Milloin käytös on alkanut?

Poika siis vetäytyy kun hänen kanssaan yrittää jutella? Eihän vain kiusata koulussa? Onko kavereita?

Käytös on alkanut kuukauden sisään. Olen ollut paljon poissa kotoa työmatkojen vuoksi ja mummo ollut myös hoitamassa lapsia. Kuulemma mitään ongelmia ei ole ollut.

Kavereita on. Koulun käynti oli melko takkuista kaksi ekaa vuotta, oli vaikeaa keskittyä ”tylsiin” aineisiin kuten kirjoittamiseen. Kovalla yhteistyöllä, kannustuksella ja palkkioilla päästiin viime keväänä valtavia askelia eteenpäin ja poika kasvoi koululaisena paljon. Kolmasluokka on alkanut hyvin, mutta selkeästi tsemppaa koulussa, ja purkautuu välillä kotona.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.

Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.

Ap

Kuulostaa siltä että varmaan jo murrosikä alkamassa. Nykyäänhän lasten murrosikä on aikaistunut hurjasti.

En usko murrosiän olevan vielä ajankohtainen.

Ap

Suosittelen myös satuhierontaa. Siinä yhdistyy satu, rauhoittuminen, kosketus ja läheisyys. Meidän poika on vähän pienempi, 7v, mutta ollut kaikenlaista oireilua nyt koulunalkuun liittyen. Tuo yhteinen satuhierontahetki on auttanut myös päivien takkuihin. Se läheisyys on näillekkin vielä kovin tärkeää, vaikka eivät ehkä sitä osaa pyytää tai ottaa vastaan niinkuin pikkulapset. :) Sitä haetaan sit mitä kummallisimmin keinoin.

Selvitä mikä on 9 -vuotias on jossain asiassa iso ja jossain pieni. Huomion hakuuta Koulukuraattori kanssa juttelukin voi auttaa joten jos keinosi loppuun pyydä aika koulukuraattorille...

Kokeile kertoa Jeesuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti miksi poika käyttäytyy noin. Saattaa haluta vain pelkkää huomiota, jota ei ole muuten koko päivänä saanut.

Onhan käytökseen joku syy.

Olen yrittänyt miettiä. Mielestäni poika ”vetäytyy”, kun yrittää kysellä kuulumisia tms. Eli joka päivä pyritään antamaan huomiota.

Ap

Kysytekö kuulumiset heti kun illalla näette? pojalla voi olla tärkeä kertoa heti päivän tapahtumat. jos myöhemmin yrittää, voi olla jo "ei ne kuitenkaan kuuntele"-fiilis

Vierailija kirjoitti:

Kokeile kertoa Jeesuksesta.

Voitte vaikka rukoilla iltarukouksen

Ei mun pojat ainakaan kerron kuin perusjutut kyselemällä. Mutta kun menen katsomaan telkkaria, niin kumpikin tulee sinne vuoron perään ja kertoo asioitaan. Eli ihan selvästi kaipaavat rauhallista omaa hetkeä kanssani. Kainaloon on silloin helppo tulla. Tällaisenä hetkenä olisi sitten helppo jutella vaikeistakin asioista, ne pitää hoitaa pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.

Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.

Ap

Ei kukaan halua keskustella, kun on raivo päällä. Se pitää saada pois. Ei 9-v kuulu pakottaa ja ajaa raibon valtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.

Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.

Ap

Ei kukaan halua keskustella, kun on raivo päällä. Se pitää saada pois. Ei 9-v kuulu pakottaa ja ajaa raibon valtaan.

Eli keskustella lapsen kanssa mitä hän ajattelee ja ehdottaa. Toimia ennakoivasti niin ettei tule pakottamista ja raivoa.

Kurittomuuteen ja uhmaamiseen auttaa yleensä kuritus (kunnollinen sellainen, joka on niin tuntuva, että uhma loppuu). Sen sijaan se, että yrittää olla lapselle mielin kielin vain korostaa lapsella olevaa mielikuvaa siitä, että vanhempia voi pompotella miten tykkää ja että vanhemmat ovat heikkoja.

Ihan terve järki sanoo, että ihmistä joka käyttäytyy noin törkeästi ei pidä kohdella silkkihansikkain ja loputtomasti ymmärtäen vaan ottaa siltä luulot pois. Nykypäivänä moni vanhempi vaan valitettavasti elää jossain vaaleanpunaisessa kuplassa kuvitellen, että keskustelu ja haliminen ratkaisee kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Kurittomuuteen ja uhmaamiseen auttaa yleensä kuritus (kunnollinen sellainen, joka on niin tuntuva, että uhma loppuu). Sen sijaan se, että yrittää olla lapselle mielin kielin vain korostaa lapsella olevaa mielikuvaa siitä, että vanhempia voi pompotella miten tykkää ja että vanhemmat ovat heikkoja.

Ihan terve järki sanoo, että ihmistä joka käyttäytyy noin törkeästi ei pidä kohdella silkkihansikkain ja loputtomasti ymmärtäen vaan ottaa siltä luulot pois. Nykypäivänä moni vanhempi vaan valitettavasti elää jossain vaaleanpunaisessa kuplassa kuvitellen, että keskustelu ja haliminen ratkaisee kaiken.

Surullista, että tällaisia vanhempia on. Ei minkäänlaista kykyä asettua lapsen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurittomuuteen ja uhmaamiseen auttaa yleensä kuritus (kunnollinen sellainen, joka on niin tuntuva, että uhma loppuu). Sen sijaan se, että yrittää olla lapselle mielin kielin vain korostaa lapsella olevaa mielikuvaa siitä, että vanhempia voi pompotella miten tykkää ja että vanhemmat ovat heikkoja.

Ihan terve järki sanoo, että ihmistä joka käyttäytyy noin törkeästi ei pidä kohdella silkkihansikkain ja loputtomasti ymmärtäen vaan ottaa siltä luulot pois. Nykypäivänä moni vanhempi vaan valitettavasti elää jossain vaaleanpunaisessa kuplassa kuvitellen, että keskustelu ja haliminen ratkaisee kaiken.

Surullista, että tällaisia vanhempia on. Ei minkäänlaista kykyä asettua lapsen asemaan.

Sinusta siis lapsen sääntörikkomuksia pitää katsella sormien välistä koska sääntöjen noudattaminen on ristiriidassa lapsen mukavuudenhalun kanssa?