Häpeän miestäni
Kaikkien tyttökavereiden miehet ovat ekonomeja, lääkäreitä, diplomi-inssejä jne. Minun mieheni ei saanut edes luokanopettajan papereita kasaan. Nyt tekee sijaisuuksia ja haaveilee edelleen rock-tähteydestä vaikka on yli 35.
Me asutaan edelleen vuokrakaksiossa Punavuoressa ja kuljetaan julkisilla, kun kavereilla on omakotitalot ja lapset, kaksi autoa ja vene tai kakkosasunto.
Haukkukaa vain pinnalliseksi, mutta täytyykö minun laittaa koko elämä sulkeisiin tuon miehen takia? Nyt emme etene mihinkään.
Toivon että se pettäisi minua jonkun wannabe rokkibaaripimun kanssa, että tämä tunnesidekin kuolisi pois. Sekin side on sellainen, että koen olevani enemmän äiti sille 15 vuoden takaiselle rokkipojalle, kuin tämän saamattoman turjakkeen vaimo.
Palstan sanoin: Surettaa ja itkettää
Kommentit (22)
Jos et ole tyytyväinen suhteeseen ja näyttää siltä, että tilanne ei tule paranemaan, se ehkä kannattaa lopettaa. Rakkaus ei aina ole riittävä syy jäädä huonoon suhteeseen, vaikka jotkut niin väittävätkin.
Itseäsi taidat hävetä. Miksi SÄ et ole lääkäri ja dippainssi?
Patriarkaatin paino on valtaisa. Itseään feministeinä pitävät naiset odottavat miehen edelleen olevan se osapuoli perheessä joka kantaa taloudellisen vastuun.
Ap, olet kyllä ikävä ihminen, elätkö miehesi kautta tätä elämää?
Musta tuntuu, että meillä on toisinpäin. Mies sosiaalinen ja sosiaalisesti erittäin taitava, minä introvertti töksäyttelijä.
Minä häpeäisin sinua (eli siis itseäni) etten tee asialle mitään.
Vaihtoehtoja on:
A) jätä hänet hänet ja etsi DI, jos luulet sen olevan avain onnellisuuteen
B) Pidä pyöreän pöydän keskustelu puhu asiat hänen kanssaan halki. Kerro mitä sinä häneltä odotat ja edellytät (valmistumista ja mitä sitten...?)
C) Elä oma elämäsi niin määrätietoisesti että voit hankkia itse sen omakotitalon ja veneen
Sinä et voi toista muuttaa, me emme tiedä haluaako hän itse muuttua.
Tietyssä mielessä sinä Olet se Mahdollistaja..
Miksi hyväksyt sen, ettei hän valmistu?
Jos sinulla ei ole hänen elämänsä valintoihin mitään sananvaltaa (ja hänellä sinun).. uutta matoa koukkuun sitten vaan!
Tietäisitpä ap millainen luuseri minun mieheni on. Tai millaisia luusereita olemme molemmat. Sen jälkeen unelmoisit vähän hölmöstä ukostasi aivan uudella tavalla, ja Punavuorikin alkaisi vaikuttaa Westendiltä. En viitsi edes kertoa tilanteestamme tuon enempää, mutta se on yksinkertaisesti hirveä.
Muusikoiden ja juoppojen kanssa on kamalaa, kun ne tulee vasta aamuyöllä kotiin, ei saa nukuttua.
No mikä pakko sun on hänen kanssaan seurustella?
Huomatkaa, että AP on yli 35-vuotias. Juna meni jo, jos olisi halunnut samanlaisen elämän kuin tyttökaverit. Kunnon mies tavataan jo opiskeluaikana, kaikki parhaat on sormustettu noin 30-vuotiaana. Tätä ei moni ymmärrä, kun haluaa matkustella ja sinkkuilla.
Sijoitit pelimerkkisi mieheen josta toivoit tulevan rokkitähti tulevaisuudessa jotta saisit olla statusmiehen (rokkitähti) puoliso. Nyt oletkin luuserin kanssa kimpassa.
Nämä on ne riskit kun pelataan korkeilla panoksilla. Varmempi sijoittaa mieheen joka opiskelee esim. lääkiksessä ja josta varmemmin tulee se lääkäri. Joskus voi kyllä lykästää sen rokkipojan kanssakin jos hänestä tulee seuraava Ville Valo, mutta riskit on suuremmat ja onnistumisprosentti pienempi.
Pelasit ja hävisit.
Vierailija kirjoitti:
Sijoitit pelimerkkisi mieheen josta toivoit tulevan rokkitähti tulevaisuudessa jotta saisit olla statusmiehen (rokkitähti) puoliso. Nyt oletkin luuserin kanssa kimpassa.
Nämä on ne riskit kun pelataan korkeilla panoksilla. Varmempi sijoittaa mieheen joka opiskelee esim. lääkiksessä ja josta varmemmin tulee se lääkäri. Joskus voi kyllä lykästää sen rokkipojan kanssakin jos hänestä tulee seuraava Ville Valo, mutta riskit on suuremmat ja onnistumisprosentti pienempi.
Pelasit ja hävisit.
Tämä niin totta. Tylsähkö tuleva DI, KTM, lakimies tai lääkäri on varma valinta aviomieheksi ja hyvään elämään.
tää on kolme vuotta vanha provo. älkää ihmiset uskoko tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitit pelimerkkisi mieheen josta toivoit tulevan rokkitähti tulevaisuudessa jotta saisit olla statusmiehen (rokkitähti) puoliso. Nyt oletkin luuserin kanssa kimpassa.
Nämä on ne riskit kun pelataan korkeilla panoksilla. Varmempi sijoittaa mieheen joka opiskelee esim. lääkiksessä ja josta varmemmin tulee se lääkäri. Joskus voi kyllä lykästää sen rokkipojan kanssakin jos hänestä tulee seuraava Ville Valo, mutta riskit on suuremmat ja onnistumisprosentti pienempi.
Pelasit ja hävisit.
Tämä niin totta. Tylsähkö tuleva DI, KTM, lakimies tai lääkäri on varma valinta aviomieheksi ja hyvään elämään.
Onko se "hyvä elämä" sitä että on tietty palkkataso riippumatta mikä ihmishirviö se toinen osapuoli on?
Ruokitte vain ihmisvihaa tällaisilla ulostuloilla, tai yritätte tahallaan saada naiset huonoon valoon "pinnallisiksi bimboiksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitit pelimerkkisi mieheen josta toivoit tulevan rokkitähti tulevaisuudessa jotta saisit olla statusmiehen (rokkitähti) puoliso. Nyt oletkin luuserin kanssa kimpassa.
Nämä on ne riskit kun pelataan korkeilla panoksilla. Varmempi sijoittaa mieheen joka opiskelee esim. lääkiksessä ja josta varmemmin tulee se lääkäri. Joskus voi kyllä lykästää sen rokkipojan kanssakin jos hänestä tulee seuraava Ville Valo, mutta riskit on suuremmat ja onnistumisprosentti pienempi.
Pelasit ja hävisit.
Tämä niin totta. Tylsähkö tuleva DI, KTM, lakimies tai lääkäri on varma valinta aviomieheksi ja hyvään elämään.
Onko se "hyvä elämä" sitä että on tietty palkkataso riippumatta mikä ihmishirviö se toinen osapuoli on?
Ruokitte vain ihmisvihaa tällaisilla ulostuloilla, tai yritätte tahallaan saada naiset huonoon valoon "pinnallisiksi bimboiksi".
Eikun elämä on opettanut. Riskit ja mahdollisuudet kannattaa oikeasti tunnustaa kumppanivalinnassa.
Aika kitkerää kommenttia! No osasin kyllä odottaa sellaista. Tässä nyt jotain vastauksia ja kommentteja kuitenkin:
Olemme olleet naimisissa 12 vuotta. Eli ei tässä enää ”seurustella”.
Ei minun palkalla yksin osteta omakotitaloa ja isoa autoa. Ei edes hitasta tai asumisoikeusasuntoa. Ja tosiasia vielä nykyäänkin on se, että miehet nyt vaan ansaitsee paremmin kuin naiset. Paitsi meidän tapauksessa se on toistapäin.
Pahinta on se, että mies ei ole avioliittomme aikana kasvanut tai kehittynyt mihinkään suuntaan. Tuntuu, että joudun raahaamaan häntä perässäni kuin kivirekeä. Sillä ei ole yhtään kunnianhimoa. Jos olisi vaan tehnyt sen tutkinnon loppuun (lopputyökin oli valmiina), niin olisi varmaan saanut pian vakanssin ja miehenä päässyt nopeasti jonkun alakoulun rehtoriksi. Siitä olisi sitten avautunut vaikka mitä juttuja julkisella puolella ja miksei yksityiselläkin. Oltaisiin voitu lähteä vaikka ulkomaille suomikouluihin tai kehitysyhteistyöhön. Se olisi ollut ihanaa! Mutta kun ei vaan voi eikä viitsi, kellarissa täytyy istua luukuttamassa covereita jostain 70-luvun rokkibiiseistä.
Ja sika loukkaavaa miten laskelmoivana te minua pidätte. Kyllä nainen on naiselle susi! Kyllä minä ihan mieheeni ihastuin enkä mihinkään rokkitähteen! Olisihan se tietty ollut kiva, jos olisi menestynyt musiikkimaailmassa, mutta eniten harmittaa se, ettei mies jättänyt niitä musatouhuja, kun näki ettei nostetta ole. Toki soittotaito ja opinnot konservatoriossa tuo meille vähän leikkelettä leivän päälle, mutta ei tuo raukka ole osannut niitäkään avujaan hyödyntää.
Siltä puuttuu kaikki draivi ja motivaatio ja sellainen mies on niiiiiin tylsä ja epäseksikäs!
Noin 95% parisuhteessa olevista naisista häpeää miestään. Puhutaan tasa-arvosta mutta edelleen miehen statusta verrataan muiden miesten statuksiin. Biologiaa ei pääse pakoon väittipä puheissaan mitä vaan.