Miehellä ei ole enää aikaa laittaa päivittäistä viestiään (minkä alussa laittoi) eikä myöskään soita enää juuri ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut häiriintyneitä vastauksia. Minä voin tällä hetkellä pahoin, mutta näemmä voi moni muukin.

Ap

Joku viesteistä voikin olla joo, mutta ap, se, että ollaan eri mieltä sun kanssa tai ei suitsuteta kuten haluaisit, ei suoranaisesti tarkoita häiriintyneisyyttä.

Miehet kyllästyvät naiseen loppepeleissä melko nopeasti eikä siitä kannata hermostua. Tämä on miehen biologiassa sisään rakennettu ominaisuus kun urosten perimmäinen tarkoitus on kuitenkin jakaa siementään mahdollisimman laajalti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut häiriintyneitä vastauksia. Minä voin tällä hetkellä pahoin, mutta näemmä voi moni muukin.

Ap

Joku viesteistä voikin olla joo, mutta ap, se, että ollaan eri mieltä sun kanssa tai ei suitsuteta kuten haluaisit, ei suoranaisesti tarkoita häiriintyneisyyttä.

Itsehän tässä epäilen pahinta. Enköhän silloin hae lähinnä vahvistusta omille ajatuksilleni. Suoraan voi kertoa mielipiteensä jostain, sehän on jopa odotettavaa. Häiriintyneitä ihmisiä on kuitenkin tähän kirjoittanut enkä luullakseni ole ainoa, joka on noita saanut aivan asialliseen keskustelunaloitukseen. Mutta ymmärrän että joidenkin on pakko purkaa omaa pahaa oloaan muihin, vaikka noilla muilla ei olisi osaa eikä arpaa siihen.

Ap

Häh? Näin aikuisena ihmisenä ei tulisi mieleenkään, että alkuhuuman jälkeen enää viestitellään ja soitellaan jatkuvalla syötöllä. Muutaman kuukauden jälkeen meillä tasaantui siihen, että lähetetään toisillemme hyvänyöntoivotus-viestit. Se on ihan riittävästi. Enempi viestittely todellakin vain rasittaisi kesken kiireisen työpäivän ja iltakiireiden. Rakkaus ei kuitenkaan ole vähentynyt välillämme, vaan päinvastoin lisääntynyt.

Oma miesystäväni toimii nykyään samoin. Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta, mutta olemme joutuneet asumaan puolisen vuotta etäsuhteessa työni vuoksi. Alussa sain paljon rakastavia viestejä ja puheluita, nyt parin kuukauden ajan minä olen ollut se, joka ottaa yhteyttä ja mies tuntuu vastailevan vastentahtoisesti. Luulen tämän johtuvan miehen uudesta naistuttavuudesta. Ainakin ajallisesti sopii hyvin yhteen. Uskon miehen ihastuneen tähän naiseen. Ironista asiasta tekee se, että tiedän kyseisen naisen olevan lesbo. En oikein tiedä mitä tässä kannattaisi tehdä, rakastan miestä ja hänkin kyllä sanoo rakastavansa minua. Ei vain oikein teot kohtaa sanojen kanssa. Kaipa minä odottelen, josko miehen tunteet tätä naista kohtaan jäähtyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Näin aikuisena ihmisenä ei tulisi mieleenkään, että alkuhuuman jälkeen enää viestitellään ja soitellaan jatkuvalla syötöllä. Muutaman kuukauden jälkeen meillä tasaantui siihen, että lähetetään toisillemme hyvänyöntoivotus-viestit. Se on ihan riittävästi. Enempi viestittely todellakin vain rasittaisi kesken kiireisen työpäivän ja iltakiireiden. Rakkaus ei kuitenkaan ole vähentynyt välillämme, vaan päinvastoin lisääntynyt.

Juuri näin. Selvästi teillä on luottamus toisistanne, jolloin jatkuvaa "vahdinpitoa" ei tarvita.

Kysyin tuolla aiemmin kolmesta kuukaudesta, jota pidetään monesti "vaaleanpunaisten lasien aikana". Tällöin ei oikeastaan nähdä mitään muuta kuin se kumppani. Jossain vaiheessa huomataan, että kai sitä omaakin elämää on. Tällöin jos toinen alkaa kärttämään ja syyllistämään epäaktiivisuudesta toista kohtaan, on vaara, että se synnyttää vastareaktion "eikö tässä saa olla mitään omaa".

Tottakai, onhan sekin mahdollisuus, että joku toinen ihastuksen kohde on olemassa, mutta ei se sitä aina tarkoita.

Ap kirjoitti aiemmin, että hakee vahvistusta omille epäilyksilleen. Miten täällä voidaan todellista tilannetta tietää? Etenkin, kun tuntuu siltä, että ap ei hyväksy kuin omien ajatusten suuntaiset kommentit. No toisaalta, sitähän se "vahvistusta omille epäilyille" tarkoittaa.

Meillä on jatkunut 4kk kyllä päivittäinen viestittely.

Aiemman kanssa oli Sellaista hitsinpimpulan vääntöä, ja väittelyä, etten jälkikäteen ymmärrä miksi tyydyin moiseen. Hän ei ollut vaan tarpeeksi kiinnostunut minusta, ja/tai tarpeeksi tarpeeksi yhteensopiva.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Näin aikuisena ihmisenä ei tulisi mieleenkään, että alkuhuuman jälkeen enää viestitellään ja soitellaan jatkuvalla syötöllä. Muutaman kuukauden jälkeen meillä tasaantui siihen, että lähetetään toisillemme hyvänyöntoivotus-viestit. Se on ihan riittävästi. Enempi viestittely todellakin vain rasittaisi kesken kiireisen työpäivän ja iltakiireiden. Rakkaus ei kuitenkaan ole vähentynyt välillämme, vaan päinvastoin lisääntynyt.

Sama täällä. Ollaan joka toinen viikko erossa ja alkuun viestiteltiin joka päivä myös tuolla etäviikolla. Se oli tutustumista ja suhteen rakentamista. Nykyään ei enää viestitellä etäviikolla muuten kuin jos on asiaa. Itse oon tähän täysin tyytyväinen koska viestittely ei ole mulle kauhean luonteva kommunikointimuoto ja lyhyenkin viestin laittaminen vaatii multa keskittymistä. Yksi syy on myös se, että etäviikolla viestittely lisää ikävää. Ollaan puhuttu tästä ja mieluummin keskitymme sillä viikolla töihin ja yritämme saada mahdollisimman paljon juoksevia asioita pois alta jotta yhteisellä ajalla voimme keskittyä toisiimme.