Lue keskustelun säännöt.
Olen järjettömän kateellinen hyvän ystäväni kauneudesta
09.10.2019 |
En ole koskaan nähnyt ketään, joka olisi yhtä kaunis kuin hän. Kyseessä on ihan tavallinen nainen, ei mikään julkkis, mutta todella, todella kaunis. Ulkonäöltään aivan täydellinen.
Ja ei, en ole ruma. Vaikka sanon näin itsekin, olen todella monen ihmisen (sekä miesten että naisten) mielestä kaunis, ja olen tehnyt mallintöitä. Silti, kun olen kuvissa tuon ystäväni rinnalla, näytän ihan hirveältä. Hän on niin valovoimainen ja liian kaunis. Aina kun näen meidät vierekkäin minusta tuntuu pahalta.
On tietenkin asioita, joissa olen häntä "parempi" (vaikka tuokin on tietysti suhteellista), olen esimerkiksi älykäs jne. Ulkonäkö on ainoa asia, josta olen kateellinen hänelle, enkä siitäkään pahansuovalla tavalla (eli en esimerkiksi ajattele niin, että kunpa hän ei olisi niin kaunis, vaan että kunpa itsekin olisin yhtä kaunis).
Hänen ulkonäkönsä vaikuttaa elämääni esim. niin, että itse olin pitkään (parisen vuotta) kiinnostunut eräästä miehestä, joka oli jossain vaiheessa kiinnostunut minustakin. Hän tapasi minun kauttani tämän ystäväni, ja ihastui tähän silmänräpäyksessä. Ei heistä mitään tullut (ystäväni antoi pakit), mutta pointti on se, että jos joku mies oli kiinnostunut minusta, tavatessaan tuon upean ystäväni hänen kiinnostuksensa minuun lopahti. Tämä ongelma kuitenkin ratkesi, kun aloin seurustelemaan ja menin kihloihin tuon ystäväni veljen kanssa.
Onko kellään neuvoja siihen, miten voisin päästä kateudesta eroon? Ystäväni on oikeasti ihana ihminen ja rakastan viettää aikaa hänen kanssaan, enkä halua kateuden pilaavan ystävyyttämme.
Kommentit (43)
Olen edelleen sitä mieltä, että se kannattaa hyväksyä ja myöntää. Sillä siitä eroon pääsee.
Minäkin olin kateellinen kaverpariskunnalle, kun niillä on kaikki. He ovat kauniita, älykkäitä, hyvä parisuhde, kauniit ja terveet lapset, kivat työt ja harrastukset ja rahaa ja ymym.
Tunnustin ja hyväksyin asian. Ja hekin tunnustivat, että kaikki on tosiaan hienosti ja kamala pelko kalvaa siitä, että jotain sattuu.
No jotain sitten sattuikin, mutta säilyttivät silti asenteensa niin, että edelleen porskuttavat menemään kadehdittavasti vastoinkäymisistä huolimatta.
Mutta kuitenkin minä tunnustan aina kateuteni, oli se sitten mitä vaan, vaikka työkaverin eväät tai auto.
En jää hautomaan ja kyräilemään.
Tiedän kateellisia ihmisiä, jotka ei tunnusta kateuttaan vaan se ilmenee ilkeytenä ym.
Se on kamalaa katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä, että kauniilla naisilla voi olla ulkoisesti "vähemmän komea" mies tai miehellä ikäviä puolia hyvien lisäksi. Ehkä sitäkään et haluaisi hänen tilallaan, vaikka hänelle se on oikea henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Taidat puhua entisestä yliopiston kurssikaveristani :D Hän on kauniimpi mitä yksikään Miss Universum ja elää kaiken lisäksi unelmiensa elämää; syntyi aika pienituloiseen perheeseen, mutta pääsi jo 21-vuotiaana kovapalkkaiseen työhön ja on nyt esimiesasemassa vaikka ei koskaan valmistunut yliopistosta, löysi rikkaan ja komean miehen, saivat kauniin lapsen, asuvat hienossa asunnossa ja matkustelevat koko ajan. Miten jollakin voi olla noin satumainen tuuri?!
Mua taas kiusattiin eli ts. pahoinpideltiin henkisesti ekaluokalta työelämään asti, nyt sairaslomalla masennuksen takia taas vaihteeksi... En koskaan työllistynyt omalle alalleni ja nykyisestä työstä saamani palkka on ihan kehno.
Jos se näyttää ulospäin vain hyvältä? Monilla on kulissit. Mitä kaikki oikeasti on, on täysin eri asia. Voihan naisen työ olla raskas vaikka summat näyttävät suurilta. Komea mies ei tarkoita automaattisesti kivaa luonnetta. Ehkä hänen "edellinen elämänsä" oli hankala ja nyt joku osui kohdilleen. Matkustaminen on raskasta lapselle jos ovat koko ajan menossa. Toki voi ymmärtää että omiin koettelemuksiin verrattuna monien elämä vaikuttaa helpommalta, eri asia onko se todella sitä.
Yleinen ohje näyttää olevan, että kannattaa uskoa sen kauniin elämän olevan ihan p*skaa, niin itselle tulee parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Taidat puhua entisestä yliopiston kurssikaveristani :D Hän on kauniimpi mitä yksikään Miss Universum ja elää kaiken lisäksi unelmiensa elämää; syntyi aika pienituloiseen perheeseen, mutta pääsi jo 21-vuotiaana kovapalkkaiseen työhön ja on nyt esimiesasemassa vaikka ei koskaan valmistunut yliopistosta, löysi rikkaan ja komean miehen, saivat kauniin lapsen, asuvat hienossa asunnossa ja matkustelevat koko ajan. Miten jollakin voi olla noin satumainen tuuri?!
Mua taas kiusattiin eli ts. pahoinpideltiin henkisesti ekaluokalta työelämään asti, nyt sairaslomalla masennuksen takia taas vaihteeksi... En koskaan työllistynyt omalle alalleni ja nykyisestä työstä saamani palkka on ihan kehno.
No jaa, tuolla perheellä on aivan järkyttävä hiilijalanjälki että tuota ei kannata kadehtia :) Lisäksi usein noissa "satumaisissa" tarinoissa ei useinkaan ole kyse sattumista vaan esim. työt menee suhteilla, ulkonäöllä ja sitten oikein hakemalla haetaan rikasta puolisoa. Tämmöiset kuviot on niin nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujenlopuksi: mihin sitä kauneutta tarvitaan? Mitä sillä voi tehdä? Mikä olisi konkreettisesti paremmin jos näyttäisit paremmalta?
Mua ei oikeastaan ole vaivannut muiden naisten ulkonäöt juurikaan sen jälkeen kun olen saanut miehen joka jostain syystä jumaloi mua vaikka en olekaan mikään missi. Loppujenlopuksi pelkästä ulkonäöstä heräävät reaktiot on kuitenkin aika turhia. Se, että jotkut miehet juoksee kauneimman naisen perässä ei herätä kateutta, koska en sellaista huomiota kaipaa. Mielestäni se ei oikeastaan ole edes kovin romanttista vaan sinänsä aika itsekästä toimintaa. (Tosin, kukin tehkööt mitä haluaa...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut hänelle kateudestasi?
Ei siitä tarvitse mielestäni eroon päästä. Se pitää vain kohdata ja hyväksyä, niinkuin joku pelko, jotta voi elää sen kanssa.Onko hän muuten sillä "naapurin tyttö" tyylillä luonnonkaunis ilman meikkiäkin, jos on niin ymmärrän kyllä.
No enpä suosittele kertomaan. Ihmiset kuvittelevat rehellisyyden olevan jokin ihmelääke kaikkeen. Usein kuitenkin se, että jotain pidetään omana tietona, on paljon parempi ratkaisu. Kaikkea ei tarvitse kaataa toisen kannettavaksi. Ystävä voisi kiusaantua ja olla jatkossa häiritsevän itsetietoinen ulkonäöstään.
Ei tosiaankaan kannata kertoa ystävälle. "Tiiätkö, mä oon kateellinen sun ulkonäöstä." Mitä hyötyä siitä olisi edes? Se olisi siitä ystävästä outoa ja vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös kurssikaverituttu johon kaikki tuntemattomammatkin sukupuolesta riippumatta viittasivat "se tosi kaunis pitkillä tummilla hiuksilla" jne. Oli oikeastaan hauska päästä näkemään lähietäisyydeltä miten miehet käyttäytyivät tämän seurassa. Aivan selvin päin iästä ja tilanteesta riippumatta he katsoivat ja jututtivat erittäin kaunista naista tiettyyn sävyyn jonka pystyi kuvittelemaan vaaleanpunaisen hehkuvaksi heidän päidensä ympärillä. Opin myös etten varmaan haluaisi olla niin kaunis. Työssämme tietyllä haaralla on paljon kahdenkeskistä asiakaskontaktia eikä hän varmasti välttynyt ahdistelulta tehdessään pätkän tätä työnkuvaa. Itse olen helpostilähestyttävän näköinen vaalea pyöreäkasvo, joka ei herätä mitään erityistä huomiota arjessa. Toisin sanoen pitkässä parisuhteessa olevana on plussaa ettei ulkonäkö vaikuta arkeen mitenkään. Jos olisin sinkku ja joku hyvännäköinen ystävä veisi aina huomion miehiltä itseensä niin kyllä se ulkonäönpuute silloin harmittaisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on käynyt kyllä hyvä tuuri, kun kaunein nainen jonka olen koskaan nähnyt on mieheni sisko :D
Et kai mennyt kihloihin kaverisi veljen kanssa vain siksi, että pelkäät hänen olevan ainoa mies maailmassa, joka ei jätä sinua kaverisi vuoksi? Jos näin, niin tosi epäreilua kihlattuasi kohtaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huomannut, että naisten käsitys toisten naisten kauneudesta ei ollenkaan vastaa miesten käsitystä. Yleensä tuntuu jopa menevän juuri päinvastoin: jos nainen sanoo jotain naista kauniiksi, minusta tämä nainen on täysin mitäänsanomattoman näköinen, ja naiset, joita minä pidän todella kauniina, ovat toisten naisten mielestä suorastaan rumia.
Ymmärrän silti että se voi alkaa v...tuttaa, jos kaikki kiinnostavat miehet aina iskevät silmänsä juuri siihen kaveriin.
Pitkän elämänkokemukseni mukaan ei kannata kadehtia mitään ns " maallista" ja pinnallista.
Olen todennut monille, että minulta puuttuu jokin " kateusgeeni" kun en osaa kadehtia juuri ketään.
En ulkonäköä, varallisuutta, upeaa asuntoa, kauniita vaatteita, ulkomaanmatkoja jne...
Ainoa asia, josta tunnen joskus kateutta on ihmisen tasapainoisuus, joka näkyy miellyttävänä käytöksenä, sellaisena josta aistii että asiat ovat ko ihmisellä hyvin, eikä hänen ei tarvitse arvostella toisia saati haukkua. Tuollaista persoonallisuutta voi kadehtia. Miten itse saavutan saman tasapainon? Siinä on haastetta tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvostan sinun aikuismaista suhtautumista tähän suomalaisten kansantautiin eli kateuteen. Myönnät sen reilusti ääneen etkä ala kiukuttelemaan ja vihaamaan ystävääsi kuten useimmat ihmiset tekee
Kateudesta pääsee kun opettelee elämäntavan, jossa ei kilpaile mistään eikä missään asiassa.
Voi asettaa itselleen tavoitteet, mutta vain henkilökohtaiset joiden kanssa elää ja etenee, mutta lopettaa kilpailemisen kaikessa. Elämä helpottuu huomattavasti kun oravanpyörä loppuu. Suosittelen.
Toivon että tämä ei ole entisen lapsuusystäväni kirjoittamani. ilen 32, 175 176 puoliksi nubialainen-karjalinen ja 1 4 osa suomalainen tyttö hesasta. puhun monia kieliä olen matkustanut intiassa ja egyptissä minua on pyydetty malliksi ranskassa. minulla on eräs ystävä ja tämä teksti voisi olla häneltä. hän on hylännyt minut mutta tunnen monia kkuluisia ihmiisiä minulla on nyt ystävi enfin. olen trainee ballerina.
Sorry for bad finnish OL suomi on kyl ihan mun äidinkieli mut kirjotin nopeesti
up. :I I don't like what I see no more. sometimes I wish that I was blind " _Bon Jovi keep the faith
Älä vertaile itseäsi häneen. Opettele olemaan kiitollinen omasta ulkonäöstäsi, siitä terveydestä ja älystä yms., joita sinulla on.
Tuollaisessa asiassa, jossa kadehdittu asia on synnynnäinen ominaisuus, kadehtiminen on aina pelkästään kielteistä (joskin inhimillistä). Jos kadehtisit vaikka jonkun ystävällisyyttä ja myönteistä elämänasennetta, niin kadehtiminen voisi olla myönteistä, jos se saa tavoittelemaan itsekin noita ominaisuuksia. Ulkonäön kadehtiminen sen sijaan on täysin turhaa ja kielteistä oman hyvinvoinnin kannalta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/