" Laajamittaista lastenriistoa Suomessa..." (liittyy harrastuksiin)

Kyllä kaikissa ns. taitolajeissa on pienestä pitäen tuollaiset treenimäärät. Siis telinevoimistelun lisäksi luistelu, rytminen voimistelu ja joukkuevoimistelu. Ehkä on muitakin lajeja.

Ja eikö nämä lajit ole usein myös yksilölajeja, ainakin telinevoimistelu.

tuollainen sitovuus ja ylivaatimukset, sanon minä. Harrastus korkeintaan kaksi kertaa viikossa max 1,5 tuntia pitäisi riittää. Surullista, että jotkut vanhemmat pistävät lapsensa tuollaiseen rumbaan. Tässä minun mielipiteeni lukematta toisten vastauksia.

Jatkuvasti pitää olla kuskaamassa lapsia kisoista toisiin. Jos olet poissa harkoista tai kisamatkoilta, niin lopulta heitetään porukasta pois. Miksi kaikista yritetään kasvattaa kilpaurheilijoita? Mihin on unohtunut isompien lasten harrastusliikunta, siis vain pari kertaa viikossa tapahtuva ohjattu liikunta.

Ole nkyllä ihmetellyt samoin noita harratsusten tuntimääriä, esim jääkiekko alle kouluikäisellä pojalla olisi treenit kolme kertaa viikossa, sama juttu taitoluistelussa. Onneksi joillain seuroill atarjotaan mahdollisuus kevyempään harrasteluun eli vain kerran viikossa.

Ei ole oikein reilua vaatia kilpaurheiluseurojen vapaaehtoistyökoneistoa tarjoamaan harrastelua kaikille alueen lapsille. Jos sellaiselle löytyy tarvetta (kuten varmasti löytyy) pitää harrastelusta kiinnostuneiden alkaa pyörittää harrasteluseuroja. Siinä on sitten tosin se ongelma, että harrastelevien lasten vanhempien pitäisi joko ihan itse tehdä jotain asian eteen tai sitten maksaa riittävästi ja palkata joku muu tekemään.

Se on yksi niitä harvoja liiketoiminnallistettuja urheiluharrastuksia. Siellä kun maksaa sen 25 euroa tunti, saa rauhassa harrastella kerran viikossa ilman mitään tulostavoitteita. Sitten tietysti, jos siinä lajissa haluaa edistyä, niin sitten tarvitaan samanlaista sitoutumista ja työtä kuin muussakin urheilussa ja paksu lompakkokin on eduksi, joskin iso osa Suomen huipuista ei ole erityisen varakkaista perheistä, vaan ovat lahjakkuudella, ahkeruudella ja ripauksella onnea saaneet raivattua tietään eteenpäin.



Toinen urheiluharrastelua tarjoava taho ovat esimerkiksi kuntien ja seurakuntien liikuntakerhot. Niissä voi hyvin käydä kerran viikossa, eikä edes maksa paljon.



Mutta harrastelemalla ei tietenkään ikinä tavoita niitä vaativan harrastamisen etuja, joita haittapuolien lisäksi on vaikka millä mitalla.

Juuri tuon takia meillä ei harrasteta missään urheiluseurassa. Aina joku kyttäämässä kellon kanssa että varmasti kaikki vanhemmat tekevät saman verran talkootyötä. Kolmen lapsen perheessä tarkoittaisi päivätyön lisäksi toista työpaikkaa ilman palkkaa. Mieluummin maksan vähän enemmän harrastelusta kuin vietän vapaa-aikaani kaikenmaailman idioottien kanssa.

No, vanhempien oma moka jos lähtevät tuollaiseen oravanpyörään mukaan. Mun puolesta lapsemme harrastakoon mitä vain sitten kun voi itse mennä harrastuksiin mutta niin kauan kun pitää kuskata niin 1 harrastus/viikko riittää.

En nimittäin halua mennä siihen, että lapsen harrastus olisi myös mun harrastus.

Toisaalta kyllä siinä jotain saa vastineeksikin. Itsekin lapsena ja nuorena harrastin niin, että se vei valtaosan vapaa-ajastani, enkä koe sitä nyt aikuisenakaan välttämättä huonoksi asiaksi. Oikeastaan meistä kaikista niissä piirissä pyörineistä tuli menestyviä, aktiivisia ja aikaansaapia. Lisäksi olemme taitavia ajankäyttäjiä. Toki olemme ehkä myös neuroottisempia kuin kanssaihmisemme ja itsekin sairastin anoreksian, mutta siihen oli muita ja suurempiakin syitä kuin harrastukseni.

ihan sairasta.....

Esim tyttäreni kaveri harrastaa taitoluistelua ja heillä on 6 kertaa (!) viikossa harkat jotka kestävät pari tuntia kerralla ja lisäksi on jotain jumppajuttuja pari kertaa viikossa. Lapsi ei ikinä pääse kenenkään synttärille, illlalla kaverille tms kun on pakko mennä harkkoihin ! Ihan sairasta. Meillä lapsi harrasti pari vuotta karatea mutta kolmantena vuonna harjoitukset muuttuivat niin että niitä oli kolme kertaa viikossa ja silloin hän lopetti.

Mitä ilmeisesti saa niin se ei korvaa sitä mitä sitten myös samalla menettää. Itsestäkin tuntuu ettei aika riitä aina kaikkeen mm. perheen kanssa yhdessä olemiseen, joten ei todellakaan soveltuisi meille. Itse kävin kerran viikossa 3-4 tuntia taidekoulussa ja sen lisäksi tanssitunneilla 1-2 tuntia pari kertaa viikossa. Se riitti. Harkat voi tietysti olla joissakin tapauksissa myös päivisin. Tietysti harrastamisen kautta kehittyy erilaiset taidot, mutta ei se ole ainoa tekijä esim. ajankäytön ja elämän hallintaan.

nyt ei ole enää aikaa leikkiin muiden lasten kanssa :(



Olivat tyttöni kanssa usein yhdessä päiväkodin ulkopuolellakin, mutta nyt eskarivuonna eivät ole montaa kertaa olleet yhdessä, koska tytöllä on viikolla *joka päivä* luisteluharjoitukset. Tämä tyttö ei ole myöskään käynyt yksilläkään synttäreillä tänä keväänä...



Tyttö tuntuu jaksavan, mutta itse vanhempana ajattelen, että lapsen elämän pitäisi olla monipuolisempaa kuin ainainen harjoituksissa oleminen, vaikka lapsi tykkäisikin lajista.

Eikö joku vastaaja kertonut, että anoreksiakin on sairastettu.. ja siis hän oli harrastanu lapsena paljon.

Just noi voimistelulajit on varmaan pahimpia ton anorekisan kannalta.. tuntitolkulla siellä ollaan ja vahdattaan ittiään peilistä.

" et halua, että lapsen harrastus olisi myös sun harrastus" . TOSI KURJAA lapsen kannalta! Unohdetaan toi ap:n juttu, se oli todellinen ääriesimerkki.

Mutta itse et siis aio suostua viemään vaikkapa 10v. lastasi vaikkapa futisharjoituksiin paria kertaa viikossa?? Siksi että tästä tulisi muka sinun harrastus?? Kyllä sitä aikaa jää kuule itsellesikin ja luulitko, etteivät lapsesi lainkaan tule " rajoittamaan" omia juttujasi? Sääli lastasi tosiaan, jos oikeasti ajattelet noin. Mietipä vielä lapsen kannalta.

Vierailija:

No, vanhempien oma moka jos lähtevät tuollaiseen oravanpyörään mukaan. Mun puolesta lapsemme harrastakoon mitä vain sitten kun voi itse mennä harrastuksiin mutta niin kauan kun pitää kuskata niin 1 harrastus/viikko riittää.

En nimittäin halua mennä siihen, että lapsen harrastus olisi myös mun harrastus.

Silti minusta on vähän paha mennä tuomitsemaan toisten elämäntapaa ja lastenkasvatusta. Totta nimittäin on sekin, että tuollaisista harrastuksista saa paljon ja jos sitä ei ole itse kokenut, sitä tuskin ymmärtää. Elämänsä voi elää niin monilla eri tavoilla ja täysin tyytyväisenä.

Jos haluatte tarkistaa, niin menkää vaikka Espoon Telinetaitureiden tai muiden voimistelu- tai luisteluseurojen webbisivuille ja katsokaa kilparyhmien harjoitteluajat!!!

Tarkoitin lähinnä, että noi jokapäiväiset harrastukset ovat sitten myös vanhempien harrastuksia.

Ei 2 kertaa/viikko ole mikään paha, mutta jos joka päivä pitää kuskailla lasta harrastuksiin niin kyllä se hieman rajoitta kaikenlaisia asioita.

Perheessä voi olla muitakin lapsia ja jos äiti on sidottu viemään yhtä lasta treeneihin monia kertoja viikossa, on tämä pois siitä ajasta, mitä muiden lasten kanssa vietettäisiin.



Naapuri pakkaa 1v ja 3v pikkupojat autoon viisi kertaa viikossa kun viedään isosiskoa luistelutreeneihin. Jäähalli on vielä niin kaukana, että usien jäävät sinne jäähallin katsomoon treenien ajaksi.. Tosi kiva paikka varmaan ton ikäisille.. Tia sitten istutaan autossa ja ajetaan takaisin kotiin ja sit taas hallille...

Nuoren pitäisi tehdä paljon kaikenlaista. Hölmöä harrastaa yhtä asiaa joka päivä.

siitä ylöspäin.

AP:n esimerkit kuullosti kyllä kauhealta.