Koululiikunta on epäreilua pienikokoiselle

Oho. Kommenttini julkaistaan hyväksynnän jälkeen. Mitähän kirjoitin...

Olen 155 cm nainen ja olin aina luokkani pienin. Olin kyllä maajoukkuevoimistelija, mutta eipä voimistelussa koulussa päässyt loistamaan, en muista telinevoimistelua olleen juuri koskaan. Cooperissa juoksin enemmän kuin monet pojat ja tytöistä olin ylivoimaisesti paras. Myös pikajuoksussa olin tytöistä aina ykkönen ja mukana koulun viestijoukkueessa, silloin juostiin koulujen välisiä kisoja Olympiastadionilla.

Palloiluissa en ollut pesistä lukuunottamatta kovin hyvä, mutta aina innokkaana mukana

Miksi pienikokoinen ei voisi olla hyvä Cooperissa? Todella monet kestävyysjuoksijat ovat tosi pieniä, esimerkiksi Alisa Vainio on 163 cm pitkä.

Oma poikani on luokkansa pienin, silti juuri oli luokan paras M O VE -mittauusten p ii p testissä (arvelen että nämä sanat veivät kommentin tarkistukseen, siksi kirjoitettu hassusti).

Tietenkin opettaja ottaa arvostelussa huomioon jos lapsi on muita pienempi.

Mä en oo koskaa syttyy tillasist virallisista kilpailu ympäristöistä. En edes lapsena tiennyt, että oon lahjakas urheilussa koska koululiikunta oli semmosta typistettyä j pakotettua muottiin ajamista 😂

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnasta annetaan vielä 2000-luvulla arvosanoja? Eikö olisi tärkeämpää saada kaikki liikkumaan ja löytämään itselle mieluisa liikuntalaji?

totta! olisi hienoa, ettei arvosanoja annettaisi lainkaan, niin voivt etsiä itseään ja kiinnostuksen kohteita.. kuten vaikka kännykkäpelit, osahan voi tulla suomen mestariksi peleissä, joten matikka, enkku, äikkä haittaa tätä... kauhee työ ainekirjoituksessa ja vie ajan pois pelaamiselta. ajattele nyt jotain matikaa! pitäis pystyä keskittyy hetkeks ilman et käsi käy puhelimessa...

on se kyl niin väärin koko arviointi, kaikki ovat synnynnäisiä rakettitieteilijöitä ja jokaisen tulee menestyä näkemättä vaivaa!

150 cm ja alle 35 kg? Tuo on jo alipainon puolella. Kannattaa parantaa ruokavaliota.

Vierailija kirjoitti:

150 cm ja alle 35 kg? Tuo on jo alipainon puolella. Kannattaa parantaa ruokavaliota.

Ajattele jos joku av-mamma sanoisi tyttärensä olevan tuon kokoinen.

Liikunnan arvosanaa ei saisi antaa suoritusten, vaan aktiivisuuden, asenteen ja muun sellaisen perusteella. Jos näin oikeasti tapahtuu, ota yhteyttä koulun rehtoriin.

Olen miettinyt samaa, itse pienikokoisena lapsena ja nyt luokanopettajana. Onneksi liikunnan arvosana on sanallista suurimman osan ala-astetta. Oppilaillekin korostan, että liikuntasuoritusten lisäksi yhtä tärkeää on asennoituminen, miten huolehtii aina vaadittavat varusteet mukaan ja miten osoittaa rehtiä ja reilua urheiluhenkeä toisia kohtaan. 

Alle 35 kiloinen ysi luokkalainen?

Eikä se pelkästä koostakaan ole kiinni, osa ihmisistä vaan ei ole esim. motorisesti niin lahjakkaita kuin toiset, eivät ole niin nopeita kuin toiset jne.

Minusta on aina ollut älytöntä että koululiikunnasta yleensäkkin annetaan mitään numeroa. Minusta urheilu-uralle haikailevat voisi hakea sen puolen suositukset ihan muualta kuin koulunumerosta ja koulussa keskittyä tekemään liikkumisesta mukavaa ja kannattavaa puuhaa.

Koululiikunnan tulisi keskittyä sen tyyliseen arkiliikuntaan, mihin jokainen pystyy, omalla tavallaan, ei saisi olla kyse mistään vertailusta muihin, koska tuo nyt vain on asia että ihmisten mieltymykset ja kyvyt vaihtelee niin paljon. Tarkoitan sitä, ettei kaikki voi mitenkään olla kiinnostuneita esim. pallopeleistä, miksi siitä rankaistaan? Eikö ole hyvä, jos joku on kiinnostunut vaikka uimisesta, toinen skeittaamisesta ja kolmas koripallosta, miksi kaikkien pitäis olla yhtä innostuneita samasta liikuntamuodosta?

Mulla on ainakin paljon "traumoja" koululiikunnasta, olin innokas uimari lapsena, mutta koulussa en saanut koskaan näyttää esimerkkiä muille, vaan aina sama minuakin parempi kilpauintia harrastava sai näyttää. Tuo korvensi niin että vieläkin muistan, ikävää että opettaja ottaa suosikkeja ja jättää muut huomiotta :( Eikä toiminta ollut muutenkaan mitenkään kannustavaa tai positiivista, nuhteita kyllä tuli jos ei ollut tarpeeksi innokas. Toivottavasti edes tuo on nykyään toisin, positiivinen pedagogiikka.

Vierailija kirjoitti:

Alle 35 kiloinen ysi luokkalainen?

Missähän kuplassa elät? Et ole koskaan kuullut että ihmisiä on hyvin eri kokoisia, voi olla ysiluokkalaisena vaikka 120cm ja painaa 25kg (ihan heittämällä nyt, mutta kuitenkin).

Alle 35 kiloisia ysi luokkalaisia ei mahda olla.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan arvosanaa ei saisi antaa suoritusten, vaan aktiivisuuden, asenteen ja muun sellaisen perusteella. Jos näin oikeasti tapahtuu, ota yhteyttä koulun rehtoriin.

Kyllä joka ikisessä koulussa liikunnassa mitataan paljon suorituksia ja nämä vaikuttavat arvosanaan.

Koululiikunta pitäisi olla arvosanaton laji läpi peruskoulun

Vierailija kirjoitti:

Alle 35 kiloisia ysi luokkalaisia ei mahda olla.

https://www.lyhytkasvuiset.fi/tietopankki/

Vierailija kirjoitti:

Eikä se pelkästä koostakaan ole kiinni, osa ihmisistä vaan ei ole esim. motorisesti niin lahjakkaita kuin toiset, eivät ole niin nopeita kuin toiset jne.

Minusta on aina ollut älytöntä että koululiikunnasta yleensäkkin annetaan mitään numeroa. Minusta urheilu-uralle haikailevat voisi hakea sen puolen suositukset ihan muualta kuin koulunumerosta ja koulussa keskittyä tekemään liikkumisesta mukavaa ja kannattavaa puuhaa.

Koululiikunnan tulisi keskittyä sen tyyliseen arkiliikuntaan, mihin jokainen pystyy, omalla tavallaan, ei saisi olla kyse mistään vertailusta muihin, koska tuo nyt vain on asia että ihmisten mieltymykset ja kyvyt vaihtelee niin paljon. Tarkoitan sitä, ettei kaikki voi mitenkään olla kiinnostuneita esim. pallopeleistä, miksi siitä rankaistaan? Eikö ole hyvä, jos joku on kiinnostunut vaikka uimisesta, toinen skeittaamisesta ja kolmas koripallosta, miksi kaikkien pitäis olla yhtä innostuneita samasta liikuntamuodosta?

Mulla on ainakin paljon "traumoja" koululiikunnasta, olin innokas uimari lapsena, mutta koulussa en saanut koskaan näyttää esimerkkiä muille, vaan aina sama minuakin parempi kilpauintia harrastava sai näyttää. Tuo korvensi niin että vieläkin muistan, ikävää että opettaja ottaa suosikkeja ja jättää muut huomiotta :( Eikä toiminta ollut muutenkaan mitenkään kannustavaa tai positiivista, nuhteita kyllä tuli jos ei ollut tarpeeksi innokas. Toivottavasti edes tuo on nykyään toisin, positiivinen pedagogiikka.

Tästä tuli mieleen sekin, että miten voi esim. kilpauintia harrastavan 4x viikossa treenavan + kisat päälle, liikuntanumero olla 7? No siten, kun ei vaan kiinnosta ne pallopelit ja luistelut ja kuntotestit, kun intohimona on uiminen, mutta se ei jostain syystä ole riittävää innostusta hyvään liikuntanumeroon. Mikä järki?

Kokoo tärkeempää liikkatunnilla on, kuinka hyvä on liikunnassa vapaa-ajalla. Urheilutaustaiset menestyivät myös koululiikunnassa, kun olivat itsevarmoja.

Sekin vaikuttaa miten suosittu on luokalla. Sut otetaan paremmin joukkueissa huomioon ja saat mahdollisuuksia niissä joukkuelajeissa.

Mä olin pieni ja epäsuosittu tyttö, joten eihän mulle kukaan koskaan mitään heitättänyt. 😂 Eikä tavallaan haitannut. Meillä ainakin sai vähintään 7 liikunnasta, kun oli välineet mukana. Parempaa numeros sai, mitä enemmän osoitti kiinnostusta ja osallistumista.

Tosiaan, koriksessa lyhyellä ei ole mitään jakoa. Mutta muissa lajeissa voi olla se 7-8 oppilas, jos edes esittää pysyvänsä mukana.

Meillä ainakin katsottiin osan lajien arvostelut oman koon ja iän mukaan. Yleisurheilussa ja peruskunnon testeissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ei vaikuta vaan aktiivisuus. Ja miksei penikokoinen voisi olla hyvä Cooperissa jossa juostaan. Pienikoinen voi olla myös hyvä vaikka säbässä, jalkapallossa ja kaikissa ketteryyttä ja notkeutta vaativissa jutuissa. 

Toki jos koon varjolla ei liikassa tee  mitään on turha odottaa hyvää numeroakaan. 

Meidän poika on ok-hyvä säbässä, jalkapallossa, suunnistuksessa, frisbeegofissa, tanssissa jne. Mutta ei se riitä kun suoritukset monessa lajissa ovat 4 arvoisia. Jos koko ei vaikuta Cooperiin, niin miksi tavoitetasot ovat ihan eri luokkaa 12-vuotiaille ja 15-vuotiaille?

Ap

Tottakai koko vaikuttaa. Olen itse 157cm pitkä, lyhytjalkainen nainen ja kyllä sen huomaa jo ihan kävellessäkin, että joudun ottamaan useampia askeleita siinä missä vaikka joku 185cm pitkä pitkäraajainen. Sehän on ihan silkkaa fysiikkaa, joudn tekemään enemmän töitä päästäkseni samaan vauhtiin pitempiraajaisen kanssa, tai sitten pidemmän ihmisen pitää kävellä lyhyemmillä askeleilla jos pitää samaa vauhtia kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se pelkästä koostakaan ole kiinni, osa ihmisistä vaan ei ole esim. motorisesti niin lahjakkaita kuin toiset, eivät ole niin nopeita kuin toiset jne.

Minusta on aina ollut älytöntä että koululiikunnasta yleensäkkin annetaan mitään numeroa. Minusta urheilu-uralle haikailevat voisi hakea sen puolen suositukset ihan muualta kuin koulunumerosta ja koulussa keskittyä tekemään liikkumisesta mukavaa ja kannattavaa puuhaa.

Koululiikunnan tulisi keskittyä sen tyyliseen arkiliikuntaan, mihin jokainen pystyy, omalla tavallaan, ei saisi olla kyse mistään vertailusta muihin, koska tuo nyt vain on asia että ihmisten mieltymykset ja kyvyt vaihtelee niin paljon. Tarkoitan sitä, ettei kaikki voi mitenkään olla kiinnostuneita esim. pallopeleistä, miksi siitä rankaistaan? Eikö ole hyvä, jos joku on kiinnostunut vaikka uimisesta, toinen skeittaamisesta ja kolmas koripallosta, miksi kaikkien pitäis olla yhtä innostuneita samasta liikuntamuodosta?

Mulla on ainakin paljon "traumoja" koululiikunnasta, olin innokas uimari lapsena, mutta koulussa en saanut koskaan näyttää esimerkkiä muille, vaan aina sama minuakin parempi kilpauintia harrastava sai näyttää. Tuo korvensi niin että vieläkin muistan, ikävää että opettaja ottaa suosikkeja ja jättää muut huomiotta :( Eikä toiminta ollut muutenkaan mitenkään kannustavaa tai positiivista, nuhteita kyllä tuli jos ei ollut tarpeeksi innokas. Toivottavasti edes tuo on nykyään toisin, positiivinen pedagogiikka.

Tästä tuli mieleen sekin, että miten voi esim. kilpauintia harrastavan 4x viikossa treenavan + kisat päälle, liikuntanumero olla 7? No siten, kun ei vaan kiinnosta ne pallopelit ja luistelut ja kuntotestit, kun intohimona on uiminen, mutta se ei jostain syystä ole riittävää innostusta hyvään liikuntanumeroon. Mikä järki?

Meillä saivat aikoinaan hyviä numeroita vain pallopeleissä hyvät. Koripalloa ja jalkapalloa harrastavat saivat aina kympin. Itse en ollut hyvä pallopeleissä, yritin kyllä parhaani, mutta eipä minulle juuri palloa kyllä syötettykään, kun olin niin surkea. Harrastin ratsastusta, mutta se ei opettajan mielestä ollut liikuntaa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ei vaikuta vaan aktiivisuus. Ja miksei penikokoinen voisi olla hyvä Cooperissa jossa juostaan. Pienikoinen voi olla myös hyvä vaikka säbässä, jalkapallossa ja kaikissa ketteryyttä ja notkeutta vaativissa jutuissa. 

Toki jos koon varjolla ei liikassa tee  mitään on turha odottaa hyvää numeroakaan. 

Meidän poika on ok-hyvä säbässä, jalkapallossa, suunnistuksessa, frisbeegofissa, tanssissa jne. Mutta ei se riitä kun suoritukset monessa lajissa ovat 4 arvoisia. Jos koko ei vaikuta Cooperiin, niin miksi tavoitetasot ovat ihan eri luokkaa 12-vuotiaille ja 15-vuotiaille?

Ap

Tottakai koko vaikuttaa. Olen itse 157cm pitkä, lyhytjalkainen nainen ja kyllä sen huomaa jo ihan kävellessäkin, että joudun ottamaan useampia askeleita siinä missä vaikka joku 185cm pitkä pitkäraajainen. Sehän on ihan silkkaa fysiikkaa, joudn tekemään enemmän töitä päästäkseni samaan vauhtiin pitempiraajaisen kanssa, tai sitten pidemmän ihmisen pitää kävellä lyhyemmillä askeleilla jos pitää samaa vauhtia kulkea.

Jos koolla olisi kävelyssä ja kestävyysjuoksussa olennainen merkitys, niin mm-kikpailujen 20 parhaan joukossa ei olisi yhtään alle 175-senttistä.