Miksi suomalaiset ovat niin huonoja yleisurheilussa? Norja, Ruotsi ja Viro kahmivat mitaleita?

jamaikalla urheilija ei juo kirjoitti:

Suomalaiset dokaa. Myös urheilijat dokaa melkoisesti. Alkoholi hidastaa palautumista ja nollaa kaiken treenituloksen. 

Esimerkiksi vaikka jamaikalaiset urheilijat, ne ei dokaa ja menestyy.

Tässä se on oikeastaan se salainen syy.

Pitäisi olla dokaamatta kun treenaa, koska alkoholi vie kaiken työn tulokset pois.

Asiasta ei puhuta julkisesti mutta dokaaminen on suurimpia syitä sille miksi lihas ei kasva ja tulokset pysähtyy ja sairastumisia tulee. Alkoholi on pahin myrkky urheilijalle ja jos juo, niin kannattaa ihan oikeasti kysyä että kannattaako silloin urheilla. 

Ei Suomessa ole muuta vaihtoehtoa rentoutumiselle kuin dokailu.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa ja Norjassa urheilija voi harjoitella ympärivuotisesti laadukkaasti, kun on rahaa. Täällä urheiljaa ei haluta tukea ammattimaiseen tlimintaan, kun miljoonat valuvat pomoportaaseen ja muuhun loisryhmään, joita pitää lennättää kisoihin ympäri maapalloa ja ylläpitää maanlaajuisia piirejä ja toimistoja ja niiden pullakahveja.

mitään mitä väität et tiedä. kuvittelet vain.

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset vain valittaa. Nytkin näytettiin ennen kolmiloikkakarsintaa suomalaisesta muka "tunteisiin vetoava" pätkä, jossa tämä vain valitti että kun on tämä urheilu niin yksinäistä ja kavereita ei saa ottaa mukaan leireille. Ja että kun pitää oikein syödäkin yksin enkä oo voinu tehdä lapsia, voi nyyhky. Kertoo siitä että sitä lopullista motivaatiota ei ole, että urheilu ei loppujen lopuksi olekaan ykkösasia.

Kun taas katsoo esim. näistä norjalaisista veljeksistä tehtyjä haastatteluja, he elävät ihan täysin urheilun ehdoilla. Ja tulokset on nähty.

Suomalaisurheilijat ottaa homman väärällä tavalla liian vakavasti. Puuttuu kokonaan se aito ilo ja intohimo urheilua ja ylipäätään liikkumista kohtaan. Taitaa olla se Korte ainoa suomalaisista joka elää urheilun ehdoilla. Ja kas, juoksi jo Suomen ennätyksen.

Suomessa jääkiekko on valtavan suosittua ja monet lupaavimmista urheilijoista ovat valinneet lätkän lajikseen jo hyvin nuorena. Sen sijaan Norjassa kestävyyslajit ovat aina olleet ne koko maan ykköslajit ja lahjakkaat lapset valikoituvat hiihtoon tai juoksuun, toki myös suunnistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansanedustajien pitäisi oikeesti puuttua tähän! Rahasta on kyse. Valmentajat ottamaan mallia naapurimaihin. Nyt kaikki tahtoo vain pelata jääkiekkoa tai jalkapalloa. Ja niissäkin naapurimaat menestyy.

Suomessa satsataan nimenomaan joukkuelajeihin. Ruotsi toki niissäkin hyvä, mutta on myös kaksi kertaa isompi maa. Näetkö Viroa tai Norjaa jalkapallossa tai jääkiekossa?

”Niissä naapurimaat menestyy” - Suomi satsaa jääkiekkoon ja se kyllä näkyy, on tällä hetkellä uusien kovatasoisten nuorten pelaajien tuottamisessa täysin omalla tasollaan.

Kumilätkän saaminen on tarpeeksi yksinkertaista ja joukkueessa voi mennä heikompikin aines seassa. Yleisurheilu on armoton yksilölaji ja suomalaisista ei enää siihen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset vain valittaa. Nytkin näytettiin ennen kolmiloikkakarsintaa suomalaisesta muka "tunteisiin vetoava" pätkä, jossa tämä vain valitti että kun on tämä urheilu niin yksinäistä ja kavereita ei saa ottaa mukaan leireille. Ja että kun pitää oikein syödäkin yksin enkä oo voinu tehdä lapsia, voi nyyhky. Kertoo siitä että sitä lopullista motivaatiota ei ole, että urheilu ei loppujen lopuksi olekaan ykkösasia.

Kun taas katsoo esim. näistä norjalaisista veljeksistä tehtyjä haastatteluja, he elävät ihan täysin urheilun ehdoilla. Ja tulokset on nähty.

Suomalaisurheilijat ottaa homman väärällä tavalla liian vakavasti. Puuttuu kokonaan se aito ilo ja intohimo urheilua ja ylipäätään liikkumista kohtaan. Taitaa olla se Korte ainoa suomalaisista joka elää urheilun ehdoilla. Ja kas, juoksi jo Suomen ennätyksen.

Höpö, höpö, kyllä ne kuule ihan kaikki Dohassa olevat suomalaisurheilijat elää urheilun ehdoilla ja kisaavat täysillä.

Tuollekin tasolle pääseminen vaatii valtavasti treeniä. Kilpailu vaan on todella tiukkaa.

Ja mitä edes tarkoittaa, ettei urheilija "elä urheilun ehdoilla"? Onko tietoa ja esimerkkiä tällaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen tyytyväinen jos sijoitus on 20s ja tulos oman kauden 3:ksi paras. Ei näillä tavoitteilla kärkisijoille nousta.

Suomalaisurheilijan kauden päätavoite on miltei poikkeuksetta kisarajan rikkominen. Sitä onnenkantamoista sitten jahdataan koko kausi ja tavoite on saavutettu jos/kun kisalippu on taskussa.

Isoissa kisoissa sitten ollaankin taas maksimissaan sillä omalla normitasolla, jolla ei olisi kisoihin mitään asiaa.

Tuo on kyllä typerää, kun nuo kommentaattorit ja selostajatkin vaan hokee, että joko nyt vihdoin menisi sillä ja tällä se mm/olympiaraja rikki ja sitä ihmettä odotetaan kuin kuuta nousevaa eikä oikein millään muulla ole mitään merkitystä. Mikä hemmetin onni ja autuus se kisalippu on, jos urheilijan oma perustaso ei kuitenkaan riitä edes karsinnan selvittämiseen? Sitten ollaan ihan äimänä, että mitenkäs sitä nyt näin kävi kun heittihän se kuitenkin tänä vuonna kerran melkein 70 metriä ja karsintaraja oli 72.50...

Lehtijuttujen perusteella Korte elää urheilun ehdoilla. Siinä on hyvä malli nuoremmille. Ei tosin taida asua Suomessa. Upea ilmestys muutenkin. Ihmettelin Huntingtonin heittoa että on joutunut luopumaan lapsihaaveista urheilun takia. Eikös hän ole aika nuori vielä? Taitaa aika harva suomalainen synnyttää alle 25 vuotiaana. Tuli mieleen että onko sittenkään niin omistautunut urheilija?

Surullista että panostetaan vain jäkikseen. Laji on kallis ja vain varakkaiden perheessä vara harrastaa. Tiedän yhden köyhemmän perheen missä lapsen harrastus rahoitetaan lainalla.

Kun katsoo näitä kisojen mitalien saajia, niin heistä heti näkee, että kroppa on timmissä kunnossa. Monella suomalaisella selvästi ylipainoa, ja sixpackistä ei ole tietoakaan.

Ja jotain on muutenkin pielessä, kun kisoissa järjestelmällisesti epäonnistutaan. Valmistautumisessakin on parannettavaa, aina iskee joku flunssa tai mahatauti. Tämä on varmaankin valmennuksen osaamattomuutta, kun ei osata antaa urheilijoille oikeanlaisia suojautumisohjeita.

Lisäksi urheilijoissa on sellaisia jatkuvasti asioista ruikuttajia - ja pahin on Kristiina Mäkelä! Kisoihin on mentävä tappajan asenteella! Kahden urheilijan asenteet ja kroppa kuitenkin näyttää olevan kunnossa: Korte ja Huntington. Kun katsoi kesällä esim. keihäänheittäjä Jenni Kangasta, niin heti huomaa, ettei tuollaisella pullamaisella kropalla pitkälle heitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomella ei ole enää toimivaa doping ohjelmaa. Siinä suurin ero. Eikä noi muutkaan maat mitään hyviä ole

Miksi mammat alapeukuttavat tätä? Tässä on totuus. Etenkin Norjan pojat (Warholm ja Ingebrigtsenit) eivät tietenkään pärjäisi noiss lajeissa mustille miehille, mutta heillä doping pelittää eikä maassa olla tarkkoja sen suhteen.

Kai sinulla on jonkinlainen lähde väittämillesi, pelkkä luulo ja katkeruus ei kuulosta kovin uskottavalta eli milloin he kärysivät kielletyistä aineista?

Liikuttavaa sinisilmäisyyttä. Norjalaiset ovat kärynneet mm. hiihdossa, ja ihan samat kuviot yleisurheilussakin on. Syy, miksi eivät ole kärynneet useammin, löytyy siinä että Norjassa liitto hyväksyy dopingin ja testit järjestetään heille sellaisiin ajanjaksoihin, kun eivät ole käyttäneet.

Luuletko tosissasi, että tuosta vain kolme norjalaisveljestä pystyisi vastaamaan laumalle mustan Afrikan miehiä, joilla dopingin lisäksi on geenit ja rakenne aivan toista luokkaa, kuin valkoisilla?

Erikoista viitata katkeruuteen, kun sanoo miten asia on. Mikä motiivi sinulla on kannustaa doping-naapurimaata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomella ei ole enää toimivaa doping ohjelmaa. Siinä suurin ero. Eikä noi muutkaan maat mitään hyviä ole

Miksi mammat alapeukuttavat tätä? Tässä on totuus. Etenkin Norjan pojat (Warholm ja Ingebrigtsenit) eivät tietenkään pärjäisi noiss lajeissa mustille miehille, mutta heillä doping pelittää eikä maassa olla tarkkoja sen suhteen.

400 metrin aidoissa ovat eurooppalaiset ennenkin pärjänneet, ei Warholm ole mikään poikkeus. Samoin pitkän matkan juoksuissa on ollut monia eurooppalaisia menestyjiä, ja myös australialaiset ja uusiseelantilaiset ovat pärjänneet. Suurin ero suomalaisissa urheilijoissa verrattuna esim. norjalaisiin tuntuu olevan laiskuus ja haluttomuus tehdä kaikkensa saavuttaakseen menestystä. Warholm ja Ingebrigtsenit harjoittelevat tolkuttoman kovaa ja näyttävät kisassa aina siltä, että antavat 150 prosenttia, yrittävät kaikkensa, vetävät aivan äärirajoille. Suomalaiset "yrittävät parhaansa ja katsovat mihin se riittää'". 

Niin, eurooppalaiset douppaajat pärjäävät. Vähän aikaa sitten oli otsikko Ilta-Sanomissa ”Norjassa ymmärretään juoksemisen arvo”. Eiköhän sen arvo mikä ymmärretään ole jotain ihan muuta heidän tapauksessaan.

Heillä on mahdollisuus myös harjoitella täyspäiväisesti, koska rahasta ei ole puutetta. Suomessa urheilijoiden tukirahat ovat alle tuhat euroa kuussa. Tottakai kuka tahansa urheilija tekisi kaikkensa menestyksen eteen, jos siihen olisi mahdollisuus.

Sitten pitää itse hommata tukijoita, mutta suomalaiset ovat huonoja kauppaamaan itseään liike-elämälle. Norjassa ymmärretään urheilemisen ja luonnossa olemisen arvo. Ingebrigtsenien isä/valmentaja on kertonut, että he ovat vaeltaneet paljon tuntureilla ja luonnossa lastensa kanssa, kovan harjoittelun lisäksi. On aivan turhaa puhua dopingista norjalaisurheilijoiden kohdalla niin kauan, kun he eivät ole jääneet kiinni mistään. Veikkaanpa, että monikaan suomalaisurheilija ei vaan halua harjoitella niin kovaa kuin norjalaiset. Norjassa on ennenkin ollut hyviä yleisurheilijoita, Vebjörn Rodal voitti olympiakultaa 800 metrillä 1996 ja pronssia MM-kisoissa 1995 ja Geir Moen Euroopan mestaruuden 200 metrillä 1994.

Pelkkä urheilun ja luonnossa liikkumisen arvostus sekä tunturivaellukset eivät MM-kisoissa riitä, ja se Norjassa ymmärretään. Siksi ovat järjestäneet asiansa niin, että urheilijansa pystyvät käyttämään dopingia jäämättä siitä kiinni. Sama kuin hiihdossa, muutamia ”yksittäistapauksia” lukuunottamatta (Johaug, Sundby). Heidänkään uriin kiinnijääminen ei ole vaikuttanut kuin positiivisesti, mutta Suomessa kiinnijääneet kivitetään. Ikävä kyllä tässä on syy, miksi Suomessa ei enää uskalleta koskea aineisiin.

En tietenkään väitä, etteivätkö norjalaiset myös treenaisi erittäin kovaa, mutta on täyttä typeryyttä uskoa, että ulkoilma on tehnyt heistä sen tasoisia, mitä nyt ovat. Kaikissa muissakin menestysmaissa doupataan, miksi uskot että juuri Norjassa ei?

Kyllä Suomessakin on ollut loistavia yleisurheilijoita, mutta siihen aikaan olympialaiset olivat nykyisiin EM-kisoihin verrattavat kilpailut, kun tummaihoisia ei juuri ollut.

Siitä van treenaamaan sohvaperunat jos se on niin helppoa. Miksi ihmeessä esim. jääkiekkoa rakastava lapsi/nuori alkaisi harjoittelemaan jotain pikajuoksua jos se ei kiinnosta? Ei kenenkään tarvitse treenata lajeja jotka katsojia eniten kiinnostaa, vain sitä mitä itseään kiinnostaa. Jokainen suomalainen urheilija tekee parhaansa, jos se ei teille katsojille riitä niin tehkää itse paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa jääkiekko on valtavan suosittua ja monet lupaavimmista urheilijoista ovat valinneet lätkän lajikseen jo hyvin nuorena. Sen sijaan Norjassa kestävyyslajit ovat aina olleet ne koko maan ykköslajit ja lahjakkaat lapset valikoituvat hiihtoon tai juoksuun, toki myös suunnistukseen.

Suomessa ymmärretään rahan arvo. NHL:stä saatavat palkkiot ovat aivan toista luokkaa kuin yleisurheilusta tai hiihdosta.

Vierailija kirjoitti:

Siitä van treenaamaan sohvaperunat jos se on niin helppoa. Miksi ihmeessä esim. jääkiekkoa rakastava lapsi/nuori alkaisi harjoittelemaan jotain pikajuoksua jos se ei kiinnosta? Ei kenenkään tarvitse treenata lajeja jotka katsojia eniten kiinnostaa, vain sitä mitä itseään kiinnostaa. Jokainen suomalainen urheilija tekee parhaansa, jos se ei teille katsojille riitä niin tehkää itse paremmin.

Jalkapallo on laji, jonka moni poika valitsee lajikseen ja jossa jatkaa keskinkertaisilla suorituksilla, vaikka ominaisuudet sopisivat paremmin vaikka pikajuoksuun. Suomessa ei valitettavasti vielä ole sellaista systeemiä, jossa näitä lahjakkuuksia voitaisiin luontevasti usuttaa toisiin, heille sopivampiin lajeihin ja jossa voisivat menestyä.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo näitä kisojen mitalien saajia, niin heistä heti näkee, että kroppa on timmissä kunnossa. Monella suomalaisella selvästi ylipainoa, ja sixpackistä ei ole tietoakaan.

Ja jotain on muutenkin pielessä, kun kisoissa järjestelmällisesti epäonnistutaan. Valmistautumisessakin on parannettavaa, aina iskee joku flunssa tai mahatauti. Tämä on varmaankin valmennuksen osaamattomuutta, kun ei osata antaa urheilijoille oikeanlaisia suojautumisohjeita.

Lisäksi urheilijoissa on sellaisia jatkuvasti asioista ruikuttajia - ja pahin on Kristiina Mäkelä! Kisoihin on mentävä tappajan asenteella! Kahden urheilijan asenteet ja kroppa kuitenkin näyttää olevan kunnossa: Korte ja Huntington. Kun katsoi kesällä esim. keihäänheittäjä Jenni Kangasta, niin heti huomaa, ettei tuollaisella pullamaisella kropalla pitkälle heitetä.

Kristiina on kuitenkin ainoa suomalainen joka on tähän asti päässyt lajinsa finaalin, ja vielä loistavasti kuudentena.

Koska Some 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomella ei ole enää toimivaa doping ohjelmaa. Siinä suurin ero. Eikä noi muutkaan maat mitään hyviä ole

Miksi mammat alapeukuttavat tätä? Tässä on totuus. Etenkin Norjan pojat (Warholm ja Ingebrigtsenit) eivät tietenkään pärjäisi noiss lajeissa mustille miehille, mutta heillä doping pelittää eikä maassa olla tarkkoja sen suhteen.

Kai sinulla on jonkinlainen lähde väittämillesi, pelkkä luulo ja katkeruus ei kuulosta kovin uskottavalta eli milloin he kärysivät kielletyistä aineista?

Liikuttavaa sinisilmäisyyttä. Norjalaiset ovat kärynneet mm. hiihdossa, ja ihan samat kuviot yleisurheilussakin on. Syy, miksi eivät ole kärynneet useammin, löytyy siinä että Norjassa liitto hyväksyy dopingin ja testit järjestetään heille sellaisiin ajanjaksoihin, kun eivät ole käyttäneet.

Luuletko tosissasi, että tuosta vain kolme norjalaisveljestä pystyisi vastaamaan laumalle mustan Afrikan miehiä, joilla dopingin lisäksi on geenit ja rakenne aivan toista luokkaa, kuin valkoisilla?

Erikoista viitata katkeruuteen, kun sanoo miten asia on. Mikä motiivi sinulla on kannustaa doping-naapurimaata?

Ei siinä mitään erikoista ole niin kauan kuin sinulla ei ole mitään todisteita väittämillesi, et sinä oikeudessakaan voi väittää mitään ilman pitäviä todisteita, joten lopeta tuo tekosyiden haku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen tyytyväinen jos sijoitus on 20s ja tulos oman kauden 3:ksi paras. Ei näillä tavoitteilla kärkisijoille nousta.

Suomalaisurheilijan kauden päätavoite on miltei poikkeuksetta kisarajan rikkominen. Sitä onnenkantamoista sitten jahdataan koko kausi ja tavoite on saavutettu jos/kun kisalippu on taskussa.

Isoissa kisoissa sitten ollaankin taas maksimissaan sillä omalla normitasolla, jolla ei olisi kisoihin mitään asiaa.

Tuo on kyllä typerää, kun nuo kommentaattorit ja selostajatkin vaan hokee, että joko nyt vihdoin menisi sillä ja tällä se mm/olympiaraja rikki ja sitä ihmettä odotetaan kuin kuuta nousevaa eikä oikein millään muulla ole mitään merkitystä. Mikä hemmetin onni ja autuus se kisalippu on, jos urheilijan oma perustaso ei kuitenkaan riitä edes karsinnan selvittämiseen? Sitten ollaan ihan äimänä, että mitenkäs sitä nyt näin kävi kun heittihän se kuitenkin tänä vuonna kerran melkein 70 metriä ja karsintaraja oli 72.50...

Nuorien urheilijoiden kohdalla se kisalippu on tärkeä, koska omaa tasoaan on helpompi nostaa kun kisaa maailman parhaita vastaan. Jos ei koskaan kisaisi kv-tasolla, ei tiedä mihin tähdätä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen tyytyväinen jos sijoitus on 20s ja tulos oman kauden 3:ksi paras. Ei näillä tavoitteilla kärkisijoille nousta.

Puuttuu kokonaan se positiivinen asenne suomalaisilta ja asenne on se, mikä ratkaisee paljon. Toki joo, jos oma kunto ei parempaan riitä niin fine, mutta miksi sitten pitää edes lähteä tuonne alisuorittamaan ja olemaan se karsinnan viimeinen?

Eroa on kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa näitä norskeja/ruotsalaisia/ketä vaan suomalaisiin noissa haastatteluissa. Suomalainen ankeilee suupielet alaspäin, valittaa ja kitisee, muut taas puhkuu ja pulppuaa hyvää fiilistä ja riemua jopa myös silloin kun se oma suoritus ei ole mennyt ihan nappiin. Ihan kuin suomalaiset ei saisi omalla suorituksellaan edes endorfiineja esiin ja fiilis on vaan 24/7 tasaisen pska. Jopa nuo puoliksi suomalaiset ruotsalaiset on tosi positiivisia ja iloisia meihin verrattuna.