Miksi jotkut ihmiset valittavat työn tekemisestä?
Haluaisin tietää, mikä saa ihmisen suhtautumaan työhönsä niin, että siitä jatkuvasti valittaa tai "ei huvittaisi", ym. Usein havaitsen tämän tyyppistä kommentointia. Ymmärrän, että voi olla vaikka kamala esimies, kiusaaja työkaverina tai todella raskas työ, mutta usein näillä valittajilla ei tunnu olevan mitään tällaista varsinaista ongelmaa. Kun vaikka kysyn, miksi ei huvita mennä töihin, niin vastaus on vaan "no kun ei huvita". Ammatitkin vaihtelee sihteeristä sairaanhoitajaan.
Itse olen tehnyt 16-vuotiaasta lähtien töitä kesät ja opiskelun ohella - tarjoilijana, siivojana, kaupan kassana, myyjänä, asiakaspalvelussa, sihteerinä, opettajana, jne. ennen kuin valmistuin korkeakoulusta ja aloin tehdä oman alani asiantuntijatöitä. Kaikista töistä olen pitänyt ja mielelläni niitä tehnyt: iloinen asenteeni on myös vienyt minua eteenpäin uralla.
Kommentit (26)
Mulla on kaksi yliopistotutkintoa ja teen ihan niitä vastaavia töitä hyvällä palkalla, mutta ei vaan motivoi pätkän vertaa. Liiketoiminta-ala ei ole sellainen jota haluaisin edistää, ja osa yhteistyökumppaneista on töykeitä, sekä esimies lähinnä vaikeuttaa töiden tekoa. Ikinä ei ole oloa että onpa kiva mennä töihin, ja aina vituttaa kun loma tai viikonloppu on ohi.
Mutta tällaista se on ollut joka paikassa, joten firmaa vaihtamalla ei paremmaksi muutu. Mikään muukaan ala ei kiinnosta yhtään enempää, joten alan vaihtokaan ei ole vaihtoehto. Mikään sellainen joka minusta olisi kivaa tekemistä, taas ei ole sellaista mistä maksettaisiin (lähinnä taiteen tekeminen).
Joten niin, kun syödä ja asuakin pitää, ja saan tästä hommasta lähes puolet palkasta säästöön, niin voinpa ainakin lopettaa töiden teon reilu viisikymppisenä. Välillä tein puoli vuotta 4 päiväistä viikkoa, saattaa olla että vaihdan taas siihen jossain vaiheessa, koska ero viiden päivän viikkoon oli kyllä iso.
Olis niin paljon muuta tekemistä työt haittaa harrastuksia.
Ei työssä sinänsä vikaa ole, mutta työelämässä sitäkin enemmän. Mukamas "tehostetaan" kovalla tohinalla mutta todellisuudessa tehdään täyttä p*askaa eikä ketään kiinnosta ketun vertaa.
Teen tehdastyötä, joka on ihan ok hommaa, mutta joka päivä johdon mielestä meidän pitäisi tehdä montaa muutakin hommaa sen varsinaisen tuotantotyön ohella. Tämä johtaa siihen, ettei yhtään asiaa pysty tekemään oikeasti hyvin ja tuotteiden laatu on mitä sattuu, kun "nakkihommien" takia tuotantoa ei voi valvoa kuin ns. toisella silmällä. Ja arvatkaa, kuka ne haukut saa, jos/kun laatu heittelee?
Tämän lisäksi työyhteisön ilmapiiri on ihan hirveä, kaikki haukkuu toisiaan selän takana ja muiden mokia käytetään oman aseman pönkittämiseen ja sädekehän kiillottamiseen. Olen huomannut pikkuhiljaa muuttuvani samanlaiseksi enkä todellakaan pidä tästä muutoksesta, yritän vain kovasti taistella sitä vastaan.
Etsin jatkuvasti itselleni muuta työtä, mutta lähialueilla ei juuri ole tarjolla sellaista työtä, jota voisin tehdä, eikä muuttaminenkaan ole ihan yksinkertainen juttu puolison työn takia.
Koska on niin paljon turhaa työtä... pitkät päivät ja pitkät työmatkat... elämä on pelkkää odottamista, odotetaan että työpäivä loppuu, sitten viikonloppua, sitten lomaa. Rakastan omaa aikaani, työ on pakkopullaa vaikka varsinaisesti ihan ok työtä onkin. Työkaverit tosin aika perseestä, kun ei olla yhtään samanlaisia, mutta ei sekään vaikuta niin kuin se että työ on pakollista ja vie aikaa muulta tekemiseltä.
Laita imuri päälle ja ota rauhoittavat unoset, tyhäjän kirjoittelu vie voimat.