Voiko sanoa, että eron syy on aina se, ettei hyväksy toista sellaisena kuin tämä on?
Jäin miettimään tätä tuon toisen ketjun pohjalta. Kukaan ei vastannut minulle siinä, joten nostan omaksi kysymykseksi?
Jos nalkutan, niin en pidä jostain toisessa - eli en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on.
Jos minulle nalkutetaan, niin hän ei hyväksy minua.
Jos minua ahdistaa suhteessa, niin siinä on jokin sellainen asia, jota en pysty hyväksymään.
Jne.
Voiko erot vääntää näin näin yksinkertaiseksi?
Kommentit (45)
Se piirre mihin on alunperin ihastunut toisessa alkaa yleensä ärsyttämään ajan myötä. Vanha sanonta mutta saattaa pitää paikkansa.
Useimmilla on myös halu alkaa muuttaa toista. Puututaan pukeutumiseen ym.
Ei voi sanoa, että eron syy on ettei hyväksy toista sellaisena kuin tämä on. Eri eroilla on eri syyt. Ainakin tämä: haluaa aloittaa parisuhteen jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Ei puolisoon tarvitse olla edes tyytymätön. Ero voi olla ihan itsekäs yksilön päätös, ei siihen aina vaikuta se, millainen puoliso on tai ei ole. Tämän vuoksi parisuhteita ei voi pelastaa muuttamalla itseään.
Kaikki erot voi tiivistää siihen, että jompi kumpi tai kumpikaan ei saa suhteesta sitä mitä tarvitsee täyttääkseen henkiset tai fyysiset tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset muuttuvat ja muutos ei ole aina hyvää. Itse en hyväksynyt sitä, että ex - mies muuttui itsekkääksi. Vastaan ei tullut enää missään asioissa, vaan asiat meni kuten hän sanoi. Mihinkään yhteiseen tekemiseen ei suostunut ja nämä yhteiset asiat jota ehdotin olivat kävelylenkki, ravintolasyöminen, hotelliyö. Hän ei ehdottanut mitään. Seksi ja kaikki fyysinen suhde loppui. Lopulta ei lähtenyt mukaan edes ruokakauppaan, mikä oli aina ollut yhteinen juttu vähintään kerran viikossa.
En hyväksynyt enää.
Olisi kiva tietää, mitä miehessä tapahtui ensin. Tuo käytöshän on seurausta jostakin. Joko mies reagoi johonkin, mitä sinä teit, tai hän ei hyväksynyt sinua.
Tai sitten käytös johtui jostain, millä ei ollut mitään tekemistä puolison kanssa.
Hyvin mahdollista sekin. Kuten sanonta kuuluu: vaatii suurta viisautta erottaa henkilökohtaiset ongelmat parisuhteen ongelmista.
Siihen perustuu mm. Keski-iässä tapahtuvat erot. Kyse on keski-iän kriisistä, mutta se viisaus puuttuu.Minä erosin keski-iässä, koska yhtäkkiä tajusin mitä oikeasti haluan. Yhdenlainen keski-iän kriisi sekin. Nyt harmittaa vain, että ehdin olla 10 vuotta väärän ihmisen kanssa. En tiedä miten suhtautua asiaan. En voi olla niin kuin niitä kymmentä vuotta ei olisi ollutkaan, mutta en myöskään voi rakentaa uutta elämääni menneisyyteni varaan, koska haluan vain päästä eroon siitä kaikesta.
Oliko vaikea toteuttaa uutta, oman näköistä elämää vanhan puolison kanssa?
Minä erosin keski-iässä, koska yhtäkkiä tajusin mitä oikeasti haluan. Yhdenlainen keski-iän kriisi sekin. Nyt harmittaa vain, että ehdin olla 10 vuotta väärän ihmisen kanssa. En tiedä miten suhtautua asiaan. En voi olla niin kuin niitä kymmentä vuotta ei olisi ollutkaan, mutta en myöskään voi rakentaa uutta elämääni menneisyyteni varaan, koska haluan vain päästä eroon siitä kaikesta.