Lue keskustelun säännöt.
Ihminen on kuolemansairas, ennuste 3-5 vuotta, jatkaa työssäkäyntiä. Pitääkö sääliä vai olla kateellinen?
07.10.2019 |
Hypoteettinen tapaus, mutta näitä on.
Sääliä: eikö sillä ole mitään muuta elämässä, ei pysty käsittämään tosiasioita ja ei hyväksy totuutta, pitääkö itseään korvaamattomana, osaisi nyt nauttia viimeisistä ajoista jne
Kateellinen: ei tietenkään syövästä, vaan, että elämänsä työ mukaan luettuna, on niin hyvää, ettei näe syytä muuttaa mitään, vaikka loppu lähestyy, elänyt ja kokenut tarpeeksi, ei tarvetta alkaa käymään läpi paniikissa tekemättömiä asioita, vahva persoona elämän perusasiat antavat riittävästi jne
Mitä itse tekisi: En tiedä.
Kommentit (9)
Uskoisin, että kuolemansairaana sitä ymmärtää, että arki on sittenkin parasta. Ei sitä maailmanympärysmatkaa sittenkään halua tehdä, vaan elää normiarkea. Eikä kotonakaan halua istua ja voivotella kurjuuttaan, jos kerran töitä pystyy yekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työnantaja keksii syyn päästä työntekijästä eroon, joten tyhmää edes miettiä tuota.
Varmaan riippuu mitä tekee. Oma edesmennyt aviomieheni luennoi vielä kuolemaansa edeltävänä päivänä, koska koki tieteen ja opettamisen itselleen tärkeimmäksi asiaksi elämässä.
Miksi pitäisi sen enempää sääliä kuin olla kateellinenkaan. Kukin tehköön vastaavassa tilanteessa miten parhaaksi katsoo.
Itse luultavasti yrittäisin jatkaa niin normaalia elämää niin kauan kuin mahdollista. Ehkä en ihan kokoaikatyötä enää tekisi, mutta en myöskään ryntäisi millekään maailmanympärysmatkalle hankkimaan kaikki mahdolliset kokemukset ennen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu mitä tekee. Oma edesmennyt aviomieheni luennoi vielä kuolemaansa edeltävänä päivänä, koska koki tieteen ja opettamisen itselleen tärkeimmäksi asiaksi elämässä.
Osanottoni, kaikessa surullisuudessaan tuli hyvä mieli tästä, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitää mitään ajatella. Anna toisten olla
Annan toki toisten olla ja tämäkään kysymys ei liity kehenkään yksilöön. Ammatin puolesta elämän ja kuoleman kysymykset ovat keskimääräistä lähempänä. Jossain kohtaa useimmat tajuavat elämän rajallisuuden koskevan myös itseään. Osan pitää silloin ajatella, mutta ilmankin pärjää mainiosti.
Ap
3-5 vuotta on pitkä aika. Harvalla on varaa ottaa lopareita ja lähteä maailmanympärimatkalle vuosikausiksi. Minulla olisi, muttaen haluaisi koko perintöä syödä. Ehkä olisin töissä vähän aikaa ja alkaisin sitten toteuttamaan päällimmäisiä haaveitani. Tai sitten alkaisin tehdä töitä vain osan vuodesta, jos työnantaja sellaiseen suostuisi.
Haluaako joku alapeukuttaja kertoa, miksi aloitus on huono?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä kykenee tekemään työtehtävänsä, niin voi olla että henkilö kokee töissäkäynnin kuuluvan sellaiseen arkeen mitä hän haluaa mahdollisimman kauan elää. Tuohan se sisältöä, rakennetta ja merkitystä elämään, eikä annan hautautua pelkästään kotiin miettimään vain tulevaa.
Miksi sun pitää mitään ajatella. Anna toisten olla