Lapsen vaikea sairaus tai kuolema

Voihan se olla mahdollisuus uudelle alulle 😊

Kyllä suru on varmasti se päälimmäinen tunne, mutta jos lapsen tilanne on ollut toivoton sairauden tai vamman takia, niin monesti suruun sekoittuu myös helpostus ja tunne siitä, että lapsi pääsee pois mahdollisista kivuista tai rajoituksista (eism. halvaus)

Mun lapseni on erityislapsi ja jos se kuolisi, olisin ihan raunio ja toivoisin omaa kuolemaa. Olen pelkuri, enkä pystyisi riistämään omaa henkeäni, joten jäisin mielenterveyspotilaana killumaan maanpäällisen helvetin taivaalle.

No ei kai nyt sentään ilahduttaa, korkeintaan ehkä joku helpotuksen tunne voi tulla jos lapsi on pitkään ollut parantumattomasti sairas esimerkiksi.

Mun lapsella on 3 vakavaa loppuelämän kestävää sairautta, jotka aiheuttavat jatkuvia kipuja ja vaikuttavat elämän laatuun ja mahdollisuuksiin monella tapaa rajoittavasti. Voin kertoa, että ei se sairastuminen ilahduta.

Mutta sairauden löytyminen voi silti hyvinkin ilahduttaa, sillä siinä vaiheessaa on jo jonkun aikaa ihmetelty ja tutkittu, mistä oikein on kyse, ja on iso helpotus päästä _hoitamaan_ ongelmaa.

Ja omalla kohdalla ilahdutti myös se, että vaikka nämä väistämättä vaikuttavat elämän laatuun, vaikutukseen on myös mahdollista vaikuttaa, hoitoja on olemassa ja nykyään nämä eivät enää yleensä merkittävästi lyhennä elämää.