Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun illat ovat yhtä tappelua 9v kanssa
09.10.2019 |
Alkaa olla keinot vähissä. Joka ilta saa tapella 9v pojan kanssa samoista asioista, hammaspesu ja nukkumaanmeno. Menee n. 21 nukkumaan, kun laitan samaan aikaan 5v pikkusiskon nukkumaan. Kun saan 5v:n unille, alkaa tuo pojan show. Ei pysy omassa sängyssään, vetkuttelee, juoksee karkuun ja loppujen lopuksi ja pahimmillaan kun pojan saa sänkyyn, jää sinne raivoamaan ja lopulta nukahtaa.
Kännykkä, pleikka ja tv on illat kiinni, joten niillä ei vaikutusta. Myös läksyt on tehty päivällä, iltapala syöty ja muutenkin illat rauhoitettu.
Onko mitään konsteja millä tästä pääsisi eroon.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Älä herranjestas kurittamaan lasta rupea (viitaten aiempaan kommenttiin). Lapsikin vaatii tästä käytösmallista ulosopettelua. Sinnikkäästi tarjoa aikaasi ja kun on poika sängyssä ota mukaan joku ice breaker mihin huomio kiinnittyy. Vaikka valokuva-albumi, vauvakirja, kirja mitä luet, pelikortit, unokortit mitä keksitkin! Siitä se lähtee. Pojallasin on temperamenttia ja onneksi äiti jolle saa turvallisesti suutahdella. "Voita" illat takaisin teille perheenä rakentamalla yhteys iltaa varten juttelemalla jo päivällä minkälaisella kaavalla tämä ilta mennään. Ei syyllistetä tai muuta. Rakentavasti ja kannustavasti. Tsemppiä!
"Äiti jolle saa rauhassa suutahdella" tarkoittaa tässä ja monessa muussa tapauksessa herkästi sitä, että "äidin auktoriteetin saa rauhassa kyseenalaistaa". Se taas ei hyvää lupaa perhe-elämän sujuvuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos poika menisikin nukkumaan puoli tuntia myöhemmin? Tekisi kyllä iltatoimet klo 21 mennessä. Mutta sitten, kun 5v on sängyssä klo 21, teillä olisi pojan kanssa puoli tuntia yhteistä aikaa.
Voisitte tehdä siitä teidän oman jutun. Pelata lautapelejä, opetella korttipelejä, askarrella jotain isompaa yhdessä - pienoismalleja tai sitten oman luovuuden mukaan.
Auttaisiko se? Jos venkoilee sen jälkeen nukkumaanmenoa, niin seuraavana iltana sänkyyn klo 21 ilman tuota yhteistä puuhaa.
Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja keskustella pojan kanssa.
Keskustelulla tarkoitan kuuntelemista, en luennointia.
Kuuntele sitä lasta.
Kysy mikä painaa. Tai mitä hänen elämäänsä kuuluu. Miten menee.
Anna lapsen puhua mistä hän haluaa, ja kuuntele. Yritä katsoa tilannetta lapsen näkökulmasta.
Jos puheyhteys löytyy, yritä selvittää mitä lapsi itse toivoo illoilta. Törmääkö hän joka ilta johonkin mikä tuntuu pahalta. Mikä niissä illoissa lasta ahdistaa. Hänellähän saattaa vaikka hampaiden peseminen sattua tai pyjaman sauma raapia jalkaa, tai pimeä huone pelottaa, tai siskon saama huomio suututtaa. Tai olla joku muu hankaluus.
Äläkä missään nimessä syyllistä lasta, äläkä käyttäydy väheksyvästi.
Näillä yleensä saa asiat hoitumaan lasten kanssa. Ja aikuistenkin.
Ja jos ei auta, niin sitten haet apua lapsellesi. Kaverin lapsella todettiin lievä kehitysvamma teini-iässä. Siihen asti vaan oli ihmetelty miksi lapsen kanssa "joutuu riitelemään" vähän kaikesta vaikka vanhemmat tekevät kaiken oikein. Tämä lapsi tarvitsi tukea ja lääkitystä, jotta esim nukkumaan meneminen onnistuu ilman hirveää vääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja keskustella pojan kanssa.
Keskustelulla tarkoitan kuuntelemista, en luennointia.
Kuuntele sitä lasta.
Kysy mikä painaa. Tai mitä hänen elämäänsä kuuluu. Miten menee.
Anna lapsen puhua mistä hän haluaa, ja kuuntele. Yritä katsoa tilannetta lapsen näkökulmasta.Jos puheyhteys löytyy, yritä selvittää mitä lapsi itse toivoo illoilta. Törmääkö hän joka ilta johonkin mikä tuntuu pahalta. Mikä niissä illoissa lasta ahdistaa. Hänellähän saattaa vaikka hampaiden peseminen sattua tai pyjaman sauma raapia jalkaa, tai pimeä huone pelottaa, tai siskon saama huomio suututtaa. Tai olla joku muu hankaluus.
Äläkä missään nimessä syyllistä lasta, äläkä käyttäydy väheksyvästi.Näillä yleensä saa asiat hoitumaan lasten kanssa. Ja aikuistenkin.
Ja jos ei auta, niin sitten haet apua lapsellesi. Kaverin lapsella todettiin lievä kehitysvamma teini-iässä. Siihen asti vaan oli ihmetelty miksi lapsen kanssa "joutuu riitelemään" vähän kaikesta vaikka vanhemmat tekevät kaiken oikein. Tämä lapsi tarvitsi tukea ja lääkitystä, jotta esim nukkumaan meneminen onnistuu ilman hirveää vääntöä.
Tiivistettynä: jos keskustelu ja mukava yhdessäolo eivät saa lasta tottelemaan, niin sitten lapsi on erityislapsi ja tarvitsee ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Olen monesti yrittänyt mennä juttelemaan, kun poika saatu (raivoavana) sänkyyn, mutta karjuu vain, että pitää mennä pois hänen huoneestaan. Jää sitten itsekseen huutamaan ja nukahtaa usein hetken päästä.
Ennen sitä lähinnä juoksee karkuun ja nauraa, siinäkään ei oikein keskustelut auta.
Ap
Haluatko itse keskustella silloin kun joku asia vituttaa niin ettei veri kierrä päässä. Yleensä kukaan ei kykene mihinkään kunnolliseen keskusteluun silloin kun raivostuttaa.
Ne keskustelut täytyy tehdä silloin kun on mukava ja rauhallinen hetki, ei silloin kun on tilanne kärjistynyt.
Lapselle olisi hyvä opettaa keinoja tunteiden säätelyyn. Tämäkin kannattaa tehdä silloin kun on hyvä hetki. Voitte miettiä yhdessä mikä voisi rauhoittaa. Se voi olla esim peiton alle meneminen tai nyrkkeilysäkin lyöminen tai tyynyn päällä hyppiminen tai vaikka jonkun lorun hokeminen. Eri ihmisille toimii eri asiat. Voitte vaikka yhdessä jutella mikä helpottaa äitiä ja mikä helpottaa isää tai jotain muuta lapselle läheistä ihmistä tai lapsen suurinta sankaria silloin kun suututtaa. Ja kun niistä on juteltu niin sitten puhua siitä voisivatko samat keinot auttaa lasta vai onko ne ihan tyhmiä lapsen mielestä.
Itse olen saanut helposti kiivastuvan lapsen rauhoittumaan kun olen kertonut hänelle tarinoita veljeni tempauksista. Veljelläni on ADHD ja hän teki lapsena todella rajuja ja hölmöjä juttuja. Kouluunkin piti muutaman kerran tilata ambulanssi kun veli oli telonut itseään. Tämä auttaa lasta, sillä hän on kiintynyt veljeeni ja arvostaa häntä paljon. Häntä selvästi rauhoittaa se, että niinkin mahtavan tyypin lapsuus on ollut sellaista sähläämistä. Nykyään hankala tilanne laukeaa helposti kun lapselta kysyy, että "mieti mitä Mikko tekisi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti miksi poika käyttäytyy noin. Saattaa haluta vain pelkkää huomiota, jota ei ole muuten koko päivänä saanut.
Onhan käytökseen joku syy.
Olen yrittänyt miettiä. Mielestäni poika ”vetäytyy”, kun yrittää kysellä kuulumisia tms. Eli joka päivä pyritään antamaan huomiota.
Ap
Jos keskusteluyhteys on heikko, voisi lapselle olla helpompaa puhua jostain neutraalista asiasta. Tai vaikka lempielokuvasta, tai pelistä, tai sarjakuvasta. Jostakin lapselle läheisestä ja tärkeästä asiasta, joka ei mene liikaa iholle.
Kun sellaisesta saa juttua aikaan, saattaa lapsi alkaa puhumaan omista asioistaankin.
Itse olen jutellut lasteni kanssa paljon peleistä ja elokuvista, vaikka ne eivät hirveästi minua kiinnosta. Mies on välillä ihmetellyt, miksi kyselen jostain peleistä lapsilta ja miksi olen niin paljon kiinnostunut niistä.
Nykyään mies ihmettelee miksi teinit kertovat munulle asioistaan. Itse uskon, että se on niiden pelikeskusteluiden ansiota.
Minä lapsi pienoinen, aamuin illoin rukoilen. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää aina kiitän. Suojaa meitä kaikkia, pieniä ja suuria. Amen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika rakastaa sitä, että hänelle luetaan.
Neropatin päiväkirjat jatkokertomuksena ja ovat niin hauskoja, että aikuinenkin viihtyy.
Hiljentyy kuuntelemaan, tinkii lisää, kun loptettaa, mutta rauhoittuu, kun sano että nyt nukutaan ja huomenna jatkuu.
Kiitos asiallisista vastauksista. Aiemmin meillä on mennyt niin, että kun iltatoimet hoidettu, olen lukenut 5v:lle ja laittanut nukkumaan, jonka jälkeen mennyt peittelemään ja toivottamaan hyvät yöt 9v pojalle.
Kuulumiset päivästä on kyselty jo ennen iltaa. Monesti vastaus on se ”ihan hyvin”. Kun kysyy miten päivä mennyt. Tuo mielenkiintojen kohteen kautta juttelu voisi toimia. Olen myös sanonut, että saa tulla kuuntelemaan samaa satua, kun luen pikkusiskolle, mutta ne ei kuulemma kiinnosta.
Meillä on aina saanut näyttää tunteet, mutta ketään ei saa satuttaa. Poika onneksi lopulta on rauhoittunut, mutta minua huolettaa, kun haluaisin lohduttaa raivoavaa lasta, mutta lapsi ei ota vastaan. Niin että jääkö tuosta lapselle paha mieli. Antaa kyllä aamulla herätettäessä halin ja on ihan hyväntuulinen.
Voisi kokeilla tuota, että antaa pojalle illassa sen puoli tuntia enemmän aikaa, kuin siskolle, ennen nukkumaanmenoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on laitettu aina klo 23 nukkumaan. Vauvasta asti.
Toki nyt lukiossa en enää määrää. Joskus menee kahteentoista tai yhteen.
Lapsellesi 21 on liian aikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten menee, AP?
Hei, kiitos kysymästä! Illat ovat rauhoittuneet huomattavasti, kun poika on saanut pikkusiskon jälkeen oman huomionsa. Ei myönnä itse sitä, mutta selkeästi aistii, että nauttii huomiosta. Tykkää, kun rapsuttaa selkään hetken ja jää sitten hyvillä mielin nukkumaan.
Jotenkin pidin kai jo liian isona poikana, että osaa jo käydä itekseen nukkumaan, hyvän yön toivotuksen jälkeen. Käytiin myös kahdestaan jätskillä ja juteltiin asioista. Onhan tuo vielä oikeasti aika pieni poika. Kolmannen luokan aloitus on selkeästi ollut enemmän kuormittava, kun päivät pidempiä ja Uusi opettajaa vaatii jo enemmän kuin 1-2 luokan ope. Kertoi itse ”että kun mä äiti pinnistelen koulussa etten pelleile ni sit mua usein väsyttä illalla jotenkin oudosti” mutta ei osannut kuvailla tarkemmin. Rauhotimme nyt yhden illan pelkästään perheelle yhteiseen aikaan.
Lämmin kiitos kaikille avuista ja neuvoista! ❤️
Ihanaa syksyä kaikille!
Ap
Ihana kuulla! Kaikkea hyvää teidän perheelle! ❤️❤️
Älä herranjestas kurittamaan lasta rupea (viitaten aiempaan kommenttiin). Lapsikin vaatii tästä käytösmallista ulosopettelua. Sinnikkäästi tarjoa aikaasi ja kun on poika sängyssä ota mukaan joku ice breaker mihin huomio kiinnittyy. Vaikka valokuva-albumi, vauvakirja, kirja mitä luet, pelikortit, unokortit mitä keksitkin! Siitä se lähtee. Pojallasin on temperamenttia ja onneksi äiti jolle saa turvallisesti suutahdella. "Voita" illat takaisin teille perheenä rakentamalla yhteys iltaa varten juttelemalla jo päivällä minkälaisella kaavalla tämä ilta mennään. Ei syyllistetä tai muuta. Rakentavasti ja kannustavasti. Tsemppiä!