Miten et ymmärrä akateemisia piirejä?
Ihan omat sääntönsä ja kuvionsa. Mahdatko olla ylioppilaskaan?
Kommentit (11)
Akateemikot ovat samanlainen salaseura kuin vapaamuurarit tai illuminati. Jäseneksi pääsee vain toisen jäsenen kutsumana ja pääsykokeena on suorittaa salainen riitti.
Vierailija kirjoitti:
Akateemikot ovat samanlainen salaseura kuin vapaamuurarit tai illuminati. Jäseneksi pääsee vain toisen jäsenen kutsumana ja pääsykokeena on suorittaa salainen riitti.
Opettele akateemisen ja akateemikon ero.
Se on sellaista tekopyhää tönöttömistä, jossa jokainen vuorollaan kehuu itseään. Tatsi normaaliin elämään ja maalaisjärkeen puuttuu kokonaan. Ei sellaista jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemikot ovat samanlainen salaseura kuin vapaamuurarit tai illuminati. Jäseneksi pääsee vain toisen jäsenen kutsumana ja pääsykokeena on suorittaa salainen riitti.
Opettele akateemisen ja akateemikon ero.
Uuu, tällä tiedolla pärjääkin elämässä :) :) :) :)
Akateemiset ihmiset ovat niitä, jotka olisivat aikoinaan olleet apukoulun tarpeessa.
Huomaan eron. Onko akateemiset ihmiset lopulta älykkäämpiä ja siksi tympii tyhmä
Ien perus ihmisten seura. Onko ylioppilas akateeminen vai ei vai pitääkö olla maisteri.
Tämä ihme takertuminen johki akateemisuuteen on niin kummallista. Lakatkaa jo.
Minä olen huomannut käytännössä, että akateemisille merkkivaatteet- ja tavarat ovat tärkeämpiä kuin ei-akatemisille ihmisille.
Minä sain oikein ohjeistuksen kun minua pyydettiin ensimmäistä kertaa kahden kauppatieteiden maisterin illalliselle: laita päälle merkkivaatteet. Pukeudun siististi enkä olen vaatteiden merkin vaan laadun perässä. Ilta meni sitten omaisuusesittelyn merkeissä syömisen lisäksi.
Vähemmän akateemiset ovat vähemmän jäykkiä ja eivät ainakaan näytä omaa merkkituotehimoaan tai -kiintymystään samalla tavalla.
Nämä ovat siis oman tuttavapiirini puitteissa kokemiani juttuja. Varmasti on olemassa vähemmän materialistisia ja rennompiakin akateemisia, mutta en kohtaa heitä elämäntilanteeni vuoksi. Nuorina vaikuttivat kaikki nuoret ihmiset olevan rennompia eikä Suomessa ollut samanlaista merkkikulttia kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut käytännössä, että akateemisille merkkivaatteet- ja tavarat ovat tärkeämpiä kuin ei-akatemisille ihmisille.
Minä sain oikein ohjeistuksen kun minua pyydettiin ensimmäistä kertaa kahden kauppatieteiden maisterin illalliselle: laita päälle merkkivaatteet. Pukeudun siististi enkä olen vaatteiden merkin vaan laadun perässä. Ilta meni sitten omaisuusesittelyn merkeissä syömisen lisäksi.
Vähemmän akateemiset ovat vähemmän jäykkiä ja eivät ainakaan näytä omaa merkkituotehimoaan tai -kiintymystään samalla tavalla.
Nämä ovat siis oman tuttavapiirini puitteissa kokemiani juttuja. Varmasti on olemassa vähemmän materialistisia ja rennompiakin akateemisia, mutta en kohtaa heitä elämäntilanteeni vuoksi. Nuorina vaikuttivat kaikki nuoret ihmiset olevan rennompia eikä Suomessa ollut samanlaista merkkikulttia kuin nykyään.
Merkkitietoisuus koskee lähinnä kauppislaisia ja heille naureskellaan sen takia aika yleisesti. Muissa ainejärjestöissä tuollaista leveilyä ei esiinny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huomannut käytännössä, että akateemisille merkkivaatteet- ja tavarat ovat tärkeämpiä kuin ei-akatemisille ihmisille.
Minä sain oikein ohjeistuksen kun minua pyydettiin ensimmäistä kertaa kahden kauppatieteiden maisterin illalliselle: laita päälle merkkivaatteet. Pukeudun siististi enkä olen vaatteiden merkin vaan laadun perässä. Ilta meni sitten omaisuusesittelyn merkeissä syömisen lisäksi.
Vähemmän akateemiset ovat vähemmän jäykkiä ja eivät ainakaan näytä omaa merkkituotehimoaan tai -kiintymystään samalla tavalla.
Nämä ovat siis oman tuttavapiirini puitteissa kokemiani juttuja. Varmasti on olemassa vähemmän materialistisia ja rennompiakin akateemisia, mutta en kohtaa heitä elämäntilanteeni vuoksi. Nuorina vaikuttivat kaikki nuoret ihmiset olevan rennompia eikä Suomessa ollut samanlaista merkkikulttia kuin nykyään.
Merkkitietoisuus koskee lähinnä kauppislaisia ja heille naureskellaan sen takia aika yleisesti. Muissa ainejärjestöissä tuollaista leveilyä ei esiinny.
Lääkisläiset tunnetaan mieltymyksestään luksukseen. He ovat myös alusta lähtien tottuneet olemaan etuoikeutettuja.
Minä olen filosofian tohtori. Oman kokemukseni suhteen säännöt akateemisessa maailmassa on suurin piirtein samat kuin muuallakin yhteiskunnassa.