Miten Suomessa tuetaan älykästä lasta koulussa?

Ekaluokalla lapsi sai vitosluokan matikankirjan täytettäväksi. Kun kirjan laskut oli laskettu, se oli siinä. Hän on vienyt kotoa mukanaan erilaisia tehtäväkirjoja, ja täyttelee niitä ajankulukseen. Pulpetissa on myös aina joku kirja luettavaksi. Aika käy silti tosi pitkäksi ja hän odottaa edelleen, että koulunkäynti alkaa.

Laitettu tunnilla kiertämään ja tukemaan toisia. Se on siis ihan meidän vanhempien kanssa sovittu hyvänä asiana niin kauan kuin lapsi itse on siihen halukas. 

Saa myös syventäviä tehtäviä. Tämä ei tarkoita, että menisi sinänsä oppimäärässä eteenpäin. Äidinkielessä on saanut vaikkapa pohtia sanasta aurinko uusia sanoja eli sekoittaa kirjaimet ja tulee koira, ura, kori jne. Kaikenlaista voi keksiä lapselle, joka ei tarvitse sisälukutaidon treeniä enää. Muissakin aineissa sama juttu, ei tarvitse mekaanisesti kirjoittaa läpi 1+2 -laskuja, vaan voi miettiä mitä tarkoittaa kymmenjärjestelmä. 

Hyvin minusta ottaneet huomioon lapsen turhautumisen välttämisen. Ei häiriköi eikä muutenkaan ole sen tyyppinen, että häiriköisi. Vaikka olisi vähän tylsääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Opetat pershedelmäsi sietämään muita ja olemaan ystävällinen sekä keskittymään tunneilla. Ihan vihoviimeinen tilanne on jos annat mukelon ymmärtää olevan erityinen ja sen oikeuttavan muiden häiritsemisen. Töissä sitä vasta joutuukin olemaan toopejen kanssa ja sietämään hitautta. Jos lapsi haluaa lisää haasteita, niin niitä varmaan löytyy koulun ulkopuolelta?

Eipä tuo ystävällisyyden oppiminen sunkaan kohdalla oo toiminut.

Peruskoulussa ei tueta fiksuja oikein mitenkään, näin olen kokenut. Edistyneet pannaan apuopena neuvomaan muita oppilaita. Mitään lisätehtäviä harvemmin annetaan tai ne loppuvat kesken ja sitten pyöritellään peukaloita.

Minusta tässä hukataan pahasti resursseja toisesta päästä. Miksei voisi koota älypäiden luokkaa, jossa oikeasti edettäisiin tiiviimpää tahtia, annettaisiin todellisia haasteita ja kehitettäisiin ajattelua? Näin saataisiin Suomeen niitä uusia tiedemiehiä ja innovaattoreita, joita kipeästi kaivataan. Miksei voida myöntää, että ihmisiä on erilaisia.

Mikään ”turhautuminen” ei kylläkään ole hyvä syy häiritä muita. Sen voisi fiksukin oppilas sisäistää.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla lapsi sai vitosluokan matikankirjan täytettäväksi. Kun kirjan laskut oli laskettu, se oli siinä. Hän on vienyt kotoa mukanaan erilaisia tehtäväkirjoja, ja täyttelee niitä ajankulukseen. Pulpetissa on myös aina joku kirja luettavaksi. Aika käy silti tosi pitkäksi ja hän odottaa edelleen, että koulunkäynti alkaa.

Tämä on opettajan ammattitaidottomuutta. Lahjakasta ja taitavaa lasta ei viedä "eteenpäin", vaan syvemmälle. Kukaan ei hyödy mitään tekemällä etukäteen seuraavan luokan (tai jopa tässä tapauksessa neljän luokan yli) tehtäviä. Sama turhautuminhan siinä on koko ajan läsnä vuosi vuodelta. 

Jos lapsesi on älykäs, niin sinä lienet myös? Siksi ihmettelen, ettet ole neuvotellut parempaan asetelmaa lapsellesi. Jokaisen on perustuslain mukaan oikeus saada tasoansa vastaavaa opetusta. 

-3

Onko jollain konkreettisia vinkkejä mitä apua lapselle voi todella saada? Tuo oli hyvä vinkki että ei eteenpäin vaan syvemmälle, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ei tueta fiksuja oikein mitenkään, näin olen kokenut. Edistyneet pannaan apuopena neuvomaan muita oppilaita. Mitään lisätehtäviä harvemmin annetaan tai ne loppuvat kesken ja sitten pyöritellään peukaloita.

Minusta tässä hukataan pahasti resursseja toisesta päästä. Miksei voisi koota älypäiden luokkaa, jossa oikeasti edettäisiin tiiviimpää tahtia, annettaisiin todellisia haasteita ja kehitettäisiin ajattelua? Näin saataisiin Suomeen niitä uusia tiedemiehiä ja innovaattoreita, joita kipeästi kaivataan. Miksei voida myöntää, että ihmisiä on erilaisia.

Mikään ”turhautuminen” ei kylläkään ole hyvä syy häiritä muita. Sen voisi fiksukin oppilas sisäistää.

Sehän siinä onkin kun älykäs oppilas ei välttämättä ole luonteenpiirteiltään "fiksu" ja rauhallinen. Mitä silloin tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetat pershedelmäsi sietämään muita ja olemaan ystävällinen sekä keskittymään tunneilla. Ihan vihoviimeinen tilanne on jos annat mukelon ymmärtää olevan erityinen ja sen oikeuttavan muiden häiritsemisen. Töissä sitä vasta joutuukin olemaan toopejen kanssa ja sietämään hitautta. Jos lapsi haluaa lisää haasteita, niin niitä varmaan löytyy koulun ulkopuolelta?

Eipä tuo ystävällisyyden oppiminen sunkaan kohdalla oo toiminut.

Olenkin esimerkki siitä mitä tulee, kun annetaan ymmärtää, että on erityinen ja voi haahuilla omiaan. Asia olisi ollut korjattavissa ihan tavallisella kasvatuksella. Ollut paljon opittavaa aikuisena.

Voi palkata yksityisopettajan. En oikein usko, että peruskoulussa pystytään mitenkään tukemaan älykkäämpiä oppilaita, koska koko konsepti perustuu nimenomaan hitaimpien opetukseen. Omille lapsille tosin opettaja antoi yläkoulussa englanninkielisiä lisämateriaaleja esim. matikasta, jolloin haastetta tuli sekä kielen että sisällön puolesta. Mitään opetustahan näihin lisämatskujen suorittamiseen ei tietenkään saanut, mutta se olisi tietenkin jo liikaa toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ei tueta fiksuja oikein mitenkään, näin olen kokenut. Edistyneet pannaan apuopena neuvomaan muita oppilaita. Mitään lisätehtäviä harvemmin annetaan tai ne loppuvat kesken ja sitten pyöritellään peukaloita.

Minusta tässä hukataan pahasti resursseja toisesta päästä. Miksei voisi koota älypäiden luokkaa, jossa oikeasti edettäisiin tiiviimpää tahtia, annettaisiin todellisia haasteita ja kehitettäisiin ajattelua? Näin saataisiin Suomeen niitä uusia tiedemiehiä ja innovaattoreita, joita kipeästi kaivataan. Miksei voida myöntää, että ihmisiä on erilaisia.

Mikään ”turhautuminen” ei kylläkään ole hyvä syy häiritä muita. Sen voisi fiksukin oppilas sisäistää.

Mielestäni toisten opastaminen on parasta oppimista. Joutuu todella tarkkaan miettimään itse, että mistä tässä oikeastaan onkin kyse ja miten sen saa ilmaistua niin, että toinenkin ymmärtää. 

Liian moni tyytyy siihen, että itse ymmärtää. Haastavampaa moninkerroin on saada toinen ymmärtämään. Tätä tarvitaan joka elämänalueella, niin poliitikkona, liike-elään konsulttina kuin arkisissa ihmissuhteissa. 

Olen tyytyväinen, että lapsi neuvoo muita ja ottaa sen tosissaan. Se on hänellä ihan virallinen tehtävä. Korostan, että juuri niin kauan kuin itse haluaa. Mikään apuope hänen ei tarvitse olla. 

-3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetat pershedelmäsi sietämään muita ja olemaan ystävällinen sekä keskittymään tunneilla. Ihan vihoviimeinen tilanne on jos annat mukelon ymmärtää olevan erityinen ja sen oikeuttavan muiden häiritsemisen. Töissä sitä vasta joutuukin olemaan toopejen kanssa ja sietämään hitautta. Jos lapsi haluaa lisää haasteita, niin niitä varmaan löytyy koulun ulkopuolelta?

Eipä tuo ystävällisyyden oppiminen sunkaan kohdalla oo toiminut.

Olenkin esimerkki siitä mitä tulee, kun annetaan ymmärtää, että on erityinen ja voi haahuilla omiaan. Asia olisi ollut korjattavissa ihan tavallisella kasvatuksella. Ollut paljon opittavaa aikuisena.

Ok, ei tarvi tulla tähän ketjuun projisoimaan omia ongelmiaan. Keskitytään aiheeseen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla lapsi sai vitosluokan matikankirjan täytettäväksi. Kun kirjan laskut oli laskettu, se oli siinä. Hän on vienyt kotoa mukanaan erilaisia tehtäväkirjoja, ja täyttelee niitä ajankulukseen. Pulpetissa on myös aina joku kirja luettavaksi. Aika käy silti tosi pitkäksi ja hän odottaa edelleen, että koulunkäynti alkaa.

Tämä on opettajan ammattitaidottomuutta. Lahjakasta ja taitavaa lasta ei viedä "eteenpäin", vaan syvemmälle. Kukaan ei hyödy mitään tekemällä etukäteen seuraavan luokan (tai jopa tässä tapauksessa neljän luokan yli) tehtäviä. Sama turhautuminhan siinä on koko ajan läsnä vuosi vuodelta. 

-3

Höpö, höpö. Luuletko, että matematiikassa loppuu opiskeltava asia kesken? Kyllä sitä voi sitten yläkoulussa suorittaa yliopistokursseja, jos lukion pitkä matematiikka on siihen mennessä hallussa.

Ainoana riskinä näen sen, että lapsi ei opi jotain asioita kunnolla, kun opiskelee niitä itsekseen kirjasta.

Tekniikan tohtori

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ei tueta fiksuja oikein mitenkään, näin olen kokenut. Edistyneet pannaan apuopena neuvomaan muita oppilaita. Mitään lisätehtäviä harvemmin annetaan tai ne loppuvat kesken ja sitten pyöritellään peukaloita.

Minusta tässä hukataan pahasti resursseja toisesta päästä. Miksei voisi koota älypäiden luokkaa, jossa oikeasti edettäisiin tiiviimpää tahtia, annettaisiin todellisia haasteita ja kehitettäisiin ajattelua? Näin saataisiin Suomeen niitä uusia tiedemiehiä ja innovaattoreita, joita kipeästi kaivataan. Miksei voida myöntää, että ihmisiä on erilaisia.

Mikään ”turhautuminen” ei kylläkään ole hyvä syy häiritä muita. Sen voisi fiksukin oppilas sisäistää.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Apuopena toimiminen vain korosti erilaisuuttani ja yksinäisyyteni kokemusta. Olisin halunnut ystäviä, joiden kanssa keskustella molempia kiinnostavista asioista. Pikkuvanhana ei kiinnostanut leikkiä hippaa ja vertailla penaaleja/koulureppuja yms.

Kun lapsi kasvaa yksinäisyyteen, siitä leimasta on todella vaikeaa päästä eroon yksinäisyyden jatkuttua läpi peruskoulun ja lukion.

T. Tiettävästi potentiaalia lapsena omannut, joka jäi ihan täysin ilman tukea kotoa/koulusta

Älykkäämmille lapsille voitaisiin alkaa antamaan sähköshokkeja aivoihin että pääsisivät toisten luokkalaisten mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa ei tueta fiksuja oikein mitenkään, näin olen kokenut. Edistyneet pannaan apuopena neuvomaan muita oppilaita. Mitään lisätehtäviä harvemmin annetaan tai ne loppuvat kesken ja sitten pyöritellään peukaloita.

Minusta tässä hukataan pahasti resursseja toisesta päästä. Miksei voisi koota älypäiden luokkaa, jossa oikeasti edettäisiin tiiviimpää tahtia, annettaisiin todellisia haasteita ja kehitettäisiin ajattelua? Näin saataisiin Suomeen niitä uusia tiedemiehiä ja innovaattoreita, joita kipeästi kaivataan. Miksei voida myöntää, että ihmisiä on erilaisia.

Mikään ”turhautuminen” ei kylläkään ole hyvä syy häiritä muita. Sen voisi fiksukin oppilas sisäistää.

Mielestäni toisten opastaminen on parasta oppimista. Joutuu todella tarkkaan miettimään itse, että mistä tässä oikeastaan onkin kyse ja miten sen saa ilmaistua niin, että toinenkin ymmärtää. 

Liian moni tyytyy siihen, että itse ymmärtää. Haastavampaa moninkerroin on saada toinen ymmärtämään. Tätä tarvitaan joka elämänalueella, niin poliitikkona, liike-elään konsulttina kuin arkisissa ihmissuhteissa. 

Olen tyytyväinen, että lapsi neuvoo muita ja ottaa sen tosissaan. Se on hänellä ihan virallinen tehtävä. Korostan, että juuri niin kauan kuin itse haluaa. Mikään apuope hänen ei tarvitse olla. 

-3

Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että parhaiten asiat oppii ja sisäistää, kun niitä opettaa muille. Mutta sosiaalisesti lapsen laittaminen apuopettajaksi ei ole välttämättä kovin hyvä juttu. Se herättää helposti närää luokkakavereissa. Lisäksi jos lapsella on jo muutenkin taipumusta neuvoa muita heitä ärsyttävällä tavalla, lisää apuopettaminen helposti tuota taipumusta.

Puhun nyt omasta kokemuksestani. Minustakin opettaja teki matematiikan apuopettajan 1. ja 2. luokalla. Nautin kyllä hommasta silloin, mutta myöhemmin oppilaastani tuli pahin koulukiusaajani. En usko, että se oli vain sattumaa.

Tekniikan tohtori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla lapsi sai vitosluokan matikankirjan täytettäväksi. Kun kirjan laskut oli laskettu, se oli siinä. Hän on vienyt kotoa mukanaan erilaisia tehtäväkirjoja, ja täyttelee niitä ajankulukseen. Pulpetissa on myös aina joku kirja luettavaksi. Aika käy silti tosi pitkäksi ja hän odottaa edelleen, että koulunkäynti alkaa.

Tämä on opettajan ammattitaidottomuutta. Lahjakasta ja taitavaa lasta ei viedä "eteenpäin", vaan syvemmälle. Kukaan ei hyödy mitään tekemällä etukäteen seuraavan luokan (tai jopa tässä tapauksessa neljän luokan yli) tehtäviä. Sama turhautuminhan siinä on koko ajan läsnä vuosi vuodelta. 

-3

Höpö, höpö. Luuletko, että matematiikassa loppuu opiskeltava asia kesken? Kyllä sitä voi sitten yläkoulussa suorittaa yliopistokursseja, jos lukion pitkä matematiikka on siihen mennessä hallussa.

Ainoana riskinä näen sen, että lapsi ei opi jotain asioita kunnolla, kun opiskelee niitä itsekseen kirjasta.

Tekniikan tohtori

Mikä asia on sellainen, että älykäs ymmärtää sen vain selittämällä? Eli ei riitä, että lukee oppikirjasta teorian? Olen aina kyllä pitänyt teknisesti orientoituneita joustamattomina ja ”kapeina” oppijoina (tahtoa ja perselihaksia näillä yleensä on sitäkin enemmän).

T. tyyppi, joka tentti lukion pitkän matematiikan kurssit ja joka peruskouluaikana lähinnä lintsasi tunneilta silti keräten tasaisen rivin kymppejä lähes kaikista aineista koeosaamisen perusteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla lapsi sai vitosluokan matikankirjan täytettäväksi. Kun kirjan laskut oli laskettu, se oli siinä. Hän on vienyt kotoa mukanaan erilaisia tehtäväkirjoja, ja täyttelee niitä ajankulukseen. Pulpetissa on myös aina joku kirja luettavaksi. Aika käy silti tosi pitkäksi ja hän odottaa edelleen, että koulunkäynti alkaa.

Tämä on opettajan ammattitaidottomuutta. Lahjakasta ja taitavaa lasta ei viedä "eteenpäin", vaan syvemmälle. Kukaan ei hyödy mitään tekemällä etukäteen seuraavan luokan (tai jopa tässä tapauksessa neljän luokan yli) tehtäviä. Sama turhautuminhan siinä on koko ajan läsnä vuosi vuodelta. 

-3

Höpö, höpö. Luuletko, että matematiikassa loppuu opiskeltava asia kesken? Kyllä sitä voi sitten yläkoulussa suorittaa yliopistokursseja, jos lukion pitkä matematiikka on siihen mennessä hallussa.

Ainoana riskinä näen sen, että lapsi ei opi jotain asioita kunnolla, kun opiskelee niitä itsekseen kirjasta.

Tekniikan tohtori

Mikä asia on sellainen, että älykäs ymmärtää sen vain selittämällä? Eli ei riitä, että lukee oppikirjasta teorian? Olen aina kyllä pitänyt teknisesti orientoituneita joustamattomina ja ”kapeina” oppijoina (tahtoa ja perselihaksia näillä yleensä on sitäkin enemmän).

T. tyyppi, joka tentti lukion pitkän matematiikan kurssit ja joka peruskouluaikana lähinnä lintsasi tunneilta silti keräten tasaisen rivin kymppejä lähes kaikista aineista koeosaamisen perusteella

Tarkoitan lähinnä sitä, että kun kukaan ei kontrolloi sitä, että lapsi laskee laskut oikein ja on ymmärtänyt kaikki asiat, voi lapselle tulla helposti kiusaus edetä kirjassa mahdollisimman nopeasti ja jotain jääkin sitten ymmärtämättä tai tulee ymmärretyksi väärin. Ei kaikille käy näin, mutta minä puhuinkin nyt riskistä.

Tekniikan tohtori

Itse koulujärjestelmä ei tue mitenkään älykkäitä oppilaita. Mutta jos opettaja on fiksu, ja hänellä on aikaa, hän saattaa antaa älykkäälle oppilaalleen lisätehtäviä, joissa uskoo olevan sopivasti haastetta ko. oppilaalle.

Lapsi kyllästyi 2. luokalla apuopena toimimiseen. Opettaja ehdotti 3. luokan jättämistä väliin ja siirtymistä suoraan neloselle. Vitosella jo niin turhautunut koulun junnaamiseen ja jahkaamiseen, että on nyt kotikoulussa ja tekee koulutöitään syventyen ja hakien keskittyneesti haasteita itselleen.

On ihan ihmeellinen lapsi.

En voi muuta sanoa.

Koulu tasapäistää ja lyttää luovuutta. Sosiaaliset taidot eivät kehity siinä melskeessä, kun koulussa on viidakon lait ja tiedollinenkin tarjonta menee heikkolahjaisten ehdoilla. Opettajien kädet sidotut. Luovat ja lahjakkaat lapset turhautuvat. Kaikki potentiaali menee hukkaan.