Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden vanhemmat eivät ole ikinä tyytyväisiä tai ylpeitä?
08.10.2019 |
Olen loputtoman kyllästynyt ja uupunut vanhempieni käytökseen. Olin pitkään pätkätöissä ja vanhempani muka viattomasti kyselivät koko ajan milloin menen "oikeisiin töihin". Sain kauan tavoittelemani vakituisen työn viime vuonna ja kertoessani siitä vanhemmille vastaukset olivat luokkaa "mikäpäs siinä". Palkkaakin olisi heidän mielestään pitänyt vaatia lisää, vaikka alani normeihin verrattuna se oli keskimääräistä parempi.
Kovan työn tuloksena sain vähän aikaa sitten ylennyksen, josta minä ilmoitin vanhemmille yhteisessä Facebook-keskustelussa. Äitini ei vaivautunut vastaamaan mitään. Nähdessäni hänet tokaisi vain ohimennen "niin sait sitten jonkun uuden tehtävän".
Vanhempani saavat minut tuntemaan itseni täydeksi luuseriksi, kun eivät ikinä aidosti kehu tai vaikuta tyytyväisiltä tekemisiini. Tiedän, että minun pitäisi jättää heidän mielipiteensä omaan arvoonsa, mutta se on vaikeaa. Koen usein suurta ahdistusta ja itseinhoa vanhempieni takia. He ovat yleisesti ihan mukavia, koulutettuja ja "normaaleja" ihmisiä.
Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa? Miten käsittelette näitä tilanteita ja tunteita? Auttakaa! N32
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanikäinen. Isä on kuollut joten häntä ei tarvitse enää kuunnella. Äidille en enää kerro juuri mitään, varsinkaan en keskeneräisiä suunnitelmiani.
Minulla ihan samanlainen äiti, mutta ei valitettavasti ole neuvoja miten siitä pystyisi olemaan välittämättä. Hän aiheuttaa mussa välillä ihan kamalan ahdistuksen, vaikka olen jo kolmekymppinen..
Olen siinä mielessä vastaavassa tilanteessa, että mikään mitä teen ei ole olankohautusta ihmeellisempi juttu. Vaistoan, että heitä ärsyttää kun olen itse avoimen ylpeä saavutuksistani ja puolustaudun kun he vähättelevät minua.
Vanhempani eivät itse ole korkeasti kouluttautuneita vaan tavan duunareita. N31