Lue keskustelun säännöt.
Lapsiluku täynnä, ahdistaa, surettaa, tuntuu että haluaisin vielä vauvan
09.10.2019 |
Hei, perheessämme on kaksi ihanaa lasta. Olemme aina puhuneet, että kaksi lasta olisi kummallakin haaveissa mieheni kanssa. Meillä ollut vaikeita vauvavuosia, ja oma jaksaminen ei enää riittäisi valvomiseen. Kuitenkin jostain syvältä sisästäni kumpuaa aivan hirveän suuri vauvakuume. Itkettää ja koen oikeasti tosi paljon tuskaa tästä asiasta. Mieheni on sitä mieltä, että lisää vauvoja ei tule, ja tiedän, ettei hänen mielensä muutu. Tarvitsisin tukea ja vinkkejä siihen, miten tästä jatkuvasta vauvankaipuusta pääsee eroon. Mieli on ollut maassa jo pitkään. Etenkin ahdistaa myös se, että mieheni on tästä asiasta niin ehdoton, joten tiedän, että minkäänlaista mahdollisuutta perheenlisäykseen ei enää ole. Olen onnellinen kahdesta terveestä lapsestani, ja haluaisin nauttia äitiydestä heidän kanssaan.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, unohdin sanoa, että pyytäisin vain asiallisia kommentoijia kommentoimaan.
Ap
Et sinä päätä, kuka saa kommentoida ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se mahdollisuus on myös, että kahden ensimmäisen lapsen ollessa jo vähän isompia, niin harkitsette kolmatta.
Jos sinä ja miehesi molemmat silloin kuumeilette vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä pilataan kyllä jokaisen mieli, vaikka tänne miten asiallisesti koittaisi mistä tahansa asiasta jotain kirjoittaa :D En ollut tiennyt, että jonkun toisen ihmisen vauvakuumeeseenkin voi joku toinen ihminen kokea niin tolkuttoman negatiiviseksi asiaksi. Yritinkin täällä kysyä neuvoa sellaisilta ihmisiltä, jotka jollain tasolla ymmärtävät minua tai ovat ehkä kokeneet samanlaisia tunteita.
Ap
Anteeksi Ap, mutta et itsekään kirjoittanut kahta viimeistä kommenttiasi kovin ystävällisesti.
Mulla on myös vauvakuumetta, ollut jo pari vuotta. Esikoinen (ja ainokainen) on nyt 5 vuotias. Vauva-aika oli niin rankkaa (allergiat, yöttömät yöt, itkua, ihottumaa, sairastelua, sairaalareissuja jne) että tiedän, etten jaksaisi sitä enää uudestaan. Silti myönnän, että on vauvakuumetta. Suloinen ihana vauva itse ommelluissa vaatteissa, ihanat pastellinsävyiset tuttinauhat, uudet rattaat jne. Rakennan itselleni "illuusion", jonka ymmärrän olevan epärealistista. Vierellä yliväsynyt äiti, joka ei juurikaan käy mielessä. Vain se suloinen pieni mytty. Entä kun kasvaa taaperoksi.. uhma, poissaolot töistä, miehen(kin) väsymys jne.
Ei, en ole valmis siihen. Mutta vauvakuumetta on silti. Mutta uskon, että tämä sama vauvakuume tulisi myös toisen, kolmannen, neljännen... lapsen jälkeen. Varmaan vielä vanhainkodissakin elän vauvakuume -kuplassa :D Onneksi ymmärrän tämän kaiken ja lapsilukumme jää yhteen ! Oikeasti olen onnellinen, vaikka näitä "oih, vauva" -ajatuksia säännöllisesti mieleen tuleekin. Näin on hyvä <3
Ihan kuin mun kynästä kirjoitettua. Alkoi itkettää kommenttien lukeminen.. Meillä kaksi lasta, 3v ja 5v, ja arki on nyt jo aika hektistä, mutta silti vauvakuume ollut vahvana vuoden verran. Eli melkein heti sen jälkeen kun nuorempi alkoi nukkua öitään (edes vähän) paremmin, olen miettinyt uutta vauvaa. Mulla on aina ollut vahva hoitovietti, ja niinkuin joku tonne ylemmäs jo laittoikin, muistan että jo teininä "vauvakuumeilin" .
Mies on ollut sitä mieltä, että meidän lapset on tehty. Ja itsekkin järjellä ajateltuna olen samaa mieltä, vaikka aiheen tiimoilta välillä purskahtelenkin itkuun xD
Nyt olen miettinyt työpaikan vaihtoa. Pohdittiin mieheni kanssa yksi ilta lähitulevaisuutta, kun löytyi uusi työ johon olisin yllättäen päässyt. Seuraavana iltana mies heittää ilmoille, että jos sitä kolmatta vauvaa tosissani joskus haluan, nyt olisi järkevä aika se tehdä ettei lasten ikäerot kasva liian suuriksi, eikä mun sitten olisi ole järkeä vaihtaa tähän väliin työpaikkaa.
Mitäs nyt?! Mä todellakin haluan sen kolmannen lapsen (en pelkkää vauvaa ;)), ja juuri niistä samoista syistä kuin ap kertoi haaveilevansa - millainen ihana yksilö ja persoona sieltä vielä tulisikaan. MUTTA onko se järkevää? Voiko mennä vaan tunteella? Jaksanko vielä valvoa? onks tää nyt #vauvatalkoot ? Ja meniskö vauvakuumeilu sillä kolmannella ohi..
Sori vuodatus mutta pakko oli kommentoida kun aihe liippasi niin läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jehna kirjoitti:
Ihan kuin mun kynästä kirjoitettua. Alkoi itkettää kommenttien lukeminen.. Meillä kaksi lasta, 3v ja 5v, ja arki on nyt jo aika hektistä, mutta silti vauvakuume ollut vahvana vuoden verran. Eli melkein heti sen jälkeen kun nuorempi alkoi nukkua öitään (edes vähän) paremmin, olen miettinyt uutta vauvaa. Mulla on aina ollut vahva hoitovietti, ja niinkuin joku tonne ylemmäs jo laittoikin, muistan että jo teininä "vauvakuumeilin" .
Mies on ollut sitä mieltä, että meidän lapset on tehty. Ja itsekkin järjellä ajateltuna olen samaa mieltä, vaikka aiheen tiimoilta välillä purskahtelenkin itkuun xD
Nyt olen miettinyt työpaikan vaihtoa. Pohdittiin mieheni kanssa yksi ilta lähitulevaisuutta, kun löytyi uusi työ johon olisin yllättäen päässyt. Seuraavana iltana mies heittää ilmoille, että jos sitä kolmatta vauvaa tosissani joskus haluan, nyt olisi järkevä aika se tehdä ettei lasten ikäerot kasva liian suuriksi, eikä mun sitten olisi ole järkeä vaihtaa tähän väliin työpaikkaa.
Mitäs nyt?! Mä todellakin haluan sen kolmannen lapsen (en pelkkää vauvaa ;)), ja juuri niistä samoista syistä kuin ap kertoi haaveilevansa - millainen ihana yksilö ja persoona sieltä vielä tulisikaan. MUTTA onko se järkevää? Voiko mennä vaan tunteella? Jaksanko vielä valvoa? onks tää nyt #vauvatalkoot ? Ja meniskö vauvakuumeilu sillä kolmannella ohi..
Sori vuodatus mutta pakko oli kommentoida kun aihe liippasi niin läheltä.
Miehesi siis haluaa ettet ota uutta työpaikkaa vastaan ja perustelee sen mahdollisella kolmannella lapsella? Jos työ on sinulle hyvä jatkumo uralla ja mieluinen niin ehdottomasti otat sen vastaan! Ei sillä ole väliä, jos vuoden tai kahden päästä uuden työn aloittamisesta olet raskaana. Ette te varmaan yrittämistä juuri tällä viikolla olisi kuitenkaan aloittamassa..? Otat työn vastaan ja puolen vuoden päästä katsotte miltä kolmas lapsi uudessa tilanteessa tuntuisi..?
Jossain kohtaa se vauvojen tekeminen on joka tapauksessa lopetettava.
Olet saanut kokea raskauden, synnytyksen, vauva-ajan jne kahdesti. Se riittää. Valitse olla kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä sinulle on annettu äläkä hamuaa jatkuvasti lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sentään kaksi. Toiset ei saa edes yhtä. Itse kaipaan kovasti toista jotta lapsi saisi sisaruksen. En haluaisi hänen kasvavan yksin ja jäävän aikanaan yksin kun meistä aika jättää. Mietin kanssa että mitä jos miehen toiseen saisikin suostumaan ja jos kuume iskee taas. Enemmän kyllä ajattelen jo olemassa olevaa lasta toista kaivatessa kuin itseäni niinkään. Pakkohan sen kuumeen on jossain kohtaa lakata😊 itsellä ainakin kausittaista tämä. Ja kun mies on jossain kohtaa sanonut ei ja itse toivon hänen vielä suostuvan. Aikaa vaan ei ole hukattavaksi.
jotkut haluaa sen vauvan,ei sitä lasta sitten. siihen oli joku diagnoosi .
eli kun se avuton olento kasvaa,se ei ole enää tärkeä,ja sitte taas uus vauva.
kuten se sokea nainen jossaki lehdessä halus lisää ja lisää koska vauvat on ihania ja avuttomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tästä mitään apua kenellekään, mutta kerrotaan nyt.
Molemmat lapseni olivat vahinkoja, ehkäisy petti. Ja en todellakaan halunnut olla raskaana enkä erityisemmin intoillut vauvastakaan.
Silti kummankin kasvaessa sain jossain kohtaa vauvakuumeen. Ilmeisesti se on joku lapsen kehittymiseen tai omaan hormonitoimintaan liittyvä prosessi jossa selviää että nyt olisi aika harrastaa seksiä ja saada uusi vauva.
Lasten kasvaessa tarpeeksi se menee ohi.
Eiköhän se ole ihan normaalia. Olet tavallaan jo "saavuttanut tavoitteesi" ja tuntuu tyhjältä. Eiköhän se ajan kanssa helpota, kun annat tunteille ja ajatuksille tilaa. Myöhemmin jos molemmat vielä haluavat niin joko teette kolmannen tai sitten ehkä "tarve" on mennyt jo ohi ja olette tyytyväisiä kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös hienoinen vauvakuume. Sain kaksi lasta todella huonoon suhteeseen ja vaikka vauvat olivat normaaleja, silloinen mieheni teki kaikesta kurjaa. Haluaisin kokea ns normaalin vauva-ajan. Sellaisen missä mies olisi jollain tavalla mukana, kunnioittaisi, auttaisi... Oli ennen lapsia haaveillut kolmesta tai neljästä lapsesta. Periaatteessa eron jälkeen voisin hankkia uuden miehen kanssa lapsia, mutta se ei olisi reilua omille lapsilleni. He ovat menettäneet ydinperheen enkä halua, että he joutuvat vielä taloudellisestikin joustamaan. Ero oli henkisesti ja taloudellisesti raskas prosessi eikä lasten isä maksa edes minimiä. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen olen todennut etten voi hankkia lapsia. Toivottavasti tämä tunne menee ohi. Minulla on ura ym mielekästä tekemistä, mutta silti vauvakuume vaivaa...
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin koiranpennun hoivaviettiä helpottamaan kun en pystynyt saamaan toista lasta. Kannatti, ainakin aikaa sen parissa saa kulumaan ja vie ajatuksia toisaalle. Ja mikä parasta lapsi 5v ja koira 1v ovat nyt ihan parhaita kavereita :) Lemmikistä on ollut iso ilo koko perheelle vaikka lasta se ei tietenkään korvaa.
Lemmikit on ihan parhaita ja ovat kyllä ihan kuin lapsia meillä :))
Ihan kauhukakaroita ovat suorastaan, mutta ovat niin ihania.
Kyllä se vauvakuume joskus päättyy, ainakin minun kohdallani niin kävi.
Itselle halu kolmanteen lapseen oli aivan kamala, se vain oli tunne, että se on PAKKO ja onneksi lapsen sainkin, se kaipuu oli niin kova, enkä olisi ikinä varmaan täysin hyväksynyt jos en olisi kolmatta lasta saanut.
Nyt on 100% varma, että en enää ikinä halua lapsia. Vauvakuumetta tai kaipuuta lapseen ei ole pienintäkään. Päinvastoin, ajatuskin lapsesta ahdistaa.
Nuorin on nyt 10v ja ikääkin itsellä jo sen verran, että lapsi ei enää onneksi olisi edes mahdollinen.