Lastenhoito on rankkaa

On yhteiskunnallinen normi sanoa niin että lapset ovat tulevaisuus ja että vauva-aika on parasta aikaa jne. On se tietyissä määrin totta mutta että siitä pikkuihmisestä joutuu pitämään huolta 18-vuotta. Täytyy unohtaa oma itsekkyys, enää ei laiteta itseään etusijalle vaan pieni napero joka vie rahat, yöunet, rauhan ja pahimmillaan ystävätkin.

Kaikilla ei ole itsestäänselvyys se että on vahva tukiverkosto. Ei ole henkisesti hyväksi äidille se että on vastuussa pikkuihmisestä 24/7. Ihmiset ovat tulleet tietoisimmiksi siitä mitä lastensaannin yhteydessä voivat menettää. Ja ne jotka eivät sitä tienneet, yllättyvät ikävästi. Voin ymmärtää sen katkeruuden kuinka lapsensaanti ei tuonutkaan onnea vaan hampaidenkiristelyä ja kädestä suuhun elämistä.

Onni on niillä joilla ei ole ongelmia, mutta on vale ettei mikään muka muuttuisi...