Mun mielestä oninhottavaa kun lapsi kutsuu äitiänsä nimellä :(

Mutta on eriasia jos lapsi kutsuu äitiään tällä nimellä äidin sijasta. Minun mielestäni se kuvastaa sitä ettei äidin ja lapsen suhde ole kovin läheinen :( Kyllä lapsen kuuluu sanoa äiti ja isä, eikä kutsua nimellä vanhempiaan.

jos pieni lapsi kutsuu äitiä nimellä.



Eri asia kun on jo isompi lapsi ja kyse vaikka jostain isosta tilaisuudesta. Itse kyllä toivon että olen aina ÄITI lapsilleni vaikka olisivat jo itsekin vanhoja :) .

että opettajien omat lapset kutsuvat juuri nimellä (nimi+ope, niin kuin toisetkin) koulussa äitejään, jotka ovat samassa koulussa opettajina. Koulussa on opettajia eikä äitejä, joten korvaani kuulostaisi hassulta, jos tyttäreni kajauttaisi käytävällä äitiii tai työkaverini lapsi huutelisi omaa äitiään äitinä. Välillä on mielestäni soveliaampaa kutsua jopa äitiä muulla lailla kuin äidiksi.

Meillä ainakin yhdessä vaihessa tyttö kutsui minua jatkuvasti nimelläni; oli menossa vaihe, jossa käytiin läpi sukulaisten " oikeita" nimiä.



Nyt olen taas äiti, mutta en todellakaan koe kummallisena, jos lapsi ei käytä aina äitiä tai isää.

Nykyään on jo 3 v. ja on jo kuukausia kutsunut minua äidiksi. Joskus vielä saattaa huomiota kiinnittääkseen sanoa nimeni.

Kotona ei siis käytetä äiti/isä ja mamma/pappa sanoja. En missään nimessä halua olla mamma, mutta jos lapsi haluaa myöhemmin sanoa minua äidiksi, se on okei. En vain itse osaa puhua sillä tavalla.



Kummasti vaan lapsi itkee sekä isän että äidin perään ja erossa on oltu tähän mennessä (lapsi päälle vuoden, kotihoidossa) max. 18 h. Ilomielin imetin vuoden ja päivässä halaillaan ja suukotellaan paljon. Ei olla läheisiä, ei ;)

Hokevat koko nimen sukunimineen. En silti koe että olisimme etäisiä =D vaan että tää taas yksi vaihe elämässä!

tarkoittanut sellaisia lapsia, jotka kutsuvat vanhempiaan jatkuvasti, vuodesta toiseen, etunimeltä. Siis kouluikäisinä, teineinä jne. Minunkin mielestäni siitä tulee mieleen, että välit ovat viileät...

vaan " minä laitan" , " minä teen" .

Yksi todella ärsyttävä piirre vanhemmissa on kun sanotaan lapsille " taneli tulee tänne" tai " tiina ei mene sinne" . Miksi ei opeteta minä sinä muotoja ja sanota " tiina, et saa mennä sinne" yms.

Olemme henkisesti todellä läheisiä, että siitä ei ole kiinni. kaipa se tarttuu, kun minua kutsutaan nimellä joka paikalla muualla. Miehelleni olen " Pirjo" , en äiti.

olen kuiten sita mielta etta vanhempi lapsi joka aina kutsuu aitiaan nimella on outoa, kunnioituksen puute.

Mutta välillä kutsuu etunimeltä. Silloin tietää, että on jokin roolileikki menossa :) Eli hän on joku muu kuin lapsi (esim. lääkäri tai palomies tai karhu tai mikä nyt milloinkin) ja minä olen sitten hänen leikissään joku muu kuin äiti (eli potilas, toinen palomies, joku jota karhu jahtaa). Minusta se on hauskaa!



t. 2,5-vuotiaan äiti

kun koululaiseni kutsuu minua koulussa " Maija-opeksi" eikä äidiksi? Kyllähän siinä välillä menee opet, äidit ja " Maijat" sekaisin, mutta siitä lähdetään, että koulussa olen opettaja enkä äiti. On myös paljon harrastuksia ja muita yhteyksiä, joissa vanhempi ja lapsi kohtaavat eri rooleissa esim. valmentaja-valmennettava. Mielestäni se ei ole reilua, että yksi joukosta huutelee äitiä ja muut käyttävät opea, valmentajaa jne.