Lue keskustelun säännöt.
Lapsiluku täynnä, ahdistaa, surettaa, tuntuu että haluaisin vielä vauvan
09.10.2019 |
Hei, perheessämme on kaksi ihanaa lasta. Olemme aina puhuneet, että kaksi lasta olisi kummallakin haaveissa mieheni kanssa. Meillä ollut vaikeita vauvavuosia, ja oma jaksaminen ei enää riittäisi valvomiseen. Kuitenkin jostain syvältä sisästäni kumpuaa aivan hirveän suuri vauvakuume. Itkettää ja koen oikeasti tosi paljon tuskaa tästä asiasta. Mieheni on sitä mieltä, että lisää vauvoja ei tule, ja tiedän, ettei hänen mielensä muutu. Tarvitsisin tukea ja vinkkejä siihen, miten tästä jatkuvasta vauvankaipuusta pääsee eroon. Mieli on ollut maassa jo pitkään. Etenkin ahdistaa myös se, että mieheni on tästä asiasta niin ehdoton, joten tiedän, että minkäänlaista mahdollisuutta perheenlisäykseen ei enää ole. Olen onnellinen kahdesta terveestä lapsestani, ja haluaisin nauttia äitiydestä heidän kanssaan.
Kommentit (34)
Kyllä se menee ohitse, voi viedä vuoden pari, mutta sitten helpottaa. Usko minua kun sanon, ettei se tunne menisi ohitse kolmannenkaan lapsen jälkeen. Jossain vaiheessa se vauvakuume pitää hoitaa muuten kuin tekemällä lapsi. Siitä pitää päästä ylitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ehkä suru menee ohi, kun elät sen läpi. Kenties muutaman vuoden kuluttua jo huokaiset helpotuksesta, että enää ei tarvitse elää raskautta/synnytystä/vauvavuosia.
Itsellä jo "lapset tehtyinä" ja kyllä se tietyllä tapaa helpottaa, kun ei enää tarvitse sopeutua niihin aikoihin. Lasten/perhe ja työelämän ym kanssa on nytkin tekemistä riittävästi.
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Kiitos kovasti vastauksista. Alkoi oikein itkettää, kun luin ne, hyvällä tavalla itkettää. Tiedän, että tämä menee varmasti ohi, ja nyt olen vasta alkanut antamaan itselleni luvan surra. Olen itkenyt lähiaikoina enemmän kuin aikaisemmin, jolloin en ole oikeastaan edes ehtinyt miettiä asiaa. Mieheni auttaa paljon arjessa, tekee ruokaa ja siivoaa, leikkii lasten kanssa. Tämä on meille hyvä, olla nelihenkinen perhe. Kiitos vastauksistanne, ne merkitsevät minulle todella paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Pääsyy vauvakuumeeseeni on juuri se, että kun katson kahta lastani he ovat niin erilaisia, yksilöitä, juuri ihania sellaisina kuin ovat. Mietin, että kuka olisi se kolmas. Ja koen siitä surua, että sitä kolmatta aivan erityistä, omanlaista yksilöä ei tule.
"Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. " En ole missään kohtaa sanonut näin, joten ei kannata tehdä olettamuksia :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Pääsyy vauvakuumeeseeni on juuri se, että kun katson kahta lastani he ovat niin erilaisia, yksilöitä, juuri ihania sellaisina kuin ovat. Mietin, että kuka olisi se kolmas. Ja koen siitä surua, että sitä kolmatta aivan erityistä, omanlaista yksilöä ei tule.
"Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. " En ole missään kohtaa sanonut näin, joten ei kannata tehdä olettamuksia :)
Ap
Ahaa, selvä. No mutta tämähän kuulostaa paljon järkevämmältä kuin "vauvakuume" ja "vauvankaipuu". Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Pääsyy vauvakuumeeseeni on juuri se, että kun katson kahta lastani he ovat niin erilaisia, yksilöitä, juuri ihania sellaisina kuin ovat. Mietin, että kuka olisi se kolmas. Ja koen siitä surua, että sitä kolmatta aivan erityistä, omanlaista yksilöä ei tule.
"Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. " En ole missään kohtaa sanonut näin, joten ei kannata tehdä olettamuksia :)
Ap
Ahaa, selvä. No mutta tämähän kuulostaa paljon järkevämmältä kuin "vauvakuume" ja "vauvankaipuu". Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää.
"Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää."
Ehkä ei kannata vastailla tänne aloituksiin, jos ei asiasta mitään ymmärrä, eikä ole itse kokenut koskaan vauvakuumetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pilataan kyllä jokaisen mieli, vaikka tänne miten asiallisesti koittaisi mistä tahansa asiasta jotain kirjoittaa :D En ollut tiennyt, että jonkun toisen ihmisen vauvakuumeeseenkin voi joku toinen ihminen kokea niin tolkuttoman negatiiviseksi asiaksi. Yritinkin täällä kysyä neuvoa sellaisilta ihmisiltä, jotka jollain tasolla ymmärtävät minua tai ovat ehkä kokeneet samanlaisia tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä pilataan kyllä jokaisen mieli, vaikka tänne miten asiallisesti koittaisi mistä tahansa asiasta jotain kirjoittaa :D En ollut tiennyt, että jonkun toisen ihmisen vauvakuumeeseenkin voi joku toinen ihminen kokea niin tolkuttoman negatiiviseksi asiaksi. Yritinkin täällä kysyä neuvoa sellaisilta ihmisiltä, jotka jollain tasolla ymmärtävät minua tai ovat ehkä kokeneet samanlaisia tunteita.
Ap
Älä pahastu. <3 Minä olen jankannut ihan tuota samaa aikaisemmin, olin olevinani fiksumpi, mutta joku sitten sanoi minulle, että hei se on vain sanonta, ei kukaan ole haluamassa ikuista vauvaa, vaan kyllä se on tietysti kokonainen ihmiselämä, jollaisen haluaa lapsen mukana "tehdä". Ehkä tuokin oman elämänsä filosofi vielä ymmärtää. :)
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurperheen äitinä luulin ettei vauvakuume ikinä mene ohi, mutta kuopuksen odotusaikana tajusin että tämä on tässä. Vauvakiintiöni tuli täyteen. Monet ystäväni (n50v) ovat sanoneet että tuntuu että olisivat halunneet vielä yhden. Siitä jää kaipuu mutta asian kanssa pystyy elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä pilataan kyllä jokaisen mieli, vaikka tänne miten asiallisesti koittaisi mistä tahansa asiasta jotain kirjoittaa :D En ollut tiennyt, että jonkun toisen ihmisen vauvakuumeeseenkin voi joku toinen ihminen kokea niin tolkuttoman negatiiviseksi asiaksi. Yritinkin täällä kysyä neuvoa sellaisilta ihmisiltä, jotka jollain tasolla ymmärtävät minua tai ovat ehkä kokeneet samanlaisia tunteita.
Ap
Älä pahastu. <3 Minä olen jankannut ihan tuota samaa aikaisemmin, olin olevinani fiksumpi, mutta joku sitten sanoi minulle, että hei se on vain sanonta, ei kukaan ole haluamassa ikuista vauvaa, vaan kyllä se on tietysti kokonainen ihmiselämä, jollaisen haluaa lapsen mukana "tehdä". Ehkä tuokin oman elämänsä filosofi vielä ymmärtää. :)
3
Kiitos<3 Koitin vain aloituksessa tosiaan kertoa, miten tulehtunut aihe tämä on minulle ja miten paljon se tuottaa tuskaa. Mutta internetissä on niin helppo ilkeillä muita ihmisiä kohtaan. Kiitos neuvoistasi ja uskon täysin siihen, mitä sanoit, että kyllä tämä tästä vielä helpottaa! Olen päivittäin läsnä lapsilleni ja koen suurta iloa ja onnea heidän kanssaan olemisessa, ja varmasti vauvakuume vielä jossain kohtaa jää pois, sillä meillä on lasten kanssa kuitenkin niin kivaa yhdessä. :) En ole yhtäkään raskautta ottanut itsestäänselvyytenä, vaan kummatkin lapsemme ovat erittäin rakastettuja ja haluttuja. Mieheni on sanonut samaa, että tuskin vauvakuume helpottaisi kolmannenkaan jälkeen. Toisen lapsemme synnyttyä olin täysin tyytyväinen lapsilukuumme, ja jossain kohtaa toivon, että pääsen takaisin siihen olotilaan. Kaikkea hyvää sinulle kolmonen <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut saman. Mulla vauvakuumeilua oli vielä kolmannenkin lapsen jälkeen vaikka "takapenkki oli täynnä ja lompakko tyhjä". Ei auttanut vaikka en steriloinnin vuoksi edes kyennyt enää lasta saamaan. Mullakin oli ajatuksia että millainen olisi seuraava lapsi jne ja näin myös unia, joissa olin raskaana tai hoidin vauvaa. Opin elämään asian kanssa keskustelemalla miehen kanssa tyyliin "taas näin unta vauvasta/raskaudesta, nyt taas kuumeiluttaa".
Järki ja tunteet ei aina kulje käsikkäin. Nauti perheestäsi ja opettele pitämään vauvahaavetta haluna jota et voi toteuttaa, sillä eihän elämässä saa muutenkaan kaikkea mitä mieli tekee.
Minä hankin koiranpennun hoivaviettiä helpottamaan kun en pystynyt saamaan toista lasta. Kannatti, ainakin aikaa sen parissa saa kulumaan ja vie ajatuksia toisaalle. Ja mikä parasta lapsi 5v ja koira 1v ovat nyt ihan parhaita kavereita :) Lemmikistä on ollut iso ilo koko perheelle vaikka lasta se ei tietenkään korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman. Mulla vauvakuumeilua oli vielä kolmannenkin lapsen jälkeen vaikka "takapenkki oli täynnä ja lompakko tyhjä". Ei auttanut vaikka en steriloinnin vuoksi edes kyennyt enää lasta saamaan. Mullakin oli ajatuksia että millainen olisi seuraava lapsi jne ja näin myös unia, joissa olin raskaana tai hoidin vauvaa. Opin elämään asian kanssa keskustelemalla miehen kanssa tyyliin "taas näin unta vauvasta/raskaudesta, nyt taas kuumeiluttaa".
Järki ja tunteet ei aina kulje käsikkäin. Nauti perheestäsi ja opettele pitämään vauvahaavetta haluna jota et voi toteuttaa, sillä eihän elämässä saa muutenkaan kaikkea mitä mieli tekee.
Kiitos! Erittäin hyviä neuvoja ja kiitos kokemuksiesi jakamisesta. Aion keskittyä täysin perheeseeni, mutta antaa itselleni myös sijaa surra. :) Siten ehkä pääsisin tilanteeseen, jossa olisin tyytyväinen nykyiseen eikä tarvitsisi liikoja haikailla.
Ap
Minulla on 12-vuotiaasta asti ollut jonkinmoinen vauvakuume ja se menee tuskin koskaan ohi :) Vauvat ovat ihania ja saan nauttia sukulaisten/kaverien vauvoista, vaikka omia ei enää tulekaan. Kolme lasta olen saanut enkä TODELLAKAAN haluaisi enää lisää. Tämä määrä on minulle juuri hyvä ja ikäkin alkaisi jo olla este. Olen pikemminkin helpottunut siitä, että tämä vaihe on takana omassa elämässäni.
Nimim Lapsenlapsia odotellessa ;)
Vierailija kirjoitti:
Hormonit typerryttävät naisen aivan totaalisesti.
Jotkut naiset.
T: kuumeeton äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Pääsyy vauvakuumeeseeni on juuri se, että kun katson kahta lastani he ovat niin erilaisia, yksilöitä, juuri ihania sellaisina kuin ovat. Mietin, että kuka olisi se kolmas. Ja koen siitä surua, että sitä kolmatta aivan erityistä, omanlaista yksilöä ei tule.
"Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. " En ole missään kohtaa sanonut näin, joten ei kannata tehdä olettamuksia :)
Ap
Ahaa, selvä. No mutta tämähän kuulostaa paljon järkevämmältä kuin "vauvakuume" ja "vauvankaipuu". Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää.
"Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää."
Ehkä ei kannata vastailla tänne aloituksiin, jos ei asiasta mitään ymmärrä, eikä ole itse kokenut koskaan vauvakuumetta.
Ap
Ehkä ei kannata olla kovin kärkäs, jos toivoo vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, mutta tuntuu kummalliselta. Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. Eikö se kuulosta vähän kuitenkin hormonihöyryiseltä, lainatakseni jotain aikaisempaa?
Se, että haluat sen "vauvan", veisi pois aikaa kahdelta yksilöltä, lapsiltasi. Eikö heidän huolenpitonsa enää kiinnosta, kun he eivät ole "vauvoja". Haluatko nuken? (anteeksi).
Onko se abstraktin konseptin ja siihen vauvailuun takaisin pääsemisen arvoista, että unohdat perheesi? Miehesi ei tosiaan koe vauvailun ja imettämisen hormonimyrskyä, vaan sen arjen. Jos se on ollut vaikeaa, niin hän näkee sen aika selvästi.
En tiedä osaanko neuvoa kun en ymmärrä. Toivottavasti en loukannut. Tsemppiä jatkoon.
Olet ymmärtänyt asian täysin väärin. Pääsyy vauvakuumeeseeni on juuri se, että kun katson kahta lastani he ovat niin erilaisia, yksilöitä, juuri ihania sellaisina kuin ovat. Mietin, että kuka olisi se kolmas. Ja koen siitä surua, että sitä kolmatta aivan erityistä, omanlaista yksilöä ei tule.
"Et siis halua utta perheenjäsentä, teiniä, aikuista. Mahdollisesti ihanaa tai sitten elämäsi vaikeinta ihmistä. Haluat konseptin; vauvan. " En ole missään kohtaa sanonut näin, joten ei kannata tehdä olettamuksia :)
Ap
Ahaa, selvä. No mutta tämähän kuulostaa paljon järkevämmältä kuin "vauvakuume" ja "vauvankaipuu". Ehkä kannattaa myös miettiä vähän miten asiat esittää.
En ole ap, mutta jos joku kertoo potevansa vauvakuumetta, oletan hänen tarkoittavan koko pakettia. Eikai kukaan nyt kerro kokevansa lapsi-, teini- tai aikuiskuumetta? Vauva on kaiken tämän alku.
En millään osaa samaistua ap:n tilanteeseen, sillä en ole kokenut vauvakuumetta. Piinallista se varmasti on. Luulen vauvakuumeen kuitenkin menevän ajan kanssa ohi, tai vähintäänkin hiipuvan. Vauvahan on aivan pirunmoinen työleiri (kärjistettynä) mahdollisine uupumuksineen, unenpuutteineen ym. Ymmärrän täysin miestäsi, sillä teillä on jo KAKSI upeaa lasta! Opi nauttimaan täysin rinnoin lastesi kehitysvaiheista ja keskity puuhaamaan heidän juttujaan. En väitä, ettetkö jo niin tekisi, mutta ehkä keskittyminen lapsiisi saa sinut helpommin unohtamaan vauvakuumeilun. :) Tsemppiä ap ja onnea ihanasta perheestäsi!
Varmaan kannattaa miettiä ja pohtia onko elämäsi tarkoitus tehdä niitä vauvoja vai olisiko se jotain muuta. Himo on kärsimyksen alku; jos haet tyydytystä jostain asiasta kokoajan et voi olla onnellinen. Pitäisi nauttia siitä hetkessä missä on nyt, ei elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Kannattaa lukea esim. Tollen kirja Läsnäolon voima. Suosittelen myös esim. Meditaatio harjoituksia; aluksi vaikka ohjattuja että saat pääsi tyhjäksi ajatuksista. Se ääni joka puhuu päässäsi et ole sinä, se on sinun mielesi joka haluaa kokoajan jotain eikä ole koskaan tyytyväinen.
Niin joo, unohdin sanoa, että pyytäisin vain asiallisia kommentoijia kommentoimaan.
Ap